perjantai 1. joulukuuta 2017

Talvipäivän aherrusta

Talvipäivät ja miksei muutkin päivät mene kissoilla pitkälti ladatessa akkuja, jotta jaksaa juosta heikkopäisenä sen pienen tovin kun koko kotiväki on paikalla.
Päivän aktiviteetteihin kuuluu tyypillisesti ympäristön tsekkaus. Piiperöllä tsekkaus tapahtuu pääasiassa ikkunasta, kun ulkona on kylmää ja märkää.
Päivän valohoito
Hopeasompuille tuntuu olevan tyypillistä etenkin talvisaikaan ottaa valohoitoa. Meillä on valaistuskokeilussa 10W LED -lamppu, joka on etenkin Piiperön mieleen. Sen edessä se saattaa välillä istuskella pitkiäkin aikoja ja toisinaan sulkea silmänsäkin toviksi pohtiessaan maailman kulkua. Ei siinä tarvita mitään korvatulppalamppuhärpättimiä tai muista pöydän valtaavia tehovalojuttuja.

Näkyisköhän genttiä tai ansereita?
Lähistöllä pyörii lähes päivittäin naaras kanahaukka, joka pistää säpinää varisten ja muiden ruokaisempien lintujen siipiin. Niiden ohessa yksittäisiä hanhi ja joutsen parvia vielä lentelee epämääräisiin suuntiin peltojen lumeen peittymistä ja vesistöjen jäätymistä odotellessa. Kissoille pihapiirin tiaiset, varpuset, täplätiaiset, mustarastaat sekä räkättirastaat tuovat hyvää ohjelmaa. Oravat ovat hieman poissa muodista tällä hetkellä ja ne saavat juoksennella pihalla lähes huomiotta.
Ulkoilua kiikun suojassa
Terassilla oleilu ei viime päivinä ole suuresti ollut suosiossa märkien lautojen takia. Eikä nollan ympärillä pyörivät lämpölukematkaan edesauta asiaa. Poikuli kyllä sinnikkäästi ulkoilee sopivan hetken tullen.
Heinät pöyheäksi
Poikulille tulee välillä hillitön himo "pöyhiä makuupaikan heiniä", eli leipoa tolkutton hörinän kera. Liekö toiminto peruja esikissoilta - ennen maaten panoa tallataan heinät ja isommat möykyt pehmennetään tai heitetään pois?
Aaah
Leipominen on kivaa ja kivan tuntuista, etenkin kun kynnet ovat sattumalta päässeet pidemmiksi. Samalla tulee ilmainen akupunktio, jos katti sattuu olemaan sylissä hörinäleipomiskohtauksen alkaessa.
Leipomisen jälkeen pesu
Ottaahan hörinäleipominen voimille, joten lepohetki kutsuu. Ja ilman pesuahan ei käydä nukkumaan. Tätä se on kissan rankka elämä hämäränä talvipäivänä, kun ulkonakaan ei tapahdu sadetta ihmeempää.
Zzzzzzzzzzzzz

tiistai 14. marraskuuta 2017

Porrasjuoksua

Poikuli luo mielikuvaa portaissa juoksemisesta
Poikuli on varsin ronkeli ruokien suhteen. Kuivamuona, raksut kansan kielellä, eivät maistu edes kostutettuina. Kanankoivista kyllä järsitään nivelet, joten pureminen kyllä onnistuu. Cosman kuivattujen palojen perään kyllä herrakin suostuu juoksahtelemaan. Piiperölle on kautta aikojen ollut iso ilo saada juosta heittoraksujen perään. Välillä se jättää jonkun helpon raksun syömättä ja säntää seuraavan perään. Säästössä olleen/t hoidetaan heittoautomaatin lopetettua toimintansa.

Iltana eräänä kokeilimme kuvata raksujuoksua portaikossa. Kuvaustilannetta olisi pitänyt alustaa paremmin lisäämällä muutamia valoja, jotta kameran salama ei paljastaisi juoksijan ikuista seuralaista. Tämä sessio olikin tällainen amatöörimäistä protoilua, onneksi filmi on halpaa.
Riistapohjainen tyyli
Kanssamme eläneiden somalien perusteella juoksutyyli perustuu perusväriin, ainakin portaikossa. Riistapohjainen lähtee matalana liikkeelle edeten juosten vaihtoaskeltaen. Näin on ollut ja uskomme näin olevan jatkossakin.
Hopean loikkalähtö
Hopea lähtee kuin mummo ruokakomerolta tasaloikalla jatkaen eteenpäin edelleen tasajalkataloikkaamalla. Tilastollinen otanta hopeatavasssa on enemmän kuin yksi, siis kaksi. Riistoilla luku on 3. Juoksutyyli vaikuttaa olennaisesti saatavien kuvien koreografisiin pisteisiin.
Pystyjuoksu
Samalla kun pistetään tassua toisen eteen, lentävää raksua seurataan silmä tarkkana. Raksun yllättäviin pomppuihin ne pystyvät reagoimaan hämmästyttävän nopeasti jopa täydestä vauhdista.
Raksu lähes ulottuvilla
Ylläolevassa kuvassa raksu näkyy osittain katseiden osoittamassa kohdassa. Seinällä näkyvä pallero on raksun varjo. Jo muutaman raksuspurtin jälkeen piiperön tassut kostuvat ja raksut saattavat tarrata takiaisen lailla anturoihin ja niiden karvoihin. Parketilla hikoilu synnyttää elokuvatassuilmiön hämmästyttävällä pidolla. Välillä näyttää kuin Piiperö länttäisisi etutassunsa lattiaan samalla madaltaen massansa keskipistettä pyöräyttäen hallitusti takapäänsä pultatun kiintopisteen ympäri.
Poikulin tyylinäyte
Sillä välin kun Poikuli sipsutteli namiensa perässä, piiperö ehti sännätä jo sinne ja tänne. Aina on syytä pitää kiirusta raksun ollessa kyseessä.
Seuraavaa raksua kyttäämään...
Lievää kommentointia
Piiperön ravatessa raksujensa kanssa Poikuli oli välillä kirjaimellisesti liikenteen keskipisteessä niin vakatasossa kuin pystysuunnassa. Siinä ei paljoa finlexin liikennelakia noudatettu, oli ihan sama miltä suunnalta oltiin tulossa.
Ja taas mennään!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Vartiointipalvelu Karvanaamat™

Mustarastas marjastamassa
Mustarastaille maistuu marjakuusen ja näköjään myös villiviinin marjat. Molemmat kypsyivät varsin myöhään verrattuna normaaliin kesään. Marjojakin näyttää myös olevan vähemmän. Nokkavarpuset eivät jääneet odottamaan marjojen kypsymistä ja ottivat siivet alle.
Vislaajahaikara paistattelee huudeilla
Paikalliseksi parkkeerannut vislaajahaikara pörhisteli seinustalla, kun aurinko vihdoinkin paistoi perinteisten happirikkaiden syyskelien jälkeen. Kesän aikana muurahaiset olivat pesiytyneet haikaran kaislikon juuruksiin, josta niitä oli varsin hankala saada häädetyksi. Lopulta ne viisaampina päättivät siirtyä toisaalle lievästi avustettuna.
Mitäs koputeltavaa tuolla olisikaan?
Syksyn tunnistaa äänellisesti siitä, kun tiaiset, etenkin tali ja sini sellaiset, kiertävät rakennuksia kaikkia mahdollisia paikkoja nokutellen. Mökillä tämän erityisesti huomaa, kun niiden lempijuttu tuntuu olevan nakutella ja rapistella varpaillaan makuutilan ilmanvaihtoräppänän alumiinista ritilikköä. Kotosalla tätä mahdollisuutta niillä ei ole, mutta fiksuina ne osaavat stepata ikkunapelleillä samalla takoen seppäilmarisena rytmiä ikkunan puitteista. Nautinnollista.
Mato kiikarissa
Mustikset olivat kovin tyytyväisiä, kun ensilumet tulivat ja etenkin menivät. Oli jälleen matoja hyvä tampata esille kuultavaksi ja syötäväksi. Kyseisellä yksilöllä puvun vaihto lienee vielä hieman vaiheessa, saattaapi olla 1kv yksilö.
Öttiäiset lennolla
Ilmojen lämmettyä öttiäiset ilmestyivät jälleen lentelemään puiden oksien lähettyville. Ei nyt kesäisinä parvina, mutta muutama nyt kuitenkin. Mitä ilmeisemmin noita samoja lajinsa edustajia näkee normaalisti keväisin ja kesäisin oksistojen lähettyvillä heijailemassa. Tai mistäpä noita tietää, varmaan joku hyönteisbiologi osaisi antaa valistuneemman arvauksensa lajista tai edes suvusta. Hysyjä (hyönteissyöjiä) ei kuitenkaan ole enää maisemissa, joten tähän aikaan vuodesta kelien salliessa ne saavat lennellä kaikessa rauhassa.
Parus Major Japonocus
Kuvan tintti ei ole nokastaan kiinni pöntön kattolaudassa vaikka sellaisenkin mielikuvan asiasta voisi saada. Anti-itkuhan siitä olisi tullut, jos tintti olisi kirjaimellisesti jysäyttänyt itsensä pönttöön kiinni.
Tinteillä oli tässä päivänä eräänä kova mielenkiinto tutkia leppälinnun pesäpaikaksi asetettua pönttöä. Pöntön rakentamisen suhteen mielenkiintoisena detaljina yhdessä PPP pönttöjaksossa mainittiin, että leppälinnun pöntön reiän koko tulisi olla 46mm normisti ehdotun 50mm sijaan. Tällöin pesät säästyisivät oravilta, joita rakennetussa ympäristössä ravaa siellä ja täällä tuhtien talviruokintojen siivittämänä. (toim.huom. tintti alias bibolaari ei hyvästä yrityksestä huolimatta kajauttanut nuppiansa pönttöön).
Tilhien syksyn ensilento
Enemmän kuin yhden tilhen parvi teki syksyn ensivisiitin ihan pihapiirin päältä. Ne ovat jotenkin niin piristäviä pohjoisen vieraita. Koskikara olisi myös ihan kiva pihapinna. Mahdollisuudet sellaisen näkemiseen virtapaikattomalla tontilla ovat kyllä olemattomat, sillä en muista kertaakaan nähneeni lajia muualla kuin veden äärellä.
Roteva kolli kyttäämässä - kuvaajaa
Stadin hienohelmapimatsu sisätiirailee
Lintumaailman siirtyminen asutuksen lähettyville on mukavasti aktivoinut karvanaamojakin. Jäbä kytistelee siipiveikkoja pääasiassa ulkosalla ja välillä se saattaa ottaa pienet ulkopäikkäritkin tyytyväisenä. Piiperöllä on niiiiin arat varpaat, ettei alle 5C lämpötilassa ulos mennä kuin "lievällä" avustuksella. Fiksuna kattina se on keksinyt tiirailla kulkuluukun takana, jolloin ulkoa kuulee äänet ja haistaa hajut eikä varpaat koe viileän aiheuttamaa kolotusta.

Palataan vielä kissojen mielenkiintoon rajattuun alueeseen.
Piiperö nelikulmiossa
Keittiön jakkarasta yhden jalan liimaus niin sanotusti petti. Uuden liimauksen kuivumisen ajan jakkara oli pöydällä ylösalaisin. Ensimmäinen katti ilmestyi tetragoniin nopeammin kuin olisi ehtinyt sekunttikelloa käynnistää.
Poikuli treenaa Ruotsalaisen teatterin nurkan valtausta
Poikulikin siirtyi varsin pian huomion keskipisