keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Munkki seikkailee - osa 2

Tyrnävän jälkeen munkkikorppikotka seikkaili pitkään Limingan alueella. Hyvä niin, sillä se houkutteli lokakuun puolella väkeä näkemään sen uudestaan tai ensimmäistä kertaa. Näin toivottavasti aliueen matkailussa näkyi munkin tuoma lisä.
Lokakuun alkupäivinä se lähti valumaan pikkuhiljaa nelostietä seuraten etelään päin.
Taisi se muutaman hetken viivähtää Haapavedellä Piippolan vaarin lähettyvillä turpeenottoalueella.
Munkki Tyrnävältä terve
Suunta sillä oli todennäköisesti sinne mistä oli tullutkin, eli ehkä kaakkoon tai lounaaseen. Kaakon suunta tuntui jotenkin luontevammalta, kun kerran ei lähtenyt rantaviivaa seuraamaan. Linnuista kiinnostuneille sisämaassa sillä oli vaihtoehtoja suunnata minne vain ja myös harrastajien määrä neliökilometrillä on varsin pieni numeroarvo.
Syksyn väri-ilottelua
Munkin suorittaessaan sisämään seikkailuansa ehti ruska eteläänkin. Muutaman viileän yön jälkeen värit olivat jotenkin voimakkaammat. Syksyn väriloistoa on ilo katsella ja ihastella. Syksy on hienoa aikaa. Syksyn mittaan on myös osa pohjoisen linnuista valunut etelään, pohjoisessa pihlajilla taisi olla hieman heikko marjasato.
Nuori tilhi
Pihapiiriin päivänä eräänä saapui kohtuullisen kokoinen helisevä tilhiparvi. Siinä katosivat varsin nopeasti marjat puista. Katajanmarjat näyttivät maistuvan nuorelle tilhelle. Kuvasta näkee miten siivissä olevat punaiset vahapiikit ovat hyvässä alussa. Jotenkin tuo yksilö oli vielä niin pesästä lähteneen näköinen. Liekö ollut myöhäinen pesintä vaiko jopa toinen poikue, eipä suostunut kertomaan.
Piiperö syysiltapäivän valossa
Kissoillakin on ollut säpinää takapihalla seurattavana. Liikennettä on osaltaan lisännyt maapähkinäpussin loppujen sijoittaminen ruokintoihin. Ainakin paikkakunnan tintit ovat ne löytänyt yhden yritteliään oravan ohella.
Aleksis Kiven päivän kääntyessä vahvaan iltapäivään tuli yllättäen tieto munkin siirtyneen Riihimäelle. Olimme sopivasti lentokentän lähettyvillä, niin eikun yrittämään vielä kerran nähdä iso lintu.
Peltilintu BA
Näkyihän siellä isoja lintuja, hirvittävän metelisiä ja peltisen oloisia. Aikamme seurasimme puiden takaa vilahtavaa piekanaa ja kanahaukkaa, sepelkyyhkyjä yms. ehtoja siivekkäitä. Lentokoneiden nousujen katselun ohessa huomattiin viestitetyn, että munkki olikin tullut yllättävän vauhdikkaasti Riihimäeltä Klaukkalaan. Olimme siis ihan oikealla suunnalla, olettaen sen jatkaneen vielä samaan suuntaan. Edellisellä kerralla 2010 se kiersi matkalla itään pääkaupunkiseudun jostain Nurmijärven kautta. Joten saatoimme olla sittenkin väärässä paikassa.
Illan alkaessa hämärtyä nähtiin jonkun ajaneen metsän takana pellolla olleet hanhet ilmaan. Olisiko joku iso peto saanut sen aikaiseksi, kuten munkki pohjoisessa. Ja eikun siis peltoaukealle munkki mielessä. Peltoaluehan kun on hyvin Riihimäki - Klaukkala linjalla.
Levottomat valkoposkihanhet
Peltoalueen puiden latvuksia katselimme kerran jos toisenkin. Alueelta löysimme yhden piekanan, ehkä sama mikä nähtiin lentokentältäkin, sekä tuttu levottomana lennähtelevä vapo parvi.
Illan hämärtyessä nelijalkaisetkin lähtivät liikkeelle. Melko lähelle meitä jostain ojan takaa tuli kauriskolmikko rouskuttelemaan pellolta viljan jämiä. Hetken päästä niiden joukkoon ryntäsi itse Rami Rusakko. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä supikoira. Siinä koko konkkaronkka oli sulassa sovussa pienellä alueella. Ihan kivahan niiden toimia oli katsella, kun ei ollut mitään paniikkia. Munkki oli sittenkin tehnyt oharit ja mennyt jo Porvooseen saakka. Se oli kuulemma kääntänyt Klaukkalan jälkeen nokkansa tiukasti kohti itää. Autolle köpötellessämme ihasteltiin iltaruskon värittämässä maisemassa lentelevää asiota.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Munkki kooltansa 5 Jäbää

Munkkikorppikotka - Aegypius monachus
Limingassa 23.09.2018 löytyi yllättäen munkkikorppikotka, joka on maanosamme suurin korppikotka. Tämä yksilö oli mitä ilmeisemmin kokoluokkansa pienemmästä päästä, mutta siitä huolimatta merikotka oli huomattavasti sitä pienempi. Lintu oli maanantaina näyttäytynyt muutamaan otteeseen läheltä ja kaukaa paikalle saapuneille lintuharrastajille. Iltapäivällä saapunut saderintama piti linnun aloillaan ja maanantain havaintojen perusteella esitettiin valistuneita arvioita mahdollisesta lepopaikasta, josta sitä voisi seuraavana päivänä etsiskellä. Limingasta itään aukeava peltoalue ei ole onneksi kovin laaja, ainoastaan jotain 20km luokkaa pituudeltaan ja leveydeltään vaatimattomat 10km. Tietysti peltojen välissä on metsäsaarakkeita, jota rajoittavat varsin hyvin näkyväisyyttä.
Siitä huolimatta maanantaina illalla auton nokka kohti Tyrnävää, jotta heti aamusta on valmiina pelipaikalla. Illalla ajokeli oli varsin sateinen. Onneksi aamulla jäljellä oli vain vesilätäköt ja märkä heinikko ja tilalla oli syksyisen kaunis aamu.
Kuurainen auton katto
Autojen katot olivat kivasti kuurassa ja suojateiden maalaukset vaikuttivat paikoin liukkailta. Pientä varovaisuutta siis liikenteessä vaikkakin tiet olivat luonnostaan sulia. Ennen kotkan etsimistä oli edessä tutustuminen Limingan luontokeskukseen ja siellä olevaan varsin näyttävään lintutorniin. Virkistävä poikkeus normitorniarkkitehtuurin näköisiin tusinatorneihin. Tornista ei jostain syystä tullut otettua kuvaa, ehkä sitten seuraavalla kerralla korjaan tämän puutteen.
Liminganlahtea NE suuntaan
Tornista avautui kiitettävän laaja näköala, kun ruovikkoalueella ei ole puita ja maasto on sellaista Pohojalaista. Edellisillan sade oli pysäyttänyt kurkien muuton ja aamun valjettua niitä nousi pienissä parvissa jatkamaan muuttoa varsin kauniissa säässä.
Merikotka ruovikon yllä
Toiveet munkin näkemisestä nousivat kummasti, kun päivän ensimmäinen merikotka saapui katsomaan potentiaalista aamupalaa ruovikon kätköistä. Pari kertaa se yritti ottaa hanhen saaliikseen. Ilmeisesti munkkikorppikotka oli pari päivää aikaisemmin käynyt merikotkien saaliiden osingoilla, näin päättelin nähdyistä kuvista.

Luontokeskuksen ja Limingan alueella laajemminkin on hienosti huomioitu alueen luonnonarvot design katuvaloilla. Hieno idea ja pikantti yksityiskohta kauniin lintutornin lisäksi.
Eikun asiaan, eli nokka kohti Tyrnävän peltoaukeita. Toiveissa oli nähdä pääkohde ja voida lähteä paluumatkalle ihan valoisan aikana. 
Joutsenmuotoillut katuvalot
Matkalla edellisiltana pohditulle alueelle saapui odotettu viesti linnun löytymisestä sekä tieto siitä, että alueella on muitakin harrastajia. Lintu oli jäänyt hieman pohdittua aluetta etelämmäksi, mutta siellä päin kuitenkin. Tovin ajamisen jälkeen tienpenkalla näkyikin ensimmäin paikalle ehtinyt, joten ei muuta kuin lintu putkeen.
Männyn latvassa ympyrän keskellä.
Kuvassa näkyvä ympyrä on lavastus, ei siellä mitään linnun paikkaa osoittavaa ympyrää ollut. Ei sitä kyllä tarvinnutkaan. Tuon kokoluokan otus erottui jo paljain simin isona mustana möykkynä männyn latvasta. Sieltä sen oli eräs paikallinen harrastaja huomannut koiraa ulkoiluttaessaan. Iso kiitos hänelle!
Aamun ensilento
Melko pian tuulen nousemisen jälkeen lintu otti siivet allensa ja lähti kiertelemään alueelle.
Paikalle oli tuossa vaiheessa ehtinyt ihan kivasti porukkaa ottaen huomioon, että kiireisimmät olivat jo edellisenä päivänä nähneet, tosin he näkivät sen varsin kaukaa verrattuna nyt paikalla olleisiin. Etäisyyttä nukkumapuuhun oli noin 500m, joten tieltä käsin sitä oli hyvä tutkailla.
Aluksi näytti siltä, että se lähtee tietysti meistä poispäin. Yllätykseksemme se lähtikin tulemaan suoraan meitä kohti matalalla lentäen. Parhaimmillaan se oli varmaan alle 50m päässä meistä.
Liitonäytös
Ottaen huomioon, että tuonkin yksilön siipien väli oli varmastikin yli 250cm, niin sen näkeminen noin läheltä sen itsensä toimesta oli mitä hienoin elämys. Kyllä sitä kelpaa muistella vielä monen vuoden jälkeen, kuten olen niin monesti jaksanut muistella 2010 näkemääni Suomen ensimmäisen yksilön lentoa Pyhtäällä.
Munkin raskaat siiveniskut
Illalla kotona pohdin miten suhteuttaa linnun kokoa ymmärrettävään mittayksikköön. Jäbästinen tarjosi vinkin asettumalla viereeni pitkin pituuttaan. Kämmenmitoilla täysikasvuinen noin viisikiloinen somalikolli Jäbä on pituudeltaan noin 50cm mitattuna kärsän päästä hännän tyveen. Tuolla perusteella munkin siipien väli oli vähintään viisi (5) Jäbää, mieti sitä!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Olutkakku

Olutkakkua noin 30kg
Lomamme alkajaisiksi oli tiedossa juhla-merkkipäivä yhdistelmä, molemmat näppärästi yhdistettynä yhteen pakettiin. Meille haasteena oli keksiä omalta osaltamme juhlakalulle sopiva lahja, joka on näyttävä, herättää huomiota ja on sankarin mieleen samalla muistuttaen jokavuotisesta ikääntymisestä.
Aikamme pohdittuamme päädyttiin ajatukseen näyttävästä täytekakusta nestemäisellä täytteellä. Luonnollisesti täytteiden irroittamisessa tulee olla omat haasteensa, ei siis mikään take-away tyylinen viritelmä. Näin ollen kuhunkin kolmeen ylimpään tasoon tuli rakennella erilaiset pulmat ratkaistavaksi.

Kakun visuaalinen muoto on varsin olennainen. Lopulta päädyimme käyttämään korkeampia tölkkejä ylöspäin mentäessä. Näin kakusta tuli tyypillisen pilvenpiirtäjän näköinen. Ulkonäköön eli kerrosten leveyteen vaikuttaa tölkkien määrä per kerros. Muutaman pohdinnan jälkeen totesimme laittavamme tölkkejä ylimpään kerrokseen viisi, keskikerrokseen 15 ja loput alakerrokseen, jonka tölkkien määrän pystyy laskeskelemaan ylläolevan kuvan numeerisen vihjeen ja edellämainittujen lukujen perusteella. Kanada on väärä vastaus.
Perusmateriaali - 21mm koivuvaneri ja 10mm kierretanko
Koska kakun täytteet painavat aika paljon, tulee kakkulevyjen olla riittävän tukevia. Siispä päädyimme läheisessä puutavaraliikkeessä 21mm varsin siistiin koivuvaneriin. Siinä on riittävästi paksuutta myös tölkkien paikoilleen sijoittamiseen tarvittaville jyrsinnöille.
Sijoittelupohjapiirros
Kaupoissa tutkiskelimme eri kokoisten tölkkien olevan halkaisijaltaan ja pohjan muodoltaan hyvin samanlaisia. Tietysti muutama mallikappale tuli hankkia, jotta pystyi konkretisoimaan suunnitelmaamme. Kun tölkkien koko oli selvillä, kullekin tasolle tehtiin oma pohjapiirros.
Jyrsinmalline
Käsivaralla tehtynä jokaisesta upotuksista tulisi uniikki, jota emme halunneet ja toisaalta upotuksia kakkuun tuli sen verran paljon, että malline oli ehdoton apuväline. Siihen hyödynsimme varastosta löytyviä ylijääneitä mdf-levyn palasia.
Upotusten paikoitus pohjalevylle
Mallineessa olevat kahdeksan reunoille saakka ulottuvaa apuviivaa olivat olennaiset mallineen kohdentamisessa oikealle paikalle levyllä. Tässä vaiheessa levy oli kooltaan vielä viimeistelemätön, mikä välillä helpotti, välillä vaikeutti mallineen kiinnittämistä.
Välikerroksen upotukset jyrsittynä (välillä upotukset näyttävät donitseilta)
Reunalta upotus tehtiin 9mm syväksi ja keskeltä muutamaa millin matalammaksi. Mallineen kanssa oli helppo pyöritellä yläjyrsintä ja samalla mallineella syntyi myös reunan syvempi ura. Olennaista syvemmän uran tekemisessä oli pitää jyrsin kiinni mallineen reunassa, muuten keskusympyrästä lähti nopeasti ei toivottu palanen. Yhden upotuksen tekemiseen mallineen asemointi mukaanlukien kului keskimäärin 8 minuuttia ja 15 sekuntia. Tuon kun kerrot kolojen kokonaismäärällä sekä lisäät päälle tuumaustaot, niin saat lukemaksi yllättävän ison ajan. Aluksi työstäminen tuli tehtyä parhaat päivänsä nähneellä terällä. Uudella terävällä terällä oli huomattavasti helpompi työstää ja myös työn jälki oli merkittävästi parempi.
Taltta on oivallinen apuväline
Niin upotuksien kuin tasojenkin reunat viimeisteltiin sopivasti pyöristämällä. Taltalla tehtiin isot linjat ja hiekkapaperilla loput. Upotuksien siistimiseen oli hyvä varata riittävästi aikaa, siistiä ei saa hätiköimällä. Onneksemme tällä kertaa olimme hyvissä ajoin liikenteessä ja varsinaista paniikkia tekemisen kanssa ei tullut.
Keskitapin teimme 28mm puutangosta
Keskitapin tuli olla riittävän vahva kestämään kolmen kerroksen täytteet sekä mahdollistamaan riittävät työstämiset tasoihin tehtäville pulmille.
Keskitapin kiinnitys alatasoon
Keskitappi kiinnitettiin liimaa ja nauloja käyttämällä alatasoon. Tapin alapäähän tehtiin kiekko tukevoittamaan niin kiinnitystä kuin itse tappiakin. Kakun tasojen kun ei ollut tarkoitus olla keikkuvia.
Alarason reunalle teimme massiivikoivulevystä "rimat", jotka liimattiin ja ammuttiin nauloilla kiinni. Näin kakusta tuli tukeva eikä aiheuttanut huolta keikkumisella.
Ylätason muodon viimeistely
Alatasoa lukuunottamatta kaikki tasot tuli olla pyöreitä. Käsin sahaamalla niistä ei olisi saatu ympyröitä. Onneksemme yläjyrsimeen saatiin viriteltyä riittävän pitkä varsi alimmaiselle ympyrälle sekä riittävän pieni ylimmälle tasolle. Sen jälkeen itse työstämiseen meni vain hetki, kun upotuksissa sai riittävän paljon harjoitusta.
Porausjigi
Tämän projektin yhteydessä opimme tekemään jigejä eri tarpeisiin. Ylätasoon tuli yksi läpireikä sekä kuusi muutaman sentin mittaista reikää. Reiän halkaisija oli 10mm, joten tukeva teline ehdoton poraamiseen ja etenkin läpireiän kohtisuorassa pitämisessä. Kunnon (itsetehdyillä) välineillä tämäkin oli helppoa.
Ylätason lukitusreikä
Ylätason pulmana oli keskitangon läpi menevä kaksiosainen metallitanko. Kun tankoa työntää toisesta päästä saa toisen tangon pätkän ulos, mutta toinen pätkä siirtyykin keskelle levyä pitäen keskitapin tiukasti yhdessä levyn kanssa. Muihin reikiin laitoimme samasta tangosta hämäystapit.
Lukkorajoittimen testaus
Seuraavan tason lukitseminen suoritettiin tason päälipuolelta. Keskitappiin porattiin reikä, lukko siitä lävitse ja avain luovutetaan sopivalle henkilölle. Jotta lukittavaa tasoa ei pysty keikuttamaan ja siten ottamaan alapuolelta täytteitä pois, teimme lukon ja tason väliin levennysholkin. Tuon saimme tehtyä kuppiterällä poraamalla "kakkosnelosesta" molemmin puolin mahdollisimman kohtisuoraan.
Kromattu holkki
Jotta holkki olisi näyttävämmän näköinen, maalattiin se kromimaalilla muutamaan kertaan. Kokeilematta se näytti täytteiden keskellä massiivimetallipalaselta. Munalukon kanssa holkki piti tason hyvin paikallaan eikä täytteet lähteneet livohkaan ennen aikojaan.
Lukon reiän viimeistely
Lukon reiän tekeminen oli helppoa - tönärillä katsottiin lukon sangan halkaisija ja sopivalla terällä porattiin reikä keskitappiin. Reiän suunnalla ei ole niin suurta merkitystä, kun alapuolella olevan tason voi laittaa kakkua kootessa haluttuun asentoon.
Lukko+holkkiyhdistelmä viimeistelyvaiheessa
Kaiken työskentelyn ohessa piiperö piipahti tarkistamassa projektimme etenemistä. Välillä pidimme ovia kiinni ja tyypillisesti oven avaamisen jälkeen katit kävivät tsekkaamassa mahdolliset muutokset ja tuotokset sekä antamassa pari valikoitua kommenttia.
Apulainen pölyjä pyyhkimässä
Seuraavaan tasoon tehtiin puuholkki, jonka reiän sisällä oli labyrintti. Lopuksi holkki pyöristettiin sopimaan kakun pyöreisiin muotoihin. Keskitappiin vastaavasti lisättiin 6mm puutappi, joka tuli kuljettaa holkin labyrintin lävitse alapuolella olevan tason vapauttamiseksi.
Labyrinttiholkki ennen pinnan öljyämistä
Holkkikin työstettiin myös kakkosnelosesta, joka ensin halkaistiin. Sen jälkeen pöytäsahalla puolikkaisiin tehtiin puolikasympyrä. Tällä tavalla holkin sisälle pystyttiin tekemään labyrintti.
Ura pöytäsahalla
Olimme jo aikaisemmin kokeilleet uran tekemistä pöytäsahalla. Hieman sitä saa pohtia, laskeskella ja lopulta kokeilla, että puukappale työnnetään oikeassa kulmassa oikalla korkeudella olevaan terään. Jos pilkkua haluaisi viilata, niin tulokulma terään olisi ehkä pitänyt olla noin asteen verran enemmän.
Labyrintin reitin työstö
Valmis labyrintti ja poikulin mahavillat
Varsinainen labyrintin työstämiseen Dremelistä löytyi sopiva terä. Siten ei muuta kuin seurata tussilla hahmoteltua reittiä. Ehkä siihen olisi pitänyt tehdä pari umpikujaa muutamalla mutkalla hankaloittamaan harhautuneen matkaa.
Välitason lukkosokat

Labyrinttiholkkia vähänkin nostettaessa alapuolella oleva taso olisi päässyt nousemaan ilman tason nostamista rajoittavia sokkia. Niille tehtiin urat sekä keskitappiin että tasoon. Sokkia ei saanut pois ennen kuin holkki oli kokonaan saatu nostettua ylös.
Labyrinttiholkki, sokat ja tappi
 Näiden kaiverrusten jälkeen pystyimme viimeistelemään keskitapin sekä petsaamaan sen lopulliseen mahonkiseen värimaailmaan.
Tasojen viimeistelyhionta
Kaikki tasot loppuhiottiin 220 karkeuteen ennen pintakäsittelyä. Periaatteessa pinnat olisi voinut öljytä, mutta varastostamme löytyikin juuri tarkoitukseen sopivaa kermanvalkoista maalia (Sadolin 0503-Y20R). Päälipuolelta maalattiin upotusten ulkopuoliset alueet sekä reunat ja pohja. Upotusten pohjat öljyttiin. Parilla maalikerroksella tasoista tuli varsin siistit.
Koristekukkaset
Pitkään pohdimme miten kakku saataisiin koristeltua, muttei kuitenkaan ylenpalttisesti tai nuukasti. Löysimme tilpehöörikaupasta koristeeksi sopivan lein, jota täydensimme jemmastamme löyneestä paketointinauhasta työstämillämme terälehdillä. Kukkaset kuumaliimattiin paikalleen ja niiden keskelle lisättiin tippa liimaa koristeeksi. Pastellinsävyiset kukkaset sopivatkin paremmin kuin osasimme odottaa kermanvalkeille tasoille.
Koekoottu kakku
Ennen D-dayta varmistimme kaikkien osien toimivan kakussamme. Kakun muoto vaikutti edelleenkin hyvältä ja koristeet toivat siihen juuri sopivasti väriä ja makeutta. Kakkuun täytteeksi keräsimme varsin kattavan kokoelman eri valmistajien erilaisia ohra- ja vehnäjuomia. Samalla tuli itsellekin tutuksi millaisia oluita on näinä päivinä tarjolla normaaleissa kaupoissa.
Laadunvalvonta
Piiperö oli useaan otteeseen imppaamassa kuvassa näkyvää tölkkiä. Siinä oli ilmeisesti jotain kiinnostavaa. Jäbä ei juurikaan osoittanut koko projektiin mielenkiintoa. Niin ne ovat erilaisia luonteiltaan.
Muistutus saavutetusta iästä
Kakun kruunasi yllättävän vaikeasti löydettävä saavutetusta ikäluokasta muistuttava koriste. Normaaleista kaupoista sitä ei löytynyt, mutta onneksemme naapurikaupungin konditorialiikkeestä niitä oli saatavilla.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Jalkapaketit

Palikkakoipi
Perheessämme oli keväällä puolet asukkaista jalka paketissa. Ruokkiva osapuoli tosin harjoitteli kipseilyä useita kuukausia pitempään kuin Piiperö, joka selvisi reilun kuukauden jalkapuolisuudella.
Muutama päivä Piiperöllä meni ihmetellessä outoa pakettia jalassaan ja sen jälkeen kolmitassuttelu sujui päivä päivältä aina vaan paremmin.

13. päivän fiiliksiä
Piiperö onnistui telomaan vasemman etutassunsa ulkoiluhäkissä johonkin. RTG kuvista näkyi miten yksi jalan luista oli antanut kokonaan periksi. Siis edessä oli noin viikoittainen vierailu lääkärillä lastan vaihtamiseksi ja ihon hoitamiseksi. Outo systeemi missä tahansa kohtaa kissaa aiheuttaa pakonomaista nuolemisen tarvetta. Siksipä kauluri oli ensimmäisenä iltana ehdoton, muuten olisimme todennäköisesti löytäneet lastan nurkkaan potkittuna ja paranemisen ajanlasku olisi aloitettu alusta. Varsin pian kaulurista päästiin eroon Husqvarnan tovin laulettua. Piiperö kun on kova "jätkä", niin lastasuoja oli tietysti sininen, kuten toisellakin jalkapuolella, joka tosin oli toivonut saavansa tassukuviollisen kuosin omaan kipsiinsä. Valitettavasti näistä oli luovuttu halvemman tarjouksen takia.
Jalka koholla vähentää painetta!
Haasteelliseksi teki neidin into hyppiä pöydille, tasoille yms. entiseen malliin. Onneksi olimme saaneet yhden huoneen remontin sen verran hyvään vaiheeseen, että siitä voimme tehdä väliaikaisen toipilashuoneen minimalistisilla hyppymahdollisuuksilla. Itse hyppääminenhän ei ole ongelma vaan se alastulo, joka normitapauksessa tapahtuu etutassut edellä. Siksipä keittiössäkin piti muistaa jättää tuolit pöydän molemminpuolin alastuloväyläksi, kun emme voineet sitä vahtia kaiken aikaa.
Porkkanasukka, kipsi ja palikkakoipi
Isomman pakettijalan vaikeimmat vaiheet olivat vain muistoina menneisyydessä. Kipsin kanssa pystyi jo kulkemaan ja elämään varsin hyvin. Varsin pian ortopedin tapaamisen jälkeen jatkui kipsi jalassa havaittujen lintulajien listaaminen. Edellisestä parin kolmen vuoden takaisesta kipsikaudesta oli useita kivoja lajeja jo valmiina listalla. Parin kuukauden 0-varauksen jälkeen liikkuminen helpottui huomattavasti ja sallitun varauksen kasvaessa ulkoilua tuli suoritettua enenevässä määrin. Talviaikaan lajeja on varsin vähän tarjolla ja listalta puuttuvista lajeista oli helppo tehdä "projekteja" eli hyviä syitä lähteä ylös, ulos, liikkeelle. Retkipäiven jälkeen askelmittarissa oli monesti viisnumeroinen lukema. Kevään edetessä lajimäärät lisääntyivät ja samalla kipsistä vapautuminen lähestyi ja kiire kerätä puuttuvia lajeja kasvoi. Keräysharrastuksen johdosta ortopedin suositus pidemmästä kipsin vieroituskaudesta otettiin ilolla vastaan.
Mandariinisorsa
Kipsin kanssa onnistuin jopa havaitsemaan kolme täysin uutta lajia. Tammikuussa kävimme katsomassa kuuraisilla rantakallioilla merisirrejä Porkkalan selän ulkoluodoilta. Yöhaikara tuli huhtikuun lopulla täysin puskista, iltatoimien ollessa lopuillaan tuli pakottava tarve lähteä Iso-Huopalahdelle, jonne ehdittiin pitämällä kiirettä juuri sopivasti nähden lintu istumassa rantamatalikossa hienossa iltavalossa Turun motarin ollessa taustalla.
Kolmas oli monesti nuijattu laji, pikkukotka. Jäbästisen tullessa nelisen vuotta sitten taloon tuli lajista jo mainittua yhdessä kirjoituksessa ajovalojen muodossa. Tällä kertaa edellisenä iltana sateen takia laskeutunut yksilö oli seuraavana aamuna nähtävissä hieman odotettua aikaisemmin ilmassa. Onneksi löytyi vielä ensilöydön jälkeen.

Pikkukotka - Aqupen
Kipsittelyn loppuvaiheessa pinnojen keräämisessä oli huonoa tuuriakin. Hyvään arktika-aikaan olin liikenteessä aikaisin aamulla, jolloin toiset olivat vasta palaamassa viihteeltä. Lähitienoon peltojen kiertelyn jälkeen Porkkalan parkkipaikalla huomasin kipsikengän jääneen kotia. Pohdin tovin jos toisenkin mitä tehdä ja päätin riskivaihtoehdolla kepittää pitkähkön metsämatkan Pampskattanille. Kolme kovaa nähtyä lajia jäi saamatta listalle kengän unohtamisen takia. Noista huolimatta suatampa olla eniten kipsi jalassa Suomessa lintulajeja nähnyt. Kaksisataa meni reilusti rikki, mikä on ihan kelpo suoritus.

Takapihallamme vieraili paikallisia lintuja kylvyllä ja juomassa kuivan kevään vaihtuessa kuivaan kesään. Etenkin sepelkyyhkyn pyrähdys altaalle sai kissoihin töpinää.
Verkon takaa kukaan ei näe...
Litistetty "punkki" oli Piiperön suosima makoilu-/vahtipaikka terassilla. Lämpimämpien kelien alettua meidän sekunda-somalit pysyttelivät varsin tiiviisti sisätiloissa.
Piiperö ja Kalevi
Jäbästinenkin osallistui näihin vasemman jalan juttuihin omalla tavallansa. Sillä muodostui edellisenä vuonna mitä ilmeisemmin allergia jollekin. Rajatulla ruokavaliolla oireet ovat pysyneet aisoissa, mutta välillä se puhkeaa "kukkaansa". Ainakin onttosarvinen näyttää aiheuttavan ongelmia. Tosin välillä turvalliseksi havaitulla ruokavaliollakin oireita pullahtaa pintaan. Liekö osa peräisin jostain stressioireista, joiden syitä vuorostaan harvemmin osataan keksiä. Joskus syynä ilmeisesti on ollut roska-auton peruutuspiippaus, toisinaan herääminen aamu- ja iltapäiväunien välissä ja välillä jopa Piiperön kurkistus nurkan takaa. Selityksiä Jäbästinen kyllä tarjoaa vaikkakin ei niistä Erkkikään ota selvää.
Jäbästinen terassivahtina

Mökilläkin pystyimme käymään koipipotilaista huolimatta Piiperön hoitojakson loppupuolella. Kelit olivat suosiolliset ja ulkoilua pystyttiin suorittamaan lähes entiseen tapaan. Töppönen saattoi hieman kostua, mutta itse lasta säilyi kuivana. Oli kyllä ilo nähdä miten hyvin Piiperö kulki vaivastaan huolimatta.
Onnellinen ulkoilija
Toukokuun lopulla koitti Piiperölle vapautuminen lastasta. Tassusta oli "yllättäen" lähtenyt suurin osa karvoista ja lihaksista. Tilalle oli tullut hautumisesta johtuvaa pari pientä ihojuttua, jotka paranivat muutamassa päivässä. Heti paketin poistamisen jälkeen alkoi hillitön peseminen ja puhdistaminen.

Vihdoin vapaa!

Pari päivää Piiperöllä kesti ymmärtää, että toista etutassua voi myös käyttää. Välillä sillä tuli vanhasta muistista tarve pomputella menemään kolmella tassulla. Heittoraksut olivat oiva tapa saada se unohtamaan kolmitassukäynti, kun raksu pitää saada napattua ja syötyä. Nyt muutaman kuukauden vierähdettyä ei kyllä huomaa tassussa olleen mitään ongelmaa. Loppujen lopuksi kohtuu helpolla selvittiin molemmista kipsittelyistä.

Kaiken muun aktiviteetin ohessa luonto tarjosi hienoja auringolaskuja. Niitä oli hienoa ihailla ja kuvailla.
Toukokuinen pilvetön luoteinen taivaanranta maalaismaisemassa