Oscar

Yhtenä neljästä lokakuisista viikonlopuista kävimme mökillä. Takan lämpöä ja pitkähköjä ulkoiluja luonnon keskellä. Siinä kateilla on riittävästi ohjelmaa ollakseen tyytyväisiä, paitsi jos on mahdollisuus lähteä ulos vielä kerran...

Pähkinäpensaan väritarjontaa

Lehtipuut olivat todella upeissa ruskan väreissä. Varvusto ei kesän lämmöstä väriä ollut saanut, joten pähkinäpensaat, vaahterat, haavat, tammet, koivut ym lehtipuut tarjosivat väriä maisemaan. Tammet eivät normaalisti ole olleet kovin värikkäitä, mutta tänä vuonna ne olivat ruskaantuneet voimakkaasti värittäen osaltansa maisemaa punertavan ruskehtavaan taittuvalla keltaisen sävyllänsä.

Piiperö kuivalla maalla

Vuodenajalle tyypillisesti heinikko kuivuu seuraavan kerran sitten joskus tulevan kevään lopulla. Välissä tosin on talvi, joka hyvin todennäköisesti nujertaa heinät, joten keväällä ei ole paljoa heiniä kuivatettavaksi. Piiperö on sen verran silkkitassu, ettei märässä heinikossa kulkeminen ole sille maailman mukavin juttu. Se on kuitenkin sen verran pieni ikävyys, jotta ulkoilemaan kyllä lähdetään aina tilaisuuden tullen.

Jäbästisen poseeraus

Jäbästistä märät heinät eivät haittaa. Pää edellä painuu puskaan kuin puskaan vesipisaroista välittämättä. Sisätiloissa tosin vesipisaroiden puolikaskin aiheuttaa hillittömän selkäkarvojen nytkymisen ja pakenemisen paikalta. Lähtee kuin Jäbä matolta.
Märät heinät muuten kastelevat sen mahakarvat mukavasti, jolloin niihin vuorostaan tarttuvat kaikki roskat entistä paremmin. Jäbä on suoranainen roskakuski.

Jäbän ensiraksu

Tähän mennessä Jäbä ei ollut raksuihin koskenut. Nuuhkaisut tosin ja kääntänyt paksut pöksyvillansa. Piiperö on kautta-aikojen syönyt niitä ja erityisesti heittoraksut ovat sille hyvää viihdettä ja ruokailua. Tällä kertaa jäbä suureksi hämmästykseksemme, myös Piiperön, rupesi nuuhkimaan heittoraksua ja pureskelemaan raksua. Siinä aika pysähtyi, kun kaikki me ihmettelimme tapahtuvaa.

Hmm, ihan OK.

Tietyllä tavalla onneksemme Jäbälle maistuu vain kanalliset Oscarit. Piiperölle on myös raksuja, jotka voivat olla jäbälle iho-oireita aiheuttavia. Niihin Jäbä suhtautuu onneksi entiseen tapaansa - torjuvasti. Näin ainakin toistaiseksi. Havaintojemme perusteella Oscarit eivät ole aiheuttaneet oireita noin kuukauden kokeilun aikana.

Loimulohta

Pitkästä aikaa teimme itse loimulohta inkiväärikookosriisillä. Riisi tosin keitetään liedellä, ei nuotiolla. Tämä kokonaisuus on todettu toimivaksi yhdistelmäksi. Olikohan se 2017 Australian Master Cheffissä, jossa mainittiin aniksen sopivan lohelle ja sitähän piti nyt muistaessa kokeilla. Siispä hieman jokaisesta kodista löytyvää nimeltään ranskalaiseen viittaavaa anisviinaa pintasuolan päälle siveltämään. Lopputuloksena kieltämättä hyvin maistuvaa loimukalaa.

