tiistai 14. marraskuuta 2017

Porrasjuoksua

Poikuli luo mielikuvaa portaissa juoksemisesta
Poikuli on varsin ronkeli ruokien suhteen. Kuivamuona, raksut kansan kielellä, eivät maistu edes kostutettuina. Kanankoivista kyllä järsitään nivelet, joten pureminen kyllä onnistuu. Cosman kuivattujen palojen perään kyllä herrakin suostuu juoksahtelemaan. Piiperölle on kautta aikojen ollut iso ilo saada juosta heittoraksujen perään. Välillä se jättää jonkun helpon raksun syömättä ja säntää seuraavan perään. Säästössä olleen/t hoidetaan heittoautomaatin lopetettua toimintansa.

Iltana eräänä kokeilimme kuvata raksujuoksua portaikossa. Kuvaustilannetta olisi pitänyt alustaa paremmin lisäämällä muutamia valoja, jotta kameran salama ei paljastaisi juoksijan ikuista seuralaista. Tämä sessio olikin tällainen amatöörimäistä protoilua, onneksi filmi on halpaa.
Riistapohjainen tyyli
Kanssamme eläneiden somalien perusteella juoksutyyli perustuu perusväriin, ainakin portaikossa. Riistapohjainen lähtee matalana liikkeelle edeten juosten vaihtoaskeltaen. Näin on ollut ja uskomme näin olevan jatkossakin.
Hopean loikkalähtö
Hopea lähtee kuin mummo ruokakomerolta tasaloikalla jatkaen eteenpäin edelleen tasajalkataloikkaamalla. Tilastollinen otanta hopeatavasssa on enemmän kuin yksi, siis kaksi. Riistoilla luku on 3. Juoksutyyli vaikuttaa olennaisesti saatavien kuvien koreografisiin pisteisiin.
Pystyjuoksu
Samalla kun pistetään tassua toisen eteen, lentävää raksua seurataan silmä tarkkana. Raksun yllättäviin pomppuihin ne pystyvät reagoimaan hämmästyttävän nopeasti jopa täydestä vauhdista.
Raksu lähes ulottuvilla
Ylläolevassa kuvassa raksu näkyy osittain katseiden osoittamassa kohdassa. Seinällä näkyvä pallero on raksun varjo. Jo muutaman raksuspurtin jälkeen piiperön tassut kostuvat ja raksut saattavat tarrata takiaisen lailla anturoihin ja niiden karvoihin. Parketilla hikoilu synnyttää elokuvatassuilmiön hämmästyttävällä pidolla. Välillä näyttää kuin Piiperö länttäisisi etutassunsa lattiaan samalla madaltaen massansa keskipistettä pyöräyttäen hallitusti takapäänsä pultatun kiintopisteen ympäri.
Poikulin tyylinäyte
Sillä välin kun Poikuli sipsutteli namiensa perässä, piiperö ehti sännätä jo sinne ja tänne. Aina on syytä pitää kiirusta raksun ollessa kyseessä.
Seuraavaa raksua kyttäämään...
Lievää kommentointia
Piiperön ravatessa raksujensa kanssa Poikuli oli välillä kirjaimellisesti liikenteen keskipisteessä niin vakatasossa kuin pystysuunnassa. Siinä ei paljoa finlexin liikennelakia noudatettu, oli ihan sama miltä suunnalta oltiin tulossa.
Ja taas mennään!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Vartiointipalvelu Karvanaamat™

Mustarastas marjastamassa
Mustarastaille maistuu marjakuusen ja näköjään myös villiviinin marjat. Molemmat kypsyivät varsin myöhään verrattuna normaaliin kesään. Marjojakin näyttää myös olevan vähemmän. Nokkavarpuset eivät jääneet odottamaan marjojen kypsymistä ja ottivat siivet alle.
Vislaajahaikara paistattelee huudeilla
Paikalliseksi parkkeerannut vislaajahaikara pörhisteli seinustalla, kun aurinko vihdoinkin paistoi perinteisten happirikkaiden syyskelien jälkeen. Kesän aikana muurahaiset olivat pesiytyneet haikaran kaislikon juuruksiin, josta niitä oli varsin hankala saada häädetyksi. Lopulta ne viisaampina päättivät siirtyä toisaalle lievästi avustettuna.
Mitäs koputeltavaa tuolla olisikaan?
Syksyn tunnistaa äänellisesti siitä, kun tiaiset, etenkin tali ja sini sellaiset, kiertävät rakennuksia kaikkia mahdollisia paikkoja nokutellen. Mökillä tämän erityisesti huomaa, kun niiden lempijuttu tuntuu olevan nakutella ja rapistella varpaillaan makuutilan ilmanvaihtoräppänän alumiinista ritilikköä. Kotosalla tätä mahdollisuutta niillä ei ole, mutta fiksuina ne osaavat stepata ikkunapelleillä samalla takoen seppäilmarisena rytmiä ikkunan puitteista. Nautinnollista.
Mato kiikarissa
Mustikset olivat kovin tyytyväisiä, kun ensilumet tulivat ja etenkin menivät. Oli jälleen matoja hyvä tampata esille kuultavaksi ja syötäväksi. Kyseisellä yksilöllä puvun vaihto lienee vielä hieman vaiheessa, saattaapi olla 1kv yksilö.
Öttiäiset lennolla
Ilmojen lämmettyä öttiäiset ilmestyivät jälleen lentelemään puiden oksien lähettyville. Ei nyt kesäisinä parvina, mutta muutama nyt kuitenkin. Mitä ilmeisemmin noita samoja lajinsa edustajia näkee normaalisti keväisin ja kesäisin oksistojen lähettyvillä heijailemassa. Tai mistäpä noita tietää, varmaan joku hyönteisbiologi osaisi antaa valistuneemman arvauksensa lajista tai edes suvusta. Hysyjä (hyönteissyöjiä) ei kuitenkaan ole enää maisemissa, joten tähän aikaan vuodesta kelien salliessa ne saavat lennellä kaikessa rauhassa.
Parus Major Japonocus
Kuvan tintti ei ole nokastaan kiinni pöntön kattolaudassa vaikka sellaisenkin mielikuvan asiasta voisi saada. Anti-itkuhan siitä olisi tullut, jos tintti olisi kirjaimellisesti jysäyttänyt itsensä pönttöön kiinni.
Tinteillä oli tässä päivänä eräänä kova mielenkiinto tutkia leppälinnun pesäpaikaksi asetettua pönttöä. Pöntön rakentamisen suhteen mielenkiintoisena detaljina yhdessä PPP pönttöjaksossa mainittiin, että leppälinnun pöntön reiän koko tulisi olla 46mm normisti ehdotun 50mm sijaan. Tällöin pesät säästyisivät oravilta, joita rakennetussa ympäristössä ravaa siellä ja täällä tuhtien talviruokintojen siivittämänä. (toim.huom. tintti alias bibolaari ei hyvästä yrityksestä huolimatta kajauttanut nuppiansa pönttöön).
Tilhien syksyn ensilento
Enemmän kuin yhden tilhen parvi teki syksyn ensivisiitin ihan pihapiirin päältä. Ne ovat jotenkin niin piristäviä pohjoisen vieraita. Koskikara olisi myös ihan kiva pihapinna. Mahdollisuudet sellaisen näkemiseen virtapaikattomalla tontilla ovat kyllä olemattomat, sillä en muista kertaakaan nähneeni lajia muualla kuin veden äärellä.
Roteva kolli kyttäämässä - kuvaajaa
Stadin hienohelmapimatsu sisätiirailee
Lintumaailman siirtyminen asutuksen lähettyville on mukavasti aktivoinut karvanaamojakin. Jäbä kytistelee siipiveikkoja pääasiassa ulkosalla ja välillä se saattaa ottaa pienet ulkopäikkäritkin tyytyväisenä. Piiperöllä on niiiiin arat varpaat, ettei alle 5C lämpötilassa ulos mennä kuin "lievällä" avustuksella. Fiksuna kattina se on keksinyt tiirailla kulkuluukun takana, jolloin ulkoa kuulee äänet ja haistaa hajut eikä varpaat koe viileän aiheuttamaa kolotusta.

Palataan vielä kissojen mielenkiintoon rajattuun alueeseen.
Piiperö nelikulmiossa
Keittiön jakkarasta yhden jalan liimaus niin sanotusti petti. Uuden liimauksen kuivumisen ajan jakkara oli pöydällä ylösalaisin. Ensimmäinen katti ilmestyi tetragoniin nopeammin kuin olisi ehtinyt sekunttikelloa käynnistää.
Poikuli treenaa Ruotsalaisen teatterin nurkan valtausta
Poikulikin siirtyi varsin pian huomion keskipisteeseen pohtimaan maailman menoa. Kehikon puristusnauhan laatikko oli pakko siirtää pois tuolilta, kun se aiheutti ikävästi kylkeä painavan elementin kulmienkurtisteluhyörinä monioireyhtymän. Näkyvimmät oireet olivat tiukka tuijotus, jatkuva asennon hakeminen huokaillen. Oireista pikaisen tervehtymisen jälkeen tuolin pohjakehikko todettiin juuri sopivan kokoiseksi yhdelle somalikollille.