Pienet painit

Vanhus - huomaaks sä?

Vaikka jäbällä on ollut kuumeen poikasta, niin välillä sillä on kuitenkin hyvät hetkensä. Liekö joku virus tai mikä lie, mutta aika down se on jäbän vetänyt. Lekurissakin kävimme ja aika suolaisen hinnan maksoimme tiedosta, että "ei me nyt osata sanoa mistä on kyse". Lämpöä oli kuitenkin reilu aste normaalia enemmän, minkä tuntee jo käsikopelolla.
Aasiaan sano mummo kun lumessa tarpo. Meillä oli siivouspäivä ja suhinaa normaalia enemmän. Nuorisokin innostui asiasta ja pistivät töpinäksi. Onneksi itsellä sattui juuri tuolloin olemaan hengitystorven tyhjennystauko (kunnon flunssa siis) ja kamera käsillä.

Kylkipala okulaarissa...

Piiperö oli perinteiseen tapaansa keittiön laatikoiden alla suojassa ja jäbä joutui painamaan päälle, kuten jo tuolloin, kun nuoriso harjoitteli ilmajokelaista.

Pystypainia...

Vanhus oli tapahtumien aitiopaikalla ja ilmeisesti ilmekkään ei sillä värähtänyt. Ei edes korvien asentokaan muuttunut.

Upsansaa - ottiko luuvitonen?

Piiperö ehti juosta vanhuksen vierestä häntä kippurassa viiksikarvoihinsa nauraen ja jäbälle jäi ns. luu vetävän käteen. Huom. edelleen vanhuksen korvien asento!

Kappas, korvaa rapsuttaa...

Jäbällä oli pari sekunnin murto-osaa aikaa miettiä mitä tehdä. Ratkaisu oli näköjään kirppujen rapsuttelu korvan takaa.
Piiperö oli tässä vaiheessa tehnyt uukkarin ja hiippailemassa takaisin tapahtumapaikalle, jos siellä olisikin jotain mielenkiintoista aktiviteettia tiedossa.
Huom! vanhuksella korva oli kääntynyt kuuntelemaan piiperön saapumista.

Kappas, mitä se emäntä on duunaamassa?

Juuri sopivasti toinen ruokkijaosapuoli tuli kuviin ja tilanne kuihtui ns. kasaan ja vanhus palautti korvansa vakioasemiin.

Piiperö (feet Carrie)

Jaksanko olla enää Piiperö?

Mukaillen radiossa aika usein soivaa Ellinooran Carrie kappaletta.
Käyttöohje: laita kappale linkistä soimaan ja lue samalla.

Safkan jälkeen
Pesen viikset turkin
Liian löysää
Mun mahas
Tää safka
Oli hiukka liikaa
Ei lowfat, ei rajaa
Vaik mä yritin parhaan

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Komee kolli
iltapalalla kysy multa
"Hei huutaaks masu sulta?"
Sainoin kysy joltain muulta
Se vastaa et näyttää olevan
ihan porta, ei heru
Jos kutsut mua misuks
Näppään sua
Mökötän yöni nälis.

Jos nyt edes pikkasen näppäsen...

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Mutsi sanoi joskus et
Kaikkee ei syödä
Jos pitää muotoo
Aina valvoo
Mut epävarmuus
Sisintäni kalvaa
Ei mikään oo varmaa
Enkä mä usko edes snäkiin
Ja laihis on yhtä fucked up.

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Mä en tahdo olla enää Piiperöö

Jos tää ei natsaa et pääse 
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo.

Tuleeko niitä namuja? Tai edes heittoraksuja...

Joulupuu rakennettiin

Joulun aikaa

Ilmojen ollessa erittäin suotuisat kesämökkimökkeilyyn, siirryttiin kattiarmadan kanssa viettämään Joulun pyhät mökillä. Siellä kun on sopivan kaukana sivistyksen valosaasteesta ja ylenpalttisesta hyörinästä.

Perinteisesti meillä ei ole ollut joulukuusta, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen. Yksi muotovaliokuusi kasvoi paikassa, jossa emme välttämättä halua kuusta kasvavan. Siispä timber-huudon kajahtaessa kuusi rojahti kyljelleen josta se oli helppo kopata kainaloon. Muutama alaoksa pois ja puu oli valmis siirrettäväksi sisälle.

Mitä noi nyt meinaavat??

Hieman mieitytti miten nuoriso suhtautuu kuuseen ja missä vaiheessa ne riekkuvat oravana latvassa, kävyttömässä sellaisessa. Ei muuta kuin puu tyvi edellä sisälle samalla lakaisten ulos haikailevat nuorison edustajat pois oviaukosta.

Mikä juttu tämä on?

Nuoriso oli välittömästi mukana Joulupuuta pystyttämässä. Vanhus tapojensa mukaisesti kävi toteamasa tilanteen ja siirtyi takavasemmalle, kun kerrankin nuorisolla on jotain puuhaa.

Latvanaru

Latvaan laitettiin tähden sijaan narut kolmeen suuntaan pitäen puun pystyssä, jos nuoriso... Jalkana toimi 10 litran muovipurkki täytettynä soralla ja parilla litralla vettä. Neulaset pysyivät ainakin Joulun ajan kiinni kuin liimattuina.

Ylin työntarkkailija

Jäbä piti huolta, että kuusenjalan soratäyttö tapahtui kaikkien mahdollisten ISO-standardien mukaan eikä ylijäämäkiviä ripoteltu sisätiloihin. Tarkka kolli.

Rankan duunin jälkeen on levon aika sanoi Piiperö

Jäbästinen seurasi Piiperön esimerkkiä

Pyhien aikana nuoriso osoitti yllättävän vähän mielenkiintoa koko neulashäkkyrää kohtaan. Valitettavasti mitään kiipeilyyn viittaavaa aktiviteettia ei ilmennyt ja siten "ravista kissa kuusesta" operaatioita ei päästy suorittamaan. Edellisestä Joulusta oppineena lahjanarut pidettiin visusti kaukana Jäbästä.

Oho, mistäs tuo ilmestyi?

Ainoa "tuho" oli yksi alaoksalla roikkuneen palleron tupsahtaminen lattialle. Sen voisi jopa laskea koristelutoimikunnan tarkoitushakuisen pallojen sijoittelun piikkiin.

Ensisuudelma

Kesä 2014 - nuorison ensipusu

Oon tosi kundi todellaki,
Leidei kaks aineski,
Huoneest toiseen silkkaa vahtii,
nurkas äijän kahvii,
meitsi näytti reisii
lähti leidit beesii.
Tänään kivast potkuu,
naiset samaa rotuu.
Sitä meikäläisen settii,
ku mirrit mua sättii.
Skippaan tään bellan
Koklaan toisen ellan.
Ei tänään natsaa,
meen tipui terassil ratsaa
              -Jäbästinen

Jämppu ja komppu

Jämppu - jänöksen ja sompuksen risteymä?

Päiväni ratoksi olin sisäistämässä tekstejä ja hätkädin outoa ilmestystä lepotuolissa - jämppu.
Maailmanensi-ilta piti saada kortille, ei sitä muuten kukaan uskoisi. Skeba kolmantena jalkana hakemaan kameraa, joka tietysti oli jäänyt yläkertaan. Paluumatkan kopinoistani heräsi jäbä, joka kävi myös kurkkaamassa pitkäjalkaihmetystä ja jolkotteli pois sen enempiä ihmettelemättä. Tyypillinen jäbä. Vanhus myös heräsi kopinaani ja köpötteli perässäni alas - suoraan keittiöön niskojaan nakkelemaan, jotta saisi kello 11.28:n seniorimurkinansa, joka on muuten piiperön herkkua kaikkien muiden ohella - yllätys? Kyllä joo ei tasan ole.
Jämppu muistuttaa melko läheisesti piiperöä tai jotain jänisrusakon ja sompun risteymää.
Kerrassaan hämmentävän pitkäkoipinen öttiäinen.

Mikä kuuluu jämpun ruokavalioon? Seniorisafkan lisäksi ainakin punaisten kukkien mesi.

Kadonneiden kukkien mysteeri

Ja erityisen hämmentävä kyky muuntua jalattomaksi joulukaktuksen imppaajaksi. Selvä komppu (kolibrin ja sompun yhdistelmä). Olemmekin ihmetelleet yllättävän pitkään säilyneitä kaktuksen kahta kukkasta. Eipä taida tarvita enää pitkään ihmetellä.

Lähes 176-761

 Mitäpä tuumii vanhuksemme?

Emmää jaksa enää näitä juttuja

Kinkerosta ilmeisesti ratkesi jotain sisältä. Se oli usean päivän ajan kaikkien kattien suosiossa. Sitä purtiin, nuoltiin, puskettiin, halittii, mätkittiin, raahattiin, rökitettiin ja vaikka mitä. Nyt on rauha palannut taas kinkeron eloon, siellä lattialla se saa mököttää päivästä toiseen.

Stereokuva

Kuvapari Porkkalasta

Ylläoleva kuva on yhdistelmä kahdesta kuvasta, jotka ovat otettu vajaan metrin verran erillään toisistaan. Joskus kauan sitten opiskeluaikoinani, jolloin digikameroista ei ollut hajuakaan saatikka Nokian banaanista, testattiin steronäkemiskykyä. Harjoitusten lopuksi piirreltiin stereokuvilta korkeuskäppyrää ilmakuvista.
Ensimmäisen kerran tätä tekniikkaa kokeilin vuonna -90 tai jotain ottamalla kuvaa Espalla olevasta lehtikioskista tai joku sellainen myyntikoju se oli. Tuolloin homma oli hieman vaikeampaa, kun kuvat piti kehittää filmistä ihan paperille ja sitten yrittää niistä tuijotella. Nykyaikana ei ole mitään tekemisen iloa - räpsit vaan kuvia ja voit lähes samantien nähdä lopputuloksen - tää on niin "kaikki nyt ja heti" aikaa.

Onneksi stereokuvan katsominen ei ole muuttunut mihinkään, sen joko näkee tai ei.
Kuinka katsoa kuvaparia? Tuijotat kaukaisuuteen, jolloin vasemmalla silmällä katsot vasenta kuvaa ja oikealla vastaavasti. Sitten vain yrität pitää silmien suunnan kaukaisuudessa ja tarkentaa läheisyyteen. Kuvien keskellä alkaa näkyä kolmas kuva, jossa kelot alkavat yhdistyä. Kun keskellä on vain yksi kelottunut runko näetkin yllättäen maiseman kolmiuloitteisena, nykyslangina 3D:nä ja vielä ilman klaseja.

Jos teoria kiinnostaa, niin kannattaa lukaista fotogrammetrian perusteita.
Sivun puolenvälin alapuolella oleva luentosali on legendaarinen M1, jonka ylätasanteella oli kunnon diatykki hillittömällä etulinssillä. Joo, silloin ei ollut projektoreita saatikka mitään slaidihärdellejä ja takkuilevia tietokoneita.
Yo. linkin takana on aikasta makee kuva otsikolla 'Satunnaispistestereogrammi teksturoituna: "Puput"', jota pitää katsoa kuin kuvaparia. Tuossa kuvassa on hienosti useita syvyyksiä, vaikken en nyt ihan heti osannut nähdä "pupuja" kuvasta. Sivun lopussa oleva yhdistelmäpistekuva on himppu hankala, mutta kyllä sekin toimii.

Ainiin, jokaisessa tekstissä on tässä blogissa ollut kissajuttuja, siispä pidetään kiinni perinteestä.

Kinkeron kylkipalan kimppuun

Autoilua

Tsirp tsirp

Jäppisen kanssa on viime viikkoina ollut pientä huolta ja murhetta. Liekö koko homma alkanut siitä, että ruokatilauksemme hieman kesti ja ruokavalio muuttui hetkeksi yksipuolisemmaksi. Näin olen asiaa pähkäillyt. Samapa tuo, eräänä iltana jätkä alkoi käymään laatikoilla vähän väliä. Seuraavana päivänä katti autoon ja kohti valkotakkisten valtakuntaa.

Matkamuisto

Muistoksi reissusta jäi rei'itetty tassu ja ärsyttävä tupponen sekä muutaman päivän lääkitys. Varsinaista syytä ei keksitty, mikä jätti ison "?". Pari päivää lääkityksen loppumisen jälkeen ravaaminen alkoi uudestaan, onneksi aamulla tällä kertaa. Samantien jätkä koppaan ja autoon. Matkalta "ilmoitettiin" lääkäriasemalle, että ollaan tulossa ilman ajanvarausta. Seurailivat sitä päivän aikana ja tutkivat. Edelleenkään ei mitään varsinaista ongelmaa, jotain tulehdukseen viittaavaa oli. Laitettiin antibiootille, jota jäbä lipoi innolla suoraan lautaselta.

Hiukka nuopea jäppinen

Tämän episodin aikana jäbälle ruoka ei ole enää niin maistunut ja on ollut muutenkin hieman poissaoleva. Kuuri saatiin loppuun ja meni muutama päivä ja taas alkoi ravaaminen - tietysti lauantaina. Eikun soitto toiselle klinikalle ja jälleen baanalle. Tämä oli jo neljäs lääkäri ja edelleen diagnoosi jäi odottamaan jatko-osaa. Siis jatkettiin muutama päivä tulehduskipulääkkeellä, joka lopetettiin eilen.
Tuossa välissä ilmeisesti antibiootista jäbällä meni pötsi jumiin ja kesti hetken ennenkuin muistui mieleen kikka nimeltään parafiiniöljy ja tilanne laukesi. Siinä oli skebojen kanssa juoksemista, jotta sai jäppisen persvillat pestyä. Pääasia oli, että jätkä piristyi lähes samantien huomattavasti.
Pessimistinä seuraillaan ja odotellaan mitä tuleman pitää. Antipessimistinä keissi on suljettu ikiajoiksi.

Mitäs piiperölle kuuluu?

(toim.huom. kommentti salattu)

Piiperö on ollut oma itsensä. Kaikkien ruoka on syötävä pois, jotta niille pitää antaa lisää, jotta saan taas siivota kupit, jotta... Piiperö on todellakin ensimmäinen katti, jonka syömistä pitää vahtia. Muuten meillä olisi pian isolla vararavinnolla varustettu sirohko neitikissa.
Tietysti raskaan ruokahuollon jälkeen pitää levätä...

Takaa

ja päältä (huom mairea hymy)

Olikos se ruokakupin ääni?

No oikeasti piiperö on kaikista aktiivisin katti tässä taloudessa. Se jaksaa keksiä tuhat ja kaksi syytä hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Henkilökunnalta meinaa vaan välillä loppua ideat keksiä sille lisää virikkeitä.
Saisikohan sille opetettua pähkäilyä vaativia juttuja?

Arvostettu vanhuksemme

Vanhuksellamme ikä alkaa painaa ja päivät menevät pääasiassa nukkuessa. Vielä se välillä innostuu leikkimään ja näyttää kuinka mummo liikahtaa. Siinä nuoriso jää toiseksi, etenkin jäbä.
Näillä mennään ja loppusyksyä odotellaan sekä pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistella mitähän se "työ" tarkoittikaan.