Herra räätäli

 

Räätäli työn äärellä

Kun jotain erikoista tapahtuu, niin aina ollaan mukana tekemisessä. Kuluneen talven aikana kotiväellä oli tapana väkertää valoruudun edessä aamusta iltaan ja muu aktiivisuus oli luvattoman vähäistä.

Singerin ilmestyminen pöydälle herätti ansaittua mielenkiintoa. Etenkin kankaan pilkkominen oli jotain, jota ei voinut vastustaa. Reilu viiden kilon apupaino auttaa ja haittaa saksien kanssa heiluessa.

Hei hei, mikäs lanka täällä roikkuu??

Jäbä piti tarkkaa vahtia, ettei jätetty kaupoista ostetuista leningeistä tuttuja irtoköysiä roikumaan saumoista. Onneksi kaupan tuotteissa köysien värit tyypillisesti poikkeavat kankaan väristä ja näin helpottaa niiden havaitsemista. Mikäs sen viihdyttävämpää on kuin illallispöydässä nyppii koristenaruja servetin sisälle käärittäväksi ja arkistoon vietäväksi.

Nyt sitten tarkkana niiden millin osien kanssa!

Mittanauha on tunnetusti sellainen karkea väline mittauksiin. Tönäri olisi sellainen metallihenkilön paremmin käteen sopiva. Ehkäpä tuollainen letkeä monivärinen mittanauha on kuitenkin miellyttävämpi käyttää rättien kanssa touhutessa. Jäbä osasi tarvittaessa ammattimaisesti pitää nauhasta kiinni, tosin välillä nauhan vapauttamisesta oli keskustelua.

Kevättä tekee, jos ei hevillä, niin käntäpäällä ainakin

Liikkumattomuuden vastapainoksi oli hyvä käydä halkoja heittelemässä vapaa-ajanplantaasillamme. Ensin tosin piti saada ne halon aihiot pötkälleen ja noin metrin pätkiksi. Sen jälkeen ei muuta kuin pikkasen kirvestä vilauttamalla pölli kahteen tai neljään osaan, minkä jälkeen halkoja olikin huomattavasti helpompaa nakella läjään odottamaan lopullista kuivatuspaikkaa. Kirveen kanssa kannattaa olla varovainen, sellaisen sääressä roikkuessa kävely on huhujen mukaan vaivalloista.

Edellisen kesän aikataulutuksella aamupalan jälkeen karvanaamoille riittävä ulkoilutus, jotta uni maistui eikä Stihlin pärinä haitannut. Jäbää lumi ei juurikaan haitannut menoa. Piiperö suosi enemmän roomalaista tyyliä, eli kantamalla kohteeseen pikaiselle jalkautumiselle ja takaisin kantoon. Tosin paluumatkalla kantohenkilökunta esitti eriävää näkökantaa. Kyllä lumi kissan mökkiin ajaa.

Minä teille lumiulkoilut näytän

Kohti valoisia talvipäiviä

Oravan talvipäivänseisausaamu

Tämän vuoden talvipäivänseisaus ja samalla lyhyin päivä on takanamme. Kevättä kohti mennään verkkaisesti näin aluksi. Kuukauden päästä päivä piteneekin jo lähes silmissä. Luonnon elävillä tämän hetkinen valoisa aika on lyhyt etsiä riittävästi apetta yöstä selvittäväksi. Siksipä tämä aika on käytettävä tehokkaasti ruoan etsimiseen. Kaupunkiympäristössä ruokapaikkoja on normaalisti siellä täällä, joten tarjolla on vaihtoehtoja erilaisille mieltymyksille. Siivekkäät ehtivät tsekkaamaan monta ruokalistaa lyhyenkin päivän aikana. Lumen sitten joskus peittäessä maan ruokinnat nousevat eläinten kannalta arvoon arvaamattomaan.

Mustis marjoja poimimassa

Osa linnuista sekä oravat hyödyntävät lievästi myrkyllisiä marjakuusen marjoja. Tiedä sitten millaisia kiksejä ne niistä saavat. Ainakin elossa ne näytävät olevan naposteluistaan huolimatta. Ravinnon niukkuuden lisäksi petojakin liikkuu ja niiden varalta etenkin oravien tulee olla varuillaan.

Paikallinen kanahaukka

Alueella on ainakin vuoden verran pyörinyt kanahaukka. Sitä näkee lähes päivittäin lentelevän hakemassa omaa ravintoannostaan. Sitä se on se elämän kierto, pelkällä petulla ei pärjää.

Siellä se gentti kököttää...

Piiperö ja välillä poikulikin ehtivät päivä"askareiltaan" vahtia lähitienoon elämää. Seurattavaa on kylläkin varsin niukasti, kun omaa ruokintaa ei ole ainakaan tänä talvena keräämässä siivekkäitä ja nelijalkaisia. Siksipä kalusteita on hyvä siirrellä paikasta toiseen, jotta kattien päivärutiinit menevät sekaisin ja laitostuminen rutiineihin keskeytyy. Sama pätee valkoisten huoneiden taloon.
Kun käyt sairaalassa tervehtimässä sairaita, keskeytät samalla niin vierailtavan kuin muiden potilaiden vajoamisen sairaalan rutiineihin. Liekö pitkään trendinä ollut valkoisen kodin ihannointi kaipausta laitoselämän säännönmukaiseen kliiniseen elämään.

Pönttö liikenteessä, sekä Jäbästinen

Yhtälailla lemmikit "kotoutuvat" etenkin näin talvella kotiin sisätiloihin. Jäbä kyllä haluaisi ulkoilla, mutta terassi ei ole se juttu, vaikka sinne pääsee vapaasti lähes kaiken aikaa. Onneksi pelkästään kiipeilypuun kotuksen siirtäminen toiseen huoneeseen herätti kateissa suurta ihmetystä ja aktiviteettia.

Raapimistolpatkin siirtyivät

Osa raapimistolpista siirrettiin samassa yhteydessä. Jo ennen pystyttämistä niitä oli pakko päästä rapsuttelemaan. Hyvä että saimme ensimmäisen tolpan pystyasentoon, niin ensimmäinen sankari oli jo testaamassa "uuden" tolpan kiipeilyominaisuuksia. Samalla Jäbä keksi, että siitähän on näppärä siirtyä senkin päälle ja sieltä edelleen katonrajaan tulevalle nukkumalähiölle.

Uusien vahtipaikkojen testaaminen käynnissä

Sattuneesta syystä senkin (kaapisto) päälynen ei enää sovellu tavaroiden jemmaamiseen. Toisaalta nyt kun katit pääsevät sinne vapaasti hyörimään, niin siellä on todennäköisesti enemmän karvoja ja vähäisemmässä määrin pölyä. Maisemallisestihan ylhäältä näkee hyvin pihalla, jos ja kun pitäisivät silmiänsä auki. Ainakin mustikset ja kurret saavat pääasiassa ravata pihan poikki kaikessa rauhassa ilman kommentointia.

Valkoisen Joulun este

Sopivasti juuri ennen Joulua kelit muuttuivat nykynormien mukaisiksi vesikeliksi. Lumet saivat kyytiä ja tilalle saatiin niin iki-ihana jääkeli. Ei muuta kuin piikkari jalkaan ja ulkoilemaan. Nastojen rapina jäätikölle on musiikkia korville. Onneksi ehdittiin nauttia pari päivää lumisista maisemista ja lumen tuomasta valoisuudesta. Eikun odottelemaan talvisia aurinkoisia päiviä!

Oli hanget korkeat nietokset (Sibelius)

Autoilua

Tsirp tsirp

Jäppisen kanssa on viime viikkoina ollut pientä huolta ja murhetta. Liekö koko homma alkanut siitä, että ruokatilauksemme hieman kesti ja ruokavalio muuttui hetkeksi yksipuolisemmaksi. Näin olen asiaa pähkäillyt. Samapa tuo, eräänä iltana jätkä alkoi käymään laatikoilla vähän väliä. Seuraavana päivänä katti autoon ja kohti valkotakkisten valtakuntaa.

Matkamuisto

Muistoksi reissusta jäi rei'itetty tassu ja ärsyttävä tupponen sekä muutaman päivän lääkitys. Varsinaista syytä ei keksitty, mikä jätti ison "?". Pari päivää lääkityksen loppumisen jälkeen ravaaminen alkoi uudestaan, onneksi aamulla tällä kertaa. Samantien jätkä koppaan ja autoon. Matkalta "ilmoitettiin" lääkäriasemalle, että ollaan tulossa ilman ajanvarausta. Seurailivat sitä päivän aikana ja tutkivat. Edelleenkään ei mitään varsinaista ongelmaa, jotain tulehdukseen viittaavaa oli. Laitettiin antibiootille, jota jäbä lipoi innolla suoraan lautaselta.

Hiukka nuopea jäppinen

Tämän episodin aikana jäbälle ruoka ei ole enää niin maistunut ja on ollut muutenkin hieman poissaoleva. Kuuri saatiin loppuun ja meni muutama päivä ja taas alkoi ravaaminen - tietysti lauantaina. Eikun soitto toiselle klinikalle ja jälleen baanalle. Tämä oli jo neljäs lääkäri ja edelleen diagnoosi jäi odottamaan jatko-osaa. Siis jatkettiin muutama päivä tulehduskipulääkkeellä, joka lopetettiin eilen.
Tuossa välissä ilmeisesti antibiootista jäbällä meni pötsi jumiin ja kesti hetken ennenkuin muistui mieleen kikka nimeltään parafiiniöljy ja tilanne laukesi. Siinä oli skebojen kanssa juoksemista, jotta sai jäppisen persvillat pestyä. Pääasia oli, että jätkä piristyi lähes samantien huomattavasti.
Pessimistinä seuraillaan ja odotellaan mitä tuleman pitää. Antipessimistinä keissi on suljettu ikiajoiksi.

Mitäs piiperölle kuuluu?

(toim.huom. kommentti salattu)

Piiperö on ollut oma itsensä. Kaikkien ruoka on syötävä pois, jotta niille pitää antaa lisää, jotta saan taas siivota kupit, jotta... Piiperö on todellakin ensimmäinen katti, jonka syömistä pitää vahtia. Muuten meillä olisi pian isolla vararavinnolla varustettu sirohko neitikissa.
Tietysti raskaan ruokahuollon jälkeen pitää levätä...

Takaa

ja päältä (huom mairea hymy)

Olikos se ruokakupin ääni?

No oikeasti piiperö on kaikista aktiivisin katti tässä taloudessa. Se jaksaa keksiä tuhat ja kaksi syytä hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Henkilökunnalta meinaa vaan välillä loppua ideat keksiä sille lisää virikkeitä.
Saisikohan sille opetettua pähkäilyä vaativia juttuja?

Arvostettu vanhuksemme

Vanhuksellamme ikä alkaa painaa ja päivät menevät pääasiassa nukkuessa. Vielä se välillä innostuu leikkimään ja näyttää kuinka mummo liikahtaa. Siinä nuoriso jää toiseksi, etenkin jäbä.
Näillä mennään ja loppusyksyä odotellaan sekä pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistella mitähän se "työ" tarkoittikaan.