Stereokuva

Kuvapari Porkkalasta

Ylläoleva kuva on yhdistelmä kahdesta kuvasta, jotka ovat otettu vajaan metrin verran erillään toisistaan. Joskus kauan sitten opiskeluaikoinani, jolloin digikameroista ei ollut hajuakaan saatikka Nokian banaanista, testattiin steronäkemiskykyä. Harjoitusten lopuksi piirreltiin stereokuvilta korkeuskäppyrää ilmakuvista.
Ensimmäisen kerran tätä tekniikkaa kokeilin vuonna -90 tai jotain ottamalla kuvaa Espalla olevasta lehtikioskista tai joku sellainen myyntikoju se oli. Tuolloin homma oli hieman vaikeampaa, kun kuvat piti kehittää filmistä ihan paperille ja sitten yrittää niistä tuijotella. Nykyaikana ei ole mitään tekemisen iloa - räpsit vaan kuvia ja voit lähes samantien nähdä lopputuloksen - tää on niin "kaikki nyt ja heti" aikaa.

Onneksi stereokuvan katsominen ei ole muuttunut mihinkään, sen joko näkee tai ei.
Kuinka katsoa kuvaparia? Tuijotat kaukaisuuteen, jolloin vasemmalla silmällä katsot vasenta kuvaa ja oikealla vastaavasti. Sitten vain yrität pitää silmien suunnan kaukaisuudessa ja tarkentaa läheisyyteen. Kuvien keskellä alkaa näkyä kolmas kuva, jossa kelot alkavat yhdistyä. Kun keskellä on vain yksi kelottunut runko näetkin yllättäen maiseman kolmiuloitteisena, nykyslangina 3D:nä ja vielä ilman klaseja.

Jos teoria kiinnostaa, niin kannattaa lukaista fotogrammetrian perusteita.
Sivun puolenvälin alapuolella oleva luentosali on legendaarinen M1, jonka ylätasanteella oli kunnon diatykki hillittömällä etulinssillä. Joo, silloin ei ollut projektoreita saatikka mitään slaidihärdellejä ja takkuilevia tietokoneita.
Yo. linkin takana on aikasta makee kuva otsikolla 'Satunnaispistestereogrammi teksturoituna: "Puput"', jota pitää katsoa kuin kuvaparia. Tuossa kuvassa on hienosti useita syvyyksiä, vaikken en nyt ihan heti osannut nähdä "pupuja" kuvasta. Sivun lopussa oleva yhdistelmäpistekuva on himppu hankala, mutta kyllä sekin toimii.

Ainiin, jokaisessa tekstissä on tässä blogissa ollut kissajuttuja, siispä pidetään kiinni perinteestä.

Kinkeron kylkipalan kimppuun

Autoilua

Tsirp tsirp

Jäppisen kanssa on viime viikkoina ollut pientä huolta ja murhetta. Liekö koko homma alkanut siitä, että ruokatilauksemme hieman kesti ja ruokavalio muuttui hetkeksi yksipuolisemmaksi. Näin olen asiaa pähkäillyt. Samapa tuo, eräänä iltana jätkä alkoi käymään laatikoilla vähän väliä. Seuraavana päivänä katti autoon ja kohti valkotakkisten valtakuntaa.

Matkamuisto

Muistoksi reissusta jäi rei'itetty tassu ja ärsyttävä tupponen sekä muutaman päivän lääkitys. Varsinaista syytä ei keksitty, mikä jätti ison "?". Pari päivää lääkityksen loppumisen jälkeen ravaaminen alkoi uudestaan, onneksi aamulla tällä kertaa. Samantien jätkä koppaan ja autoon. Matkalta "ilmoitettiin" lääkäriasemalle, että ollaan tulossa ilman ajanvarausta. Seurailivat sitä päivän aikana ja tutkivat. Edelleenkään ei mitään varsinaista ongelmaa, jotain tulehdukseen viittaavaa oli. Laitettiin antibiootille, jota jäbä lipoi innolla suoraan lautaselta.

Hiukka nuopea jäppinen

Tämän episodin aikana jäbälle ruoka ei ole enää niin maistunut ja on ollut muutenkin hieman poissaoleva. Kuuri saatiin loppuun ja meni muutama päivä ja taas alkoi ravaaminen - tietysti lauantaina. Eikun soitto toiselle klinikalle ja jälleen baanalle. Tämä oli jo neljäs lääkäri ja edelleen diagnoosi jäi odottamaan jatko-osaa. Siis jatkettiin muutama päivä tulehduskipulääkkeellä, joka lopetettiin eilen.
Tuossa välissä ilmeisesti antibiootista jäbällä meni pötsi jumiin ja kesti hetken ennenkuin muistui mieleen kikka nimeltään parafiiniöljy ja tilanne laukesi. Siinä oli skebojen kanssa juoksemista, jotta sai jäppisen persvillat pestyä. Pääasia oli, että jätkä piristyi lähes samantien huomattavasti.
Pessimistinä seuraillaan ja odotellaan mitä tuleman pitää. Antipessimistinä keissi on suljettu ikiajoiksi.

Mitäs piiperölle kuuluu?

(toim.huom. kommentti salattu)

Piiperö on ollut oma itsensä. Kaikkien ruoka on syötävä pois, jotta niille pitää antaa lisää, jotta saan taas siivota kupit, jotta... Piiperö on todellakin ensimmäinen katti, jonka syömistä pitää vahtia. Muuten meillä olisi pian isolla vararavinnolla varustettu sirohko neitikissa.
Tietysti raskaan ruokahuollon jälkeen pitää levätä...

Takaa

ja päältä (huom mairea hymy)

Olikos se ruokakupin ääni?

No oikeasti piiperö on kaikista aktiivisin katti tässä taloudessa. Se jaksaa keksiä tuhat ja kaksi syytä hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Henkilökunnalta meinaa vaan välillä loppua ideat keksiä sille lisää virikkeitä.
Saisikohan sille opetettua pähkäilyä vaativia juttuja?

Arvostettu vanhuksemme

Vanhuksellamme ikä alkaa painaa ja päivät menevät pääasiassa nukkuessa. Vielä se välillä innostuu leikkimään ja näyttää kuinka mummo liikahtaa. Siinä nuoriso jää toiseksi, etenkin jäbä.
Näillä mennään ja loppusyksyä odotellaan sekä pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistella mitähän se "työ" tarkoittikaan.

Jäbän ruletusta

Mitä siinä yrität?

Jäbällä oli tässä päivänä eräänä sellainen "nää on mun" päivä. Eihän se pahemmin rähise omistuksistaan, mutta kuitenkin.
Ylläolevan kuvan ilmeen syy ilmenee allaolevasta laajemmasta kuvasta.

Mä en muuten näistä luovu!

Silloin tällöin Jäbällä on tuollainen monitulkintainen alta kulmien katse.
Jäbässä on selkeästi hamsterin vikaa, vaikkei se palloja poskiinsa yritänytkään jemmata. Todellisuudessa tuolla kertaa kyseessä oli enemmänkin sellainen "emmää nyt oikein jaksas" tuijotus, koska yritin lavastaa tilannetta tökkimällä kaikki lähimain olevat pallot sen mahavillojen sekaan. Lisäksi olisi ollut iltapäiväunien aika.

Tiedoks vaan, et nää ovat sitten mun!

Ruokapakettien saapuminen aloittaa nuorison hyörinän ja pyörinän keittiössä. Laatikot tutkitaan, pakkausnaruja purraan, pahvilaatikoiden reunat rei'itetään ja lopulta möyritään pakettien seassa.
Mikäs onkaan sen mukavampi köllöttelypaikka kuin laatikko täynnä ruokaa? Ainakin safkat ovat lähellä.  Piiperöstä on hieman vastaavan tyylinen luu pitkällä -kuva Paluu arkirutiineihin -tarinassa

Hippiäinen vs ikkuna

Mökillä käydessäni kuului hento ikkunatömähdys. Ääni muistutti sellaista vinosti ikkunaan lennellyttä tinttiä (Parus), josta ne normaalisti kimpoavat melko puhtaasti heijastumasäännön mukaisesti eteenpäin. Heijastumapisteeseen ikkunaan ne merkkaavat pienellä rasvaläikkällä sekä ehkä parilla höyhenellä. Normaalisti tintti säkättää tovin lähimmän puun oksalla ja jatkaa puuhasteluansa.
Ulos mennessä huomasinkin hippiäisen ottavan lukua ikkunan edessä olevalla pöydällä. Eli eipä ollutkaan tintti tällä kertaa, vaan ihan itse höyhensarjalainen. Siinä se selällään teki kevyttä jalkajumppaa. Oli tainut saada kunnon tällin, mutta ulkoisesti siitä ei ollut havaittavissa mitään vaurioita, joten siirsin sen suojaan seinän viereen keräilemään releitään kasaan.

Hippiäinen

Pitemmän keräilyn jälkeen se otti pari lentoyritystä ja tömäytti uudestaan samaan ikkunaan. Ei tainut olla ilmatila ihan hallinnassa. Sen verran mielenkiintoiseksi homma kävi, joten jäin paistattelemaan päivää lähettyville seuraten tilanteen kehittymistä. Muutaman hoipertelevan charleston askeleen jälkeen se otti lopulta siivet allensa ja pyrähti lähikuusissa pyörineen hysyparven jatkeeksi. Toivottavasti toiset ottivat yhden tärähtäneen mukaan joukkoonsa.