Herra räätäli

 

Räätäli työn äärellä

Kun jotain erikoista tapahtuu, niin aina ollaan mukana tekemisessä. Kuluneen talven aikana kotiväellä oli tapana väkertää valoruudun edessä aamusta iltaan ja muu aktiivisuus oli luvattoman vähäistä.

Singerin ilmestyminen pöydälle herätti ansaittua mielenkiintoa. Etenkin kankaan pilkkominen oli jotain, jota ei voinut vastustaa. Reilu viiden kilon apupaino auttaa ja haittaa saksien kanssa heiluessa.

Hei hei, mikäs lanka täällä roikkuu??

Jäbä piti tarkkaa vahtia, ettei jätetty kaupoista ostetuista leningeistä tuttuja irtoköysiä roikumaan saumoista. Onneksi kaupan tuotteissa köysien värit tyypillisesti poikkeavat kankaan väristä ja näin helpottaa niiden havaitsemista. Mikäs sen viihdyttävämpää on kuin illallispöydässä nyppii koristenaruja servetin sisälle käärittäväksi ja arkistoon vietäväksi.

Nyt sitten tarkkana niiden millin osien kanssa!

Mittanauha on tunnetusti sellainen karkea väline mittauksiin. Tönäri olisi sellainen metallihenkilön paremmin käteen sopiva. Ehkäpä tuollainen letkeä monivärinen mittanauha on kuitenkin miellyttävämpi käyttää rättien kanssa touhutessa. Jäbä osasi tarvittaessa ammattimaisesti pitää nauhasta kiinni, tosin välillä nauhan vapauttamisesta oli keskustelua.

Kevättä tekee, jos ei hevillä, niin käntäpäällä ainakin

Liikkumattomuuden vastapainoksi oli hyvä käydä halkoja heittelemässä vapaa-ajanplantaasillamme. Ensin tosin piti saada ne halon aihiot pötkälleen ja noin metrin pätkiksi. Sen jälkeen ei muuta kuin pikkasen kirvestä vilauttamalla pölli kahteen tai neljään osaan, minkä jälkeen halkoja olikin huomattavasti helpompaa nakella läjään odottamaan lopullista kuivatuspaikkaa. Kirveen kanssa kannattaa olla varovainen, sellaisen sääressä roikkuessa kävely on huhujen mukaan vaivalloista.

Edellisen kesän aikataulutuksella aamupalan jälkeen karvanaamoille riittävä ulkoilutus, jotta uni maistui eikä Stihlin pärinä haitannut. Jäbää lumi ei juurikaan haitannut menoa. Piiperö suosi enemmän roomalaista tyyliä, eli kantamalla kohteeseen pikaiselle jalkautumiselle ja takaisin kantoon. Tosin paluumatkalla kantohenkilökunta esitti eriävää näkökantaa. Kyllä lumi kissan mökkiin ajaa.

Minä teille lumiulkoilut näytän

Jättirapu

Pohjoisen jäämeren jättiläisravuilla, siis kuningasravuilla, oli aikoinaan mahdollisuus kokeilla kissojemme reagointia. Siis valmistetuilla sellaisilla. Eipä ne silloin niille maistuneet, joten meidän itse oli ne mutusteltava. Kerrankin oli ravuissa syötävää.

Usean menneen päivän, oikeastaan viikon, aikana on kunnon talvisäitä riittänyt. Polaaripyörre päätti jakaantua siten, että Skandinaviaan on ollut tarjolla kylmiä pohjoisia virtauksia. Lisäksi nykyisen ilmaston tapoihin kuuluu hidastuneet liikkeet. Niimpä nautitaan nyt aurinkoisista ja kylmistä keleistä, kun kerran on mahdollista. Parempi näin kuin neljän kuukauden mittainen auringoton marraskuu.

Lähitienoilla on kuulemma nähty saukko sulan veden äärellä. Ohikulkiessani olen huomannut sen jäljet, mutta itse taapertajan kanssa emme ole polkujamme yhyttäneet. Tällä kertaa piti yrittämän aamulla tavata. Tosin ulkona oli alavilla mailla hieman alle -25C pakastusta, mikä piti ainakin avantouimarit ja muut ulkoilijat näkymätömissä. Onneksi tänä aamuna tuulta ei ollut juurikaan. Siispä riittävästi vain kerroksia päälle ja polkupyörällä sotkemaan mahdolliselle tapaamispaikalle.

Eipä saukkoa näkynyt, mutta sentään yksi jättiläisrapu oli kyttämäässä sinttejä joesta.