Kohti valoisia talvipäiviä

Oravan talvipäivänseisausaamu

Tämän vuoden talvipäivänseisaus ja samalla lyhyin päivä on takanamme. Kevättä kohti mennään verkkaisesti näin aluksi. Kuukauden päästä päivä piteneekin jo lähes silmissä. Luonnon elävillä tämän hetkinen valoisa aika on lyhyt etsiä riittävästi apetta yöstä selvittäväksi. Siksipä tämä aika on käytettävä tehokkaasti ruoan etsimiseen. Kaupunkiympäristössä ruokapaikkoja on normaalisti siellä täällä, joten tarjolla on vaihtoehtoja erilaisille mieltymyksille. Siivekkäät ehtivät tsekkaamaan monta ruokalistaa lyhyenkin päivän aikana. Lumen sitten joskus peittäessä maan ruokinnat nousevat eläinten kannalta arvoon arvaamattomaan.

Mustis marjoja poimimassa

Osa linnuista sekä oravat hyödyntävät lievästi myrkyllisiä marjakuusen marjoja. Tiedä sitten millaisia kiksejä ne niistä saavat. Ainakin elossa ne näytävät olevan naposteluistaan huolimatta. Ravinnon niukkuuden lisäksi petojakin liikkuu ja niiden varalta etenkin oravien tulee olla varuillaan.

Paikallinen kanahaukka

Alueella on ainakin vuoden verran pyörinyt kanahaukka. Sitä näkee lähes päivittäin lentelevän hakemassa omaa ravintoannostaan. Sitä se on se elämän kierto, pelkällä petulla ei pärjää.

Siellä se gentti kököttää...

Piiperö ja välillä poikulikin ehtivät päivä"askareiltaan" vahtia lähitienoon elämää. Seurattavaa on kylläkin varsin niukasti, kun omaa ruokintaa ei ole ainakaan tänä talvena keräämässä siivekkäitä ja nelijalkaisia. Siksipä kalusteita on hyvä siirrellä paikasta toiseen, jotta kattien päivärutiinit menevät sekaisin ja laitostuminen rutiineihin keskeytyy. Sama pätee valkoisten huoneiden taloon.
Kun käyt sairaalassa tervehtimässä sairaita, keskeytät samalla niin vierailtavan kuin muiden potilaiden vajoamisen sairaalan rutiineihin. Liekö pitkään trendinä ollut valkoisen kodin ihannointi kaipausta laitoselämän säännönmukaiseen kliiniseen elämään.

Pönttö liikenteessä, sekä Jäbästinen

Yhtälailla lemmikit "kotoutuvat" etenkin näin talvella kotiin sisätiloihin. Jäbä kyllä haluaisi ulkoilla, mutta terassi ei ole se juttu, vaikka sinne pääsee vapaasti lähes kaiken aikaa. Onneksi pelkästään kiipeilypuun kotuksen siirtäminen toiseen huoneeseen herätti kateissa suurta ihmetystä ja aktiviteettia.

Raapimistolpatkin siirtyivät

Osa raapimistolpista siirrettiin samassa yhteydessä. Jo ennen pystyttämistä niitä oli pakko päästä rapsuttelemaan. Hyvä että saimme ensimmäisen tolpan pystyasentoon, niin ensimmäinen sankari oli jo testaamassa "uuden" tolpan kiipeilyominaisuuksia. Samalla Jäbä keksi, että siitähän on näppärä siirtyä senkin päälle ja sieltä edelleen katonrajaan tulevalle nukkumalähiölle.

Uusien vahtipaikkojen testaaminen käynnissä

Sattuneesta syystä senkin (kaapisto) päälynen ei enää sovellu tavaroiden jemmaamiseen. Toisaalta nyt kun katit pääsevät sinne vapaasti hyörimään, niin siellä on todennäköisesti enemmän karvoja ja vähäisemmässä määrin pölyä. Maisemallisestihan ylhäältä näkee hyvin pihalla, jos ja kun pitäisivät silmiänsä auki. Ainakin mustikset ja kurret saavat pääasiassa ravata pihan poikki kaikessa rauhassa ilman kommentointia.

Valkoisen Joulun este

Sopivasti juuri ennen Joulua kelit muuttuivat nykynormien mukaisiksi vesikeliksi. Lumet saivat kyytiä ja tilalle saatiin niin iki-ihana jääkeli. Ei muuta kuin piikkari jalkaan ja ulkoilemaan. Nastojen rapina jäätikölle on musiikkia korville. Onneksi ehdittiin nauttia pari päivää lumisista maisemista ja lumen tuomasta valoisuudesta. Eikun odottelemaan talvisia aurinkoisia päiviä!

Oli hanget korkeat nietokset (Sibelius)

Talvipäivän aherrusta

Talvipäivät ja miksei muutkin päivät mene kissoilla pitkälti ladatessa akkuja, jotta jaksaa juosta heikkopäisenä sen pienen tovin kun koko kotiväki on paikalla.
Päivän aktiviteetteihin kuuluu tyypillisesti ympäristön tsekkaus. Piiperöllä tsekkaus tapahtuu pääasiassa ikkunasta, kun ulkona on kylmää ja märkää.

Päivän valohoito

Hopeasompuille tuntuu olevan tyypillistä etenkin talvisaikaan ottaa valohoitoa. Meillä on valaistuskokeilussa 10W LED -lamppu, joka on etenkin Piiperön mieleen. Sen edessä se saattaa välillä istuskella pitkiäkin aikoja ja toisinaan sulkea silmänsäkin toviksi pohtiessaan maailman kulkua. Ei siinä tarvita mitään korvatulppalamppuhärpättimiä tai muista pöydän valtaavia tehovalojuttuja.

Näkyisköhän genttiä tai ansereita?

Lähistöllä pyörii lähes päivittäin naaras kanahaukka, joka pistää säpinää varisten ja muiden ruokaisempien lintujen siipiin. Niiden ohessa yksittäisiä hanhi ja joutsen parvia vielä lentelee epämääräisiin suuntiin peltojen lumeen peittymistä ja vesistöjen jäätymistä odotellessa. Kissoille pihapiirin tiaiset, varpuset, täplätiaiset, mustarastaat sekä räkättirastaat tuovat hyvää ohjelmaa. Oravat ovat hieman poissa muodista tällä hetkellä ja ne saavat juoksennella pihalla lähes huomiotta.

Ulkoilua kiikun suojassa

Terassilla oleilu ei viime päivinä ole suuresti ollut suosiossa märkien lautojen takia. Eikä nollan ympärillä pyörivät lämpölukematkaan edesauta asiaa. Poikuli kyllä sinnikkäästi ulkoilee sopivan hetken tullen.

Heinät pöyheäksi

Poikulille tulee välillä hillitön himo "pöyhiä makuupaikan heiniä", eli leipoa tolkutton hörinän kera. Liekö toiminto peruja esikissoilta - ennen maaten panoa tallataan heinät ja isommat möykyt pehmennetään tai heitetään pois?

Aaah

Leipominen on kivaa ja kivan tuntuista, etenkin kun kynnet ovat sattumalta päässeet pidemmiksi. Samalla tulee ilmainen akupunktio, jos katti sattuu olemaan sylissä hörinäleipomiskohtauksen alkaessa.

Leipomisen jälkeen pesu

Ottaahan hörinäleipominen voimille, joten lepohetki kutsuu. Ja ilman pesuahan ei käydä nukkumaan. Tätä se on kissan rankka elämä hämäränä talvipäivänä, kun ulkonakaan ei tapahdu sadetta ihmeempää.

Zzzzzzzzzzzzz

Porrasjuoksua

Poikuli luo mielikuvaa portaissa juoksemisesta

Poikuli on varsin ronkeli ruokien suhteen. Kuivamuona, raksut kansan kielellä, eivät maistu edes kostutettuina. Kanankoivista kyllä järsitään nivelet, joten pureminen kyllä onnistuu. Cosman kuivattujen palojen perään kyllä herrakin suostuu juoksahtelemaan. Piiperölle on kautta aikojen ollut iso ilo saada juosta heittoraksujen perään. Välillä se jättää jonkun helpon raksun syömättä ja säntää seuraavan perään. Säästössä olleen/t hoidetaan heittoautomaatin lopetettua toimintansa.

Iltana eräänä kokeilimme kuvata raksujuoksua portaikossa. Kuvaustilannetta olisi pitänyt alustaa paremmin lisäämällä muutamia valoja, jotta kameran salama ei paljastaisi juoksijan ikuista seuralaista. Tämä sessio olikin tällainen amatöörimäistä protoilua, onneksi filmi on halpaa.

Riistapohjainen tyyli

Kanssamme eläneiden somalien perusteella juoksutyyli perustuu perusväriin, ainakin portaikossa. Riistapohjainen lähtee matalana liikkeelle edeten juosten vaihtoaskeltaen. Näin on ollut ja uskomme näin olevan jatkossakin.

Hopean loikkalähtö

Hopea lähtee kuin mummo ruokakomerolta tasaloikalla jatkaen eteenpäin edelleen tasajalkataloikkaamalla. Tilastollinen otanta hopeatavasssa on enemmän kuin yksi, siis kaksi. Riistoilla luku on 3. Juoksutyyli vaikuttaa olennaisesti saatavien kuvien koreografisiin pisteisiin.

Pystyjuoksu

Samalla kun pistetään tassua toisen eteen, lentävää raksua seurataan silmä tarkkana. Raksun yllättäviin pomppuihin ne pystyvät reagoimaan hämmästyttävän nopeasti jopa täydestä vauhdista.

Raksu lähes ulottuvilla

Ylläolevassa kuvassa raksu näkyy osittain katseiden osoittamassa kohdassa. Seinällä näkyvä pallero on raksun varjo. Jo muutaman raksuspurtin jälkeen piiperön tassut kostuvat ja raksut saattavat tarrata takiaisen lailla anturoihin ja niiden karvoihin. Parketilla hikoilu synnyttää elokuvatassuilmiön hämmästyttävällä pidolla. Välillä näyttää kuin Piiperö länttäisisi etutassunsa lattiaan samalla madaltaen massansa keskipistettä pyöräyttäen hallitusti takapäänsä pultatun kiintopisteen ympäri.

Poikulin tyylinäyte

Sillä välin kun Poikuli sipsutteli namiensa perässä, piiperö ehti sännätä jo sinne ja tänne. Aina on syytä pitää kiirusta raksun ollessa kyseessä.

Seuraavaa raksua kyttäämään...

Lievää kommentointia

Piiperön ravatessa raksujensa kanssa Poikuli oli välillä kirjaimellisesti liikenteen keskipisteessä niin vakatasossa kuin pystysuunnassa. Siinä ei paljoa finlexin liikennelakia noudatettu, oli ihan sama miltä suunnalta oltiin tulossa.

Ja taas mennään!

Vartiointipalvelu Karvanaamat™

Mustarastas marjastamassa

Mustarastaille maistuu marjakuusen ja näköjään myös villiviinin marjat. Molemmat kypsyivät varsin myöhään verrattuna normaaliin kesään. Marjojakin näyttää myös olevan vähemmän. Nokkavarpuset eivät jääneet odottamaan marjojen kypsymistä ja ottivat siivet alle.

Vislaajahaikara paistattelee huudeilla

Paikalliseksi parkkeerannut vislaajahaikara pörhisteli seinustalla, kun aurinko vihdoinkin paistoi perinteisten happirikkaiden syyskelien jälkeen. Kesän aikana muurahaiset olivat pesiytyneet haikaran kaislikon juuruksiin, josta niitä oli varsin hankala saada häädetyksi. Lopulta ne viisaampina päättivät siirtyä toisaalle lievästi avustettuna.

Mitäs koputeltavaa tuolla olisikaan?

Syksyn tunnistaa äänellisesti siitä, kun tiaiset, etenkin tali ja sini sellaiset, kiertävät rakennuksia kaikkia mahdollisia paikkoja nokutellen. Mökillä tämän erityisesti huomaa, kun niiden lempijuttu tuntuu olevan nakutella ja rapistella varpaillaan makuutilan ilmanvaihtoräppänän alumiinista ritilikköä. Kotosalla tätä mahdollisuutta niillä ei ole, mutta fiksuina ne osaavat stepata ikkunapelleillä samalla takoen seppäilmarisena rytmiä ikkunan puitteista. Nautinnollista.

Mato kiikarissa

Mustikset olivat kovin tyytyväisiä, kun ensilumet tulivat ja etenkin menivät. Oli jälleen matoja hyvä tampata esille kuultavaksi ja syötäväksi. Kyseisellä yksilöllä puvun vaihto lienee vielä hieman vaiheessa, saattaapi olla 1kv yksilö.

Öttiäiset lennolla

Ilmojen lämmettyä öttiäiset ilmestyivät jälleen lentelemään puiden oksien lähettyville. Ei nyt kesäisinä parvina, mutta muutama nyt kuitenkin. Mitä ilmeisemmin noita samoja lajinsa edustajia näkee normaalisti keväisin ja kesäisin oksistojen lähettyvillä heijailemassa. Tai mistäpä noita tietää, varmaan joku hyönteisbiologi osaisi antaa valistuneemman arvauksensa lajista tai edes suvusta. Hysyjä (hyönteissyöjiä) ei kuitenkaan ole enää maisemissa, joten tähän aikaan vuodesta kelien salliessa ne saavat lennellä kaikessa rauhassa.

Parus Major Japonocus

Kuvan tintti ei ole nokastaan kiinni pöntön kattolaudassa vaikka sellaisenkin mielikuvan asiasta voisi saada. Anti-itkuhan siitä olisi tullut, jos tintti olisi kirjaimellisesti jysäyttänyt itsensä pönttöön kiinni.
Tinteillä oli tässä päivänä eräänä kova mielenkiinto tutkia leppälinnun pesäpaikaksi asetettua pönttöä. Pöntön rakentamisen suhteen mielenkiintoisena detaljina yhdessä PPP pönttöjaksossa mainittiin, että leppälinnun pöntön reiän koko tulisi olla 46mm normisti ehdotun 50mm sijaan. Tällöin pesät säästyisivät oravilta, joita rakennetussa ympäristössä ravaa siellä ja täällä tuhtien talviruokintojen siivittämänä. (toim.huom. tintti alias bibolaari ei hyvästä yrityksestä huolimatta kajauttanut nuppiansa pönttöön).

Tilhien syksyn ensilento

Enemmän kuin yhden tilhen parvi teki syksyn ensivisiitin ihan pihapiirin päältä. Ne ovat jotenkin niin piristäviä pohjoisen vieraita. Koskikara olisi myös ihan kiva pihapinna. Mahdollisuudet sellaisen näkemiseen virtapaikattomalla tontilla ovat kyllä olemattomat, sillä en muista kertaakaan nähneeni lajia muualla kuin veden äärellä.

Roteva kolli kyttäämässä - kuvaajaa

Stadin hienohelmapimatsu sisätiirailee

Lintumaailman siirtyminen asutuksen lähettyville on mukavasti aktivoinut karvanaamojakin. Jäbä kytistelee siipiveikkoja pääasiassa ulkosalla ja välillä se saattaa ottaa pienet ulkopäikkäritkin tyytyväisenä. Piiperöllä on niiiiin arat varpaat, ettei alle 5C lämpötilassa ulos mennä kuin "lievällä" avustuksella. Fiksuna kattina se on keksinyt tiirailla kulkuluukun takana, jolloin ulkoa kuulee äänet ja haistaa hajut eikä varpaat koe viileän aiheuttamaa kolotusta.

Palataan vielä kissojen mielenkiintoon rajattuun alueeseen.

Piiperö nelikulmiossa

Keittiön jakkarasta yhden jalan liimaus niin sanotusti petti. Uuden liimauksen kuivumisen ajan jakkara oli pöydällä ylösalaisin. Ensimmäinen katti ilmestyi tetragoniin nopeammin kuin olisi ehtinyt sekunttikelloa käynnistää.

Poikuli treenaa Ruotsalaisen teatterin nurkan valtausta

Poikulikin siirtyi varsin pian huomion keskipisteeseen pohtimaan maailman menoa. Kehikon puristusnauhan laatikko oli pakko siirtää pois tuolilta, kun se aiheutti ikävästi kylkeä painavan elementin kulmienkurtisteluhyörinä monioireyhtymän. Näkyvimmät oireet olivat tiukka tuijotus, jatkuva asennon hakeminen huokaillen. Oireista pikaisen tervehtymisen jälkeen tuolin pohjakehikko todettiin juuri sopivan kokoiseksi yhdelle somalikollille.

Syyspäivien ratoksi

Auringon kajo taivaanrannan takaa

Syksy on ollut vaihteleva. Välillä ollaan saatu vettä oikein reilusti ja sitten on taas poutaa pitempiä jaksoja. Kuluneen vuoden kylmyys tuntuu vaan jatkuvan. Toivottavasti talvi ei jatka samalla linjalla. Pitkien poutajaksojen hyvänä puolena on kyllä se, että kaikki paikat eivät ole märkänä jatkuvasti.

Vantaankoskessa vesi virtaa

Sateista kertyi runsaasti vettä valuma-alueille, joten ojat ja joet olivat sen mukaiset - vettyneet. Vantaankoskessakin virtaukset olivat kuin keväällä. Kuohuja oli ihan kivasti porukkaa ihailemassa ja mikäs niitä oli katsella kohtuullisessa syyssäässä.

Porkkana

Kokeilemamme porkkanan toisen vuoden kasvatus onnistui varsin hienosti. Kehittyneiden siemenien kelpoisuudesta ei ole tietoa, mutta näyttävä ja erikoinen juures kasvatettavaksi. Harva tunnistaa kasvia porkkanaksi, varsinkin kukinnon kohtuullisen voimakas tuoksu ja lila keskiosa pistää pohtimaan.

Piiperö päikkäreillä

Kissat ainakin nauttivat syksyn matalalta tulevista auringonsäteistä - sisätiloissa. Samallahan sisätilat lämpiävät todella ecosti.

Jäbästinen huilailee

Elämä on kyllä muutakin kuin nukkumista. Syventävien jaksojen ohessa onnistutaan pistämään tassua toisen eteen. Skebat kyllä hankaloittavat kissojen leikittämistä enemmän kuin paljon. Se on vähän sellaista kapelimestarina paikallaan heilumista, mikä ei niitä pitemmän päälle paljoa jaksa innostaa. Siinä jää niin sanotusti itsekseen ihmettelemään maisemaa vaihtaneita leikitettäviä. Toisilla mitä ilmeisemmin on vaan paremmat tarjoomot.

Loikka vaikiokierteellä

Hirssin varsi osoittautui kestäväksi apuvälineeksi leikittämisessä. Lisäksi se, ainakin uutena, innosti varsin vauhdikkaaseenkin menoon eikä haittaa vaikka siitä saisivat palan heinää syötäväkseen.

Liikunta pitää sutjakkaana

Jäbä onnistuu välillä näyttämään varsin länsimaiselta hyvinvointikansalaiselta. Ei se todellisuudessa ole tuollainen rotevaksi kehittynyt keskikehon rakentaja. Hyvin se pitää linjoistaan kiinni syöden ihan mallikkaasti. Hyvä noin.

Vähän sumea olo

Poikulillamme on jo jonkun aikaa ollut pientä vaivaa ja päätettiin käydä valkotakkisten talossa. Vierailu oli jälleen yhtä painajaismainen Jäbälle, kuten edelliselläkin kerralla. Ne ovat niitä asioita, joita ei välttämättä halua muistaa. Nämä vierailut ovat tehneet siitä ajan saatossa tietyille asioille hyvin sätkyn, joka aiheuttaa isompaa ongelmaa mahdollisten tutkimusten kannalta. Samalla sille iskee ihan älytön stressi ja elo on todella sekaisin useita päiviä, toivottavasti paluu arkeen tapahtuu sitten joskus.

Mikähän tuolla nyt on??

Piiperökin luonnollisesti on ihmeissään tilanteesta. Hiljaiseksihan talo menee, kun toinen sairastaa ja kärsii tutkimus-/hoitoyrityksistä ja avusteisesta ruokkimisesta.

Kesätön kesä

Kesän satoa

Kesä, jos sitä nyt tänä vuonna olikaan, meni ihmetellessä rakennusteollisuuden toimitusaikatauluja sekä asiakaspalveluttomuutta pienille yksityisasiakkaille. Saas nähdä tapahtuuko tilaamamme toimitus asennuksineen vielä tämän vuoden puolella, kun toimittaja keikkuu konkurssin partaalla. Asiakkaan informoinnin olisivat voineet kyllä siitäkin huolimatta hoitaa huomattavasti paremmin.

Maanmuokkausaparaatti

Toimituksen viivästelyä ihmetellessämme yritettiin kasvattaa kesäkukkia ja jotain pientä syötävääkin. Kylmät yöt ja viileät päivät viivästyttivät kasvamista reilusti. Omien puuhastelujen ohessa kävimme tutustumassa kuinka omia viljelyksiä kannattaisi tehdä.
Viljelyn ensimmäinen toimenpide on muokata maaperä viljelykuntoiseksi. Satunnainen viljelysalan ympäröivän maan möyhennys pitkin kesää voisi olla ihan hyvä keino pitää myyrät loitolla. Näin joku puutarhuri tarinoi vuosia sitten, liekö totta vaiko tarua.

Täsmälannoitus

Lannoituksen avulla saadaan maaperä otolliseksi kasvien kasvamiselle. Luomulannoitus on sopivassa mittakaavassa ihan hyvä vaihtoehto. Esimerkillisesti eco-Jäbästinen on alusta saakka ymmärtänyt tehdä asiat ulos tilaisuuden tullen, samalla sisähuusien hiekat säästyvät.

Kasvun seuranta

Kasvun lähdettyä vauhtiin on olennaista seurata sen edistymistä sekä mahdollisia tuholaisia. Toisinaan saa tutkia tarkkaan mikä elukka on kyseessä. Kärsään loikkaava heinäsirkka on aina niin yllättävä tuttavuus.

Päivälepo on aina paikallaan

Paras tyyny mutsin käsi on

Töiden lomassa on hyvä pitää taukoja, jotta voi rauhassa pohtia seuraavia toimia sekä syventää näkemisiään. Loppukesästä sitten voikin nauttia oman kasvatuksen tuotoksista. On ne vaan maukaampia kuin kaupan hyllyltä poimitut pikakasvatetut.

Kauden satoa

Ruoan valmistaminen koko perheen voimin on hyvää yhdessä tekemistä. Siinä ohessa tulee pohdittua maailman menoa ja lettutaikinankin struktuuria. Taikinaa voi ja kannattaaa tuunata, jotta siitä tulee erilainen kuin muiden. Monesti ohjeiden seossuhteet ovat omaan makuun oudot, mutta hyvää kannattaa kokeilla eri suhteilla ja aineksilla. Niin myös lettuja.

Apulaiset ja -välineet

Ruokailun jälkeen onkin sitten hyvä hoitaa tiskit. Jossain vaiheessa kateilla oli suuri into vilahtaa tutkimaan astianpesukoneen sisuskaluja heti kun selkänsä käänsi. Onneksi ne kyllästyivät siihen kohtuu nopeasti, alle vuodessa.

Arvioitu valmistumisaika on

Lämpimämpien ja vähäsateisempien kausien aikana katit viettivät aikaa varsin paljon terassilla. Jäbästinen nukkui monet yöt ulkona toisin kuin Piiperö, joka tykkää nukkua kainalossa tai mahan päällä tai jalkojen välissä tai selän takana tai tyynyn vieressä. Siis jossain ihan lähellä.

Jäbästinen

Piiperö

Päivisin Piiperön suosikkipaikka pohtia maailman menoa on säkkituoli. Siinä on lähes poikkeuksetta sopiva kolo tarjolla. Lisäksi sieltä on hyvä pitää vahtia mahdollisien kivojen aktiviteettien varalta, kuten lentävän herkkupalan tai heittoraksun suhteen.

Jaksat sitten vielä leikkiä sen kameran kanssa?