lauantai 30. elokuuta 2014

Arkirutiineihin paluu

Seuraavaan lomaa on sitten noin 11kk, joten koko poppoon on aika sopeutua arkirutiineihin. Meillä tämä tarkoittaa päivittäistä autolla liikkumista kodin ja kustannuspaikkojemme välillä.
Kulkemisteemaan sopiva kuvakin löytyi viimeaikojen kuvavarastosta. Pikkuneiti on tunnelin keskireiässä kuin cruisailemassa letukkaa merenrantakahvilalle. Tottavieköön nuo tunnelit ovat milloin missäkin, kun nuoriso koheltaa menemään ja sitä ne jaksavat kyllä tehdä välillä jopa enemmän kuin tarpeeksi. Kaitpa ne tuosta rauhoittuvat - joskus parin kymmenen vuoden aikana.

Tunnelikuski cruisailemassa
Aamut menevät niin itsensä kuin kissojen ruokinnan parissa.
Toistaiseksi vanhuksemme saa relata päivän "pentuhuoneessa", minkä olemme todenneet olevan hyväksi. Se on siellä välillä muutenkin lepuuttamassa hermojaan nuorison päivän puolelle jatkuvista reiveista.
Illalla ei sitten paljoa olekaan aikaa ennen yöpuulle menemistä, jotain kuitenkin. Nuoriso on lähes aina auttamassa iltapuuhasteluissa mukana, etenkin siivoaminen on kova juttu.

Kaikkien sopeutuminen on vielä vaiheessa. Pikkuherran kanssa vanhuksemme vaikuttaisi tulevan toimeen joten kuten, mutta pikkuneidin kanssa on lähes jatkuvasti sananvaihtoa ja ärhentelyä.
Shakki ja matti, muttei patti
Pikkuneiti ymmärtää yleensä väistää, mutta hakee sitkeästi lähempää kontaktia. Vanhuskin on helteiden loputtua liikkunut enemmän ja siten tilanteita on tullut enemmän eteen. Toivottavasti sitkeys palkitaan kolmen katin yhteiselolla jonakin päivänä.
Vanhus matkalla jäähdyttelemään
Pikkuherran pyrstöjouhet ovat kasvaneet viimeviikkoina ja kohta saammekin siitä ihan hyvän vitriinien ikkunoiden pölyhuiskan.
Pikkuherran pyrstö
Nuoriso päivätorkuilla
Pikkuneidin pyrstö on kasvanut pituutta, mutta jouhet ovat vielä odottamassa kasvamistaan. Sen turkin ticking ei ole vielä kehittynyt muualle kuin niskan alueelle. Selkä ja kyljet ovat kyllä vaalentuneet pentuajoista. Pikkuherralla turkki oli samassa iässä jo muuttunut varsin paljon.


Aikaisempaan yhden katin talouteen verrattuna hiekkaa menee ja kulkeutuu ympäri huushollia noin ziljoona kertaa enemmän. Jostain syystä juuri vaihdetuista vuodevaatteistakin hiekkaa löytyy paljon muttei sentää ihan kilokaupalla. Imurointi ei ole kovin suuressa suosiossa enää pikkuherrallakaan vaikka seuraakin tapahtumaa lähettyviltä. Moppaaminen on sitten täysin oma juttunsa. Mopin huiskuja koukutetaan ja märällä lattialla pitää juosta nelitassuluistossa.
Pikkuneiti moppaamassa
Ompelukone on jännä laite, pitää ääntä, piipittelee, surisee ja emäntä näprää sen kanssa aika ajoin. Etenkin pikkuherra on monesti auttamassa ompelussa, ainakin omalla massallaan. Mutta välillä myös pikkuneitikin ehtii häiriköintikiireiltään tsekkamaan singeriä.
Tikkaamassa
Loppuun pari kuvaa tunneleista, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyviksi hankinnoiksi.

Pikkuherra ja uudempi tunneli

Pikkuneiti ja vanhempi tunneli
Vanha ja uusi tunneli on helppo erottaa roikkuvan pallon kuminauhasta. Muuten ne ovat kestäneet rökitystä yllättävän hyvin lähes ilman mitään vaurioita.

Bonuskuva

Pikkuherran valmistautuminen pitkään hyppyyn

maanantai 11. elokuuta 2014

Yön kukkija

Kaktuksistamme yksi päätti pitkän lämpimän kesän lopulla kukkimaan. Olimme jo pitemmän tovin seuranneet kukan kehittymistä, mutta aina se yllättää nopeudellaan lopussa - päivässä nuppu venähtää pituutta reippaasti ja ennen iltaa nuppu avautuu levittäen huumaavaa tuoksuaan.
Nuorisollemme tämä tietysti oli ensimmäinen kokemus kaktuksen kukasta. Kaktuksiin on kyllä haettu tassutuntumaa ja jyrsitty aiheuttaen piikkihukan, kuten kuvista hyvällä tahdolla voi havaita.
Nuoriso imppaamassa
Pikkuherralle kukinto oli mielenkiintoinen, mutta ei se sen isompaa mielenkiintoa siihen osoittanut. Vanhuksemme ei tainut edes tarkistaa koko kukintoa, kun onhan niitä jo nähty. Stadin pimatsulle sen sijaan kukan tuoksumaailma oli epäillyttävä.
Mikäs lemuaja tämä oikein on??
Kukka selvisi hyvin pentujen tutustumisesta ja oli kauneimmillaan yön pimeydessä.
Kaktus täydessä kukassaan
Tiedä sitten mitä yöllä on tapahtunut terassilla, liekö nuoriso käynyt työntämässä kärsänsä kukan uumeniin vaiko muuten vain kroolattu juoma-astiassa. Onneksi olivat yrittäneet mitä-lie-sitten terassilla eikä sisätiloissa. Pärskeiden syy jäi yön mystiseksi salaisuudeksi.
Asento - hyppy - molskis?? Vain ponnahduslauta puuttuu - onneksi
Aamulla kukinto oli jo nähnyt parhaansa ja alkukukinnon voima oli muuttunut lieväksi väsähtämiseksi.
Ehtoo puolelle taipunut kukinto