keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Autoilua

Tsirp tsirp
Jäppisen kanssa on viime viikkoina ollut pientä huolta ja murhetta. Liekö koko homma alkanut siitä, että ruokatilauksemme hieman kesti ja ruokavalio muuttui hetkeksi yksipuolisemmaksi. Näin olen asiaa pähkäillyt. Samapa tuo, eräänä iltana jätkä alkoi käymään laatikoilla vähän väliä. Seuraavana päivänä katti autoon ja kohti valkotakkisten valtakuntaa.
Matkamuisto
Muistoksi reissusta jäi rei'itetty tassu ja ärsyttävä tupponen sekä muutaman päivän lääkitys. Varsinaista syytä ei keksitty, mikä jätti ison "?". Pari päivää lääkityksen loppumisen jälkeen ravaaminen alkoi uudestaan, onneksi aamulla tällä kertaa. Samantien jätkä koppaan ja autoon. Matkalta "ilmoitettiin" lääkäriasemalle, että ollaan tulossa ilman ajanvarausta. Seurailivat sitä päivän aikana ja tutkivat. Edelleenkään ei mitään varsinaista ongelmaa, jotain tulehdukseen viittaavaa oli. Laitettiin antibiootille, jota jäbä lipoi innolla suoraan lautaselta.
Hiukka nuopea jäppinen
Tämän episodin aikana jäbälle ruoka ei ole enää niin maistunut ja on ollut muutenkin hieman poissaoleva. Kuuri saatiin loppuun ja meni muutama päivä ja taas alkoi ravaaminen - tietysti lauantaina. Eikun soitto toiselle klinikalle ja jälleen baanalle. Tämä oli jo neljäs lääkäri ja edelleen diagnoosi jäi odottamaan jatko-osaa. Siis jatkettiin muutama päivä tulehduskipulääkkeellä, joka lopetettiin eilen.
Tuossa välissä ilmeisesti antibiootista jäbällä meni pötsi jumiin ja kesti hetken ennenkuin muistui mieleen kikka nimeltään parafiiniöljy ja tilanne laukesi. Siinä oli skebojen kanssa juoksemista, jotta sai jäppisen persvillat pestyä. Pääasia oli, että jätkä piristyi lähes samantien huomattavasti.
Pessimistinä seuraillaan ja odotellaan mitä tuleman pitää. Antipessimistinä keissi on suljettu ikiajoiksi.

Mitäs piiperölle kuuluu?
(toim.huom. kommentti salattu)
Piiperö on ollut oma itsensä. Kaikkien ruoka on syötävä pois, jotta niille pitää antaa lisää, jotta saan taas siivota kupit, jotta... Piiperö on todellakin ensimmäinen katti, jonka syömistä pitää vahtia. Muuten meillä olisi pian isolla vararavinnolla varustettu sirohko neitikissa.
Tietysti raskaan ruokahuollon jälkeen pitää levätä...
Takaa
ja päältä (huom mairea hymy)
Olikos se ruokakupin ääni?
No oikeasti piiperö on kaikista aktiivisin katti tässä taloudessa. Se jaksaa keksiä tuhat ja kaksi syytä hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Henkilökunnalta meinaa vaan välillä loppua ideat keksiä sille lisää virikkeitä.
Saisikohan sille opetettua pähkäilyä vaativia juttuja?
Arvostettu vanhuksemme
Vanhuksellamme ikä alkaa painaa ja päivät menevät pääasiassa nukkuessa. Vielä se välillä innostuu leikkimään ja näyttää kuinka mummo liikahtaa. Siinä nuoriso jää toiseksi, etenkin jäbä.
Näillä mennään ja loppusyksyä odotellaan sekä pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistella mitähän se "työ" tarkoittikaan.