Punarinta

Munkki seikkailee - osa 2

Tyrnävän jälkeen munkkikorppikotka seikkaili pitkään Limingan alueella. Hyvä niin, sillä se houkutteli lokakuun puolella väkeä näkemään sen uudestaan tai ensimmäistä kertaa. Näin toivottavasti aliueen matkailussa näkyi munkin tuoma lisä.
Lokakuun alkupäivinä se lähti valumaan pikkuhiljaa nelostietä seuraten etelään päin.
Taisi se muutaman hetken viivähtää Haapavedellä Piippolan vaarin lähettyvillä turpeenottoalueella.

Munkki Tyrnävältä terve

Suunta sillä oli todennäköisesti sinne mistä oli tullutkin, eli ehkä kaakkoon tai lounaaseen. Kaakon suunta tuntui jotenkin luontevammalta, kun kerran ei lähtenyt rantaviivaa seuraamaan. Linnuista kiinnostuneille sisämaassa sillä oli vaihtoehtoja suunnata minne vain ja myös harrastajien määrä neliökilometrillä on varsin pieni numeroarvo.

Syksyn väri-ilottelua

Munkin suorittaessaan sisämään seikkailuansa ehti ruska eteläänkin. Muutaman viileän yön jälkeen värit olivat jotenkin voimakkaammat. Syksyn väriloistoa on ilo katsella ja ihastella. Syksy on hienoa aikaa. Syksyn mittaan on myös osa pohjoisen linnuista valunut etelään, pohjoisessa pihlajilla taisi olla hieman heikko marjasato.

Nuori tilhi

Pihapiiriin päivänä eräänä saapui kohtuullisen kokoinen helisevä tilhiparvi. Siinä katosivat varsin nopeasti marjat puista. Katajanmarjat näyttivät maistuvan nuorelle tilhelle. Kuvasta näkee miten siivissä olevat punaiset vahapiikit ovat hyvässä alussa. Jotenkin tuo yksilö oli vielä niin pesästä lähteneen näköinen. Liekö ollut myöhäinen pesintä vaiko jopa toinen poikue, eipä suostunut kertomaan.

Piiperö syysiltapäivän valossa

Kissoillakin on ollut säpinää takapihalla seurattavana. Liikennettä on osaltaan lisännyt maapähkinäpussin loppujen sijoittaminen ruokintoihin. Ainakin paikkakunnan tintit ovat ne löytänyt yhden yritteliään oravan ohella.
Aleksis Kiven päivän kääntyessä vahvaan iltapäivään tuli yllättäen tieto munkin siirtyneen Riihimäelle. Olimme sopivasti lentokentän lähettyvillä, niin eikun yrittämään vielä kerran nähdä iso lintu.

Peltilintu BA

Näkyihän siellä isoja lintuja, hirvittävän metelisiä ja peltisen oloisia. Aikamme seurasimme puiden takaa vilahtavaa piekanaa ja kanahaukkaa, sepelkyyhkyjä yms. ehtoja siivekkäitä. Lentokoneiden nousujen katselun ohessa huomattiin viestitetyn, että munkki olikin tullut yllättävän vauhdikkaasti Riihimäeltä Klaukkalaan. Olimme siis ihan oikealla suunnalla, olettaen sen jatkaneen vielä samaan suuntaan. Edellisellä kerralla 2010 se kiersi matkalla itään pääkaupunkiseudun jostain Nurmijärven kautta. Joten saatoimme olla sittenkin väärässä paikassa.
Illan alkaessa hämärtyä nähtiin jonkun ajaneen metsän takana pellolla olleet hanhet ilmaan. Olisiko joku iso peto saanut sen aikaiseksi, kuten munkki pohjoisessa. Ja eikun siis peltoaukealle munkki mielessä. Peltoaluehan kun on hyvin Riihimäki - Klaukkala linjalla.

Levottomat valkoposkihanhet

Peltoalueen puiden latvuksia katselimme kerran jos toisenkin. Alueelta löysimme yhden piekanan, ehkä sama mikä nähtiin lentokentältäkin, sekä tuttu levottomana lennähtelevä vapo parvi.
Illan hämärtyessä nelijalkaisetkin lähtivät liikkeelle. Melko lähelle meitä jostain ojan takaa tuli kauriskolmikko rouskuttelemaan pellolta viljan jämiä. Hetken päästä niiden joukkoon ryntäsi itse Rami Rusakko. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä supikoira. Siinä koko konkkaronkka oli sulassa sovussa pienellä alueella. Ihan kivahan niiden toimia oli katsella, kun ei ollut mitään paniikkia. Munkki oli sittenkin tehnyt oharit ja mennyt jo Porvooseen saakka. Se oli kuulemma kääntänyt Klaukkalan jälkeen nokkansa tiukasti kohti itää. Autolle köpötellessämme ihasteltiin iltaruskon värittämässä maisemassa lentelevää asiota.

Munkki kooltansa 5 Jäbää

Munkkikorppikotka - Aegypius monachus

Limingassa 23.09.2018 löytyi yllättäen munkkikorppikotka, joka on maanosamme suurin korppikotka. Tämä yksilö oli mitä ilmeisemmin kokoluokkansa pienemmästä päästä, mutta siitä huolimatta merikotka oli huomattavasti sitä pienempi. Lintu oli maanantaina näyttäytynyt muutamaan otteeseen läheltä ja kaukaa paikalle saapuneille lintuharrastajille. Iltapäivällä saapunut saderintama piti linnun aloillaan ja maanantain havaintojen perusteella esitettiin valistuneita arvioita mahdollisesta lepopaikasta, josta sitä voisi seuraavana päivänä etsiskellä. Limingasta itään aukeava peltoalue ei ole onneksi kovin laaja, ainoastaan jotain 20km luokkaa pituudeltaan ja leveydeltään vaatimattomat 10km. Tietysti peltojen välissä on metsäsaarakkeita, jota rajoittavat varsin hyvin näkyväisyyttä.
Siitä huolimatta maanantaina illalla auton nokka kohti Tyrnävää, jotta heti aamusta on valmiina pelipaikalla. Illalla ajokeli oli varsin sateinen. Onneksi aamulla jäljellä oli vain vesilätäköt ja märkä heinikko ja tilalla oli syksyisen kaunis aamu.

Kuurainen auton katto

Autojen katot olivat kivasti kuurassa ja suojateiden maalaukset vaikuttivat paikoin liukkailta. Pientä varovaisuutta siis liikenteessä vaikkakin tiet olivat luonnostaan sulia. Ennen kotkan etsimistä oli edessä tutustuminen Limingan luontokeskukseen ja siellä olevaan varsin näyttävään lintutorniin. Virkistävä poikkeus normitorniarkkitehtuurin näköisiin tusinatorneihin. Tornista ei jostain syystä tullut otettua kuvaa, ehkä sitten seuraavalla kerralla korjaan tämän puutteen.

Liminganlahtea NE suuntaan

Tornista avautui kiitettävän laaja näköala, kun ruovikkoalueella ei ole puita ja maasto on sellaista Pohojalaista. Edellisillan sade oli pysäyttänyt kurkien muuton ja aamun valjettua niitä nousi pienissä parvissa jatkamaan muuttoa varsin kauniissa säässä.

Merikotka ruovikon yllä

Toiveet munkin näkemisestä nousivat kummasti, kun päivän ensimmäinen merikotka saapui katsomaan potentiaalista aamupalaa ruovikon kätköistä. Pari kertaa se yritti ottaa hanhen saaliikseen. Ilmeisesti munkkikorppikotka oli pari päivää aikaisemmin käynyt merikotkien saaliiden osingoilla, näin päättelin nähdyistä kuvista.

Luontokeskuksen ja Limingan alueella laajemminkin on hienosti huomioitu alueen luonnonarvot design katuvaloilla. Hieno idea ja pikantti yksityiskohta kauniin lintutornin lisäksi.
Eikun asiaan, eli nokka kohti Tyrnävän peltoaukeita. Toiveissa oli nähdä pääkohde ja voida lähteä paluumatkalle ihan valoisan aikana. 

Joutsenmuotoillut katuvalot

Matkalla edellisiltana pohditulle alueelle saapui odotettu viesti linnun löytymisestä sekä tieto siitä, että alueella on muitakin harrastajia. Lintu oli jäänyt hieman pohdittua aluetta etelämmäksi, mutta siellä päin kuitenkin. Tovin ajamisen jälkeen tienpenkalla näkyikin ensimmäin paikalle ehtinyt, joten ei muuta kuin lintu putkeen.

Männyn latvassa ympyrän keskellä.

Kuvassa näkyvä ympyrä on lavastus, ei siellä mitään linnun paikkaa osoittavaa ympyrää ollut. Ei sitä kyllä tarvinnutkaan. Tuon kokoluokan otus erottui jo paljain simin isona mustana möykkynä männyn latvasta. Sieltä sen oli eräs paikallinen harrastaja huomannut koiraa ulkoiluttaessaan. Iso kiitos hänelle!

Aamun ensilento

Melko pian tuulen nousemisen jälkeen lintu otti siivet allensa ja lähti kiertelemään alueelle.
Paikalle oli tuossa vaiheessa ehtinyt ihan kivasti porukkaa ottaen huomioon, että kiireisimmät olivat jo edellisenä päivänä nähneet, tosin he näkivät sen varsin kaukaa verrattuna nyt paikalla olleisiin. Etäisyyttä nukkumapuuhun oli noin 500m, joten tieltä käsin sitä oli hyvä tutkailla.
Aluksi näytti siltä, että se lähtee tietysti meistä poispäin. Yllätykseksemme se lähtikin tulemaan suoraan meitä kohti matalalla lentäen. Parhaimmillaan se oli varmaan alle 50m päässä meistä.

Liitonäytös

Ottaen huomioon, että tuonkin yksilön siipien väli oli varmastikin yli 250cm, niin sen näkeminen noin läheltä sen itsensä toimesta oli mitä hienoin elämys. Kyllä sitä kelpaa muistella vielä monen vuoden jälkeen, kuten olen niin monesti jaksanut muistella 2010 näkemääni Suomen ensimmäisen yksilön lentoa Pyhtäällä.

Munkin raskaat siiveniskut

Illalla kotona pohdin miten suhteuttaa linnun kokoa ymmärrettävään mittayksikköön. Jäbästinen tarjosi vinkin asettumalla viereeni pitkin pituuttaan. Kämmenmitoilla täysikasvuinen noin viisikiloinen somalikolli Jäbä on pituudeltaan noin 50cm mitattuna kärsän päästä hännän tyveen. Tuolla perusteella munkin siipien väli oli vähintään viisi (5) Jäbää, mieti sitä!

Olutkakku

Olutkakkua noin 30kg

Lomamme alkajaisiksi oli tiedossa juhla-merkkipäivä yhdistelmä, molemmat näppärästi yhdistettynä yhteen pakettiin. Meille haasteena oli keksiä omalta osaltamme juhlakalulle sopiva lahja, joka on näyttävä, herättää huomiota ja on sankarin mieleen samalla muistuttaen jokavuotisesta ikääntymisestä.
Aikamme pohdittuamme päädyttiin ajatukseen näyttävästä täytekakusta nestemäisellä täytteellä. Luonnollisesti täytteiden irroittamisessa tulee olla omat haasteensa, ei siis mikään take-away tyylinen viritelmä. Näin ollen kuhunkin kolmeen ylimpään tasoon tuli rakennella erilaiset pulmat ratkaistavaksi.

Kakun visuaalinen muoto on varsin olennainen. Lopulta päädyimme käyttämään korkeampia tölkkejä ylöspäin mentäessä. Näin kakusta tuli tyypillisen pilvenpiirtäjän näköinen. Ulkonäköön eli kerrosten leveyteen vaikuttaa tölkkien määrä per kerros. Muutaman pohdinnan jälkeen totesimme laittavamme tölkkejä ylimpään kerrokseen viisi, keskikerrokseen 15 ja loput alakerrokseen, jonka tölkkien määrän pystyy laskeskelemaan ylläolevan kuvan numeerisen vihjeen ja edellämainittujen lukujen perusteella. Kanada on väärä vastaus.

Perusmateriaali - 21mm koivuvaneri ja 10mm kierretanko

Koska kakun täytteet painavat aika paljon, tulee kakkulevyjen olla riittävän tukevia. Siispä päädyimme läheisessä puutavaraliikkeessä 21mm varsin siistiin koivuvaneriin. Siinä on riittävästi paksuutta myös tölkkien paikoilleen sijoittamiseen tarvittaville jyrsinnöille.

Sijoittelupohjapiirros

Kaupoissa tutkiskelimme eri kokoisten tölkkien olevan halkaisijaltaan ja pohjan muodoltaan hyvin samanlaisia. Tietysti muutama mallikappale tuli hankkia, jotta pystyi konkretisoimaan suunnitelmaamme. Kun tölkkien koko oli selvillä, kullekin tasolle tehtiin oma pohjapiirros.

Jyrsinmalline

Käsivaralla tehtynä jokaisesta upotuksista tulisi uniikki, jota emme halunneet ja toisaalta upotuksia kakkuun tuli sen verran paljon, että malline oli ehdoton apuväline. Siihen hyödynsimme varastosta löytyviä ylijääneitä mdf-levyn palasia.

Upotusten paikoitus pohjalevylle

Mallineessa olevat kahdeksan reunoille saakka ulottuvaa apuviivaa olivat olennaiset mallineen kohdentamisessa oikealle paikalle levyllä. Tässä vaiheessa levy oli kooltaan vielä viimeistelemätön, mikä välillä helpotti, välillä vaikeutti mallineen kiinnittämistä.

Välikerroksen upotukset jyrsittynä (välillä upotukset näyttävät donitseilta)

Reunalta upotus tehtiin 9mm syväksi ja keskeltä muutamaa millin matalammaksi. Mallineen kanssa oli helppo pyöritellä yläjyrsintä ja samalla mallineella syntyi myös reunan syvempi ura. Olennaista syvemmän uran tekemisessä oli pitää jyrsin kiinni mallineen reunassa, muuten keskusympyrästä lähti nopeasti ei toivottu palanen. Yhden upotuksen tekemiseen mallineen asemointi mukaanlukien kului keskimäärin 8 minuuttia ja 15 sekuntia. Tuon kun kerrot kolojen kokonaismäärällä sekä lisäät päälle tuumaustaot, niin saat lukemaksi yllättävän ison ajan. Aluksi työstäminen tuli tehtyä parhaat päivänsä nähneellä terällä. Uudella terävällä terällä oli huomattavasti helpompi työstää ja myös työn jälki oli merkittävästi parempi.

Taltta on oivallinen apuväline

Niin upotuksien kuin tasojenkin reunat viimeisteltiin sopivasti pyöristämällä. Taltalla tehtiin isot linjat ja hiekkapaperilla loput. Upotuksien siistimiseen oli hyvä varata riittävästi aikaa, siistiä ei saa hätiköimällä. Onneksemme tällä kertaa olimme hyvissä ajoin liikenteessä ja varsinaista paniikkia tekemisen kanssa ei tullut.

Keskitapin teimme 28mm puutangosta

Keskitapin tuli olla riittävän vahva kestämään kolmen kerroksen täytteet sekä mahdollistamaan riittävät työstämiset tasoihin tehtäville pulmille.

Keskitapin kiinnitys alatasoon

Keskitappi kiinnitettiin liimaa ja nauloja käyttämällä alatasoon. Tapin alapäähän tehtiin kiekko tukevoittamaan niin kiinnitystä kuin itse tappiakin. Kakun tasojen kun ei ollut tarkoitus olla keikkuvia.
Alarason reunalle teimme massiivikoivulevystä "rimat", jotka liimattiin ja ammuttiin nauloilla kiinni. Näin kakusta tuli tukeva eikä aiheuttanut huolta keikkumisella.

Ylätason muodon viimeistely

Alatasoa lukuunottamatta kaikki tasot tuli olla pyöreitä. Käsin sahaamalla niistä ei olisi saatu ympyröitä. Onneksemme yläjyrsimeen saatiin viriteltyä riittävän pitkä varsi alimmaiselle ympyrälle sekä riittävän pieni ylimmälle tasolle. Sen jälkeen itse työstämiseen meni vain hetki, kun upotuksissa sai riittävän paljon harjoitusta.

Porausjigi

Tämän projektin yhteydessä opimme tekemään jigejä eri tarpeisiin. Ylätasoon tuli yksi läpireikä sekä kuusi muutaman sentin mittaista reikää. Reiän halkaisija oli 10mm, joten tukeva teline ehdoton poraamiseen ja etenkin läpireiän kohtisuorassa pitämisessä. Kunnon (itsetehdyillä) välineillä tämäkin oli helppoa.

Ylätason lukitusreikä

Ylätason pulmana oli keskitangon läpi menevä kaksiosainen metallitanko. Kun tankoa työntää toisesta päästä saa toisen tangon pätkän ulos, mutta toinen pätkä siirtyykin keskelle levyä pitäen keskitapin tiukasti yhdessä levyn kanssa. Muihin reikiin laitoimme samasta tangosta hämäystapit.

Lukkorajoittimen testaus

Seuraavan tason lukitseminen suoritettiin tason päälipuolelta. Keskitappiin porattiin reikä, lukko siitä lävitse ja avain luovutetaan sopivalle henkilölle. Jotta lukittavaa tasoa ei pysty keikuttamaan ja siten ottamaan alapuolelta täytteitä pois, teimme lukon ja tason väliin levennysholkin. Tuon saimme tehtyä kuppiterällä poraamalla "kakkosnelosesta" molemmin puolin mahdollisimman kohtisuoraan.

Kromattu holkki

Jotta holkki olisi näyttävämmän näköinen, maalattiin se kromimaalilla muutamaan kertaan. Kokeilematta se näytti täytteiden keskellä massiivimetallipalaselta. Munalukon kanssa holkki piti tason hyvin paikallaan eikä täytteet lähteneet livohkaan ennen aikojaan.

Lukon reiän viimeistely

Lukon reiän tekeminen oli helppoa - tönärillä katsottiin lukon sangan halkaisija ja sopivalla terällä porattiin reikä keskitappiin. Reiän suunnalla ei ole niin suurta merkitystä, kun alapuolella olevan tason voi laittaa kakkua kootessa haluttuun asentoon.

Lukko+holkkiyhdistelmä viimeistelyvaiheessa

Kaiken työskentelyn ohessa piiperö piipahti tarkistamassa projektimme etenemistä. Välillä pidimme ovia kiinni ja tyypillisesti oven avaamisen jälkeen katit kävivät tsekkaamassa mahdolliset muutokset ja tuotokset sekä antamassa pari valikoitua kommenttia.

Apulainen pölyjä pyyhkimässä

Seuraavaan tasoon tehtiin puuholkki, jonka reiän sisällä oli labyrintti. Lopuksi holkki pyöristettiin sopimaan kakun pyöreisiin muotoihin. Keskitappiin vastaavasti lisättiin 6mm puutappi, joka tuli kuljettaa holkin labyrintin lävitse alapuolella olevan tason vapauttamiseksi.

Labyrinttiholkki ennen pinnan öljyämistä

Holkkikin työstettiin myös kakkosnelosesta, joka ensin halkaistiin. Sen jälkeen pöytäsahalla puolikkaisiin tehtiin puolikasympyrä. Tällä tavalla holkin sisälle pystyttiin tekemään labyrintti.

Ura pöytäsahalla

Olimme jo aikaisemmin kokeilleet uran tekemistä pöytäsahalla. Hieman sitä saa pohtia, laskeskella ja lopulta kokeilla, että puukappale työnnetään oikeassa kulmassa oikalla korkeudella olevaan terään. Jos pilkkua haluaisi viilata, niin tulokulma terään olisi ehkä pitänyt olla noin asteen verran enemmän.

Labyrintin reitin työstö

Valmis labyrintti ja poikulin mahavillat

Varsinainen labyrintin työstämiseen Dremelistä löytyi sopiva terä. Siten ei muuta kuin seurata tussilla hahmoteltua reittiä. Ehkä siihen olisi pitänyt tehdä pari umpikujaa muutamalla mutkalla hankaloittamaan harhautuneen matkaa.

Välitason lukkosokat

Labyrinttiholkkia vähänkin nostettaessa alapuolella oleva taso olisi päässyt nousemaan ilman tason nostamista rajoittavia sokkia. Niille tehtiin urat sekä keskitappiin että tasoon. Sokkia ei saanut pois ennen kuin holkki oli kokonaan saatu nostettua ylös.

Labyrinttiholkki, sokat ja tappi

 Näiden kaiverrusten jälkeen pystyimme viimeistelemään keskitapin sekä petsaamaan sen lopulliseen mahonkiseen värimaailmaan.

Tasojen viimeistelyhionta

Kaikki tasot loppuhiottiin 220 karkeuteen ennen pintakäsittelyä. Periaatteessa pinnat olisi voinut öljytä, mutta varastostamme löytyikin juuri tarkoitukseen sopivaa kermanvalkoista maalia (Sadolin 0503-Y20R). Päälipuolelta maalattiin upotusten ulkopuoliset alueet sekä reunat ja pohja. Upotusten pohjat öljyttiin. Parilla maalikerroksella tasoista tuli varsin siistit.

Koristekukkaset

Pitkään pohdimme miten kakku saataisiin koristeltua, muttei kuitenkaan ylenpalttisesti tai nuukasti. Löysimme tilpehöörikaupasta koristeeksi sopivan lein, jota täydensimme jemmastamme löyneestä paketointinauhasta työstämillämme terälehdillä. Kukkaset kuumaliimattiin paikalleen ja niiden keskelle lisättiin tippa liimaa koristeeksi. Pastellinsävyiset kukkaset sopivatkin paremmin kuin osasimme odottaa kermanvalkeille tasoille.

Koekoottu kakku

Ennen D-dayta varmistimme kaikkien osien toimivan kakussamme. Kakun muoto vaikutti edelleenkin hyvältä ja koristeet toivat siihen juuri sopivasti väriä ja makeutta. Kakkuun täytteeksi keräsimme varsin kattavan kokoelman eri valmistajien erilaisia ohra- ja vehnäjuomia. Samalla tuli itsellekin tutuksi millaisia oluita on näinä päivinä tarjolla normaaleissa kaupoissa.

Laadunvalvonta

Piiperö oli useaan otteeseen imppaamassa kuvassa näkyvää tölkkiä. Siinä oli ilmeisesti jotain kiinnostavaa. Jäbä ei juurikaan osoittanut koko projektiin mielenkiintoa. Niin ne ovat erilaisia luonteiltaan.

Muistutus saavutetusta iästä

Kakun kruunasi yllättävän vaikeasti löydettävä saavutetusta ikäluokasta muistuttava koriste. Normaaleista kaupoista sitä ei löytynyt, mutta onneksemme naapurikaupungin konditorialiikkeestä niitä oli saatavilla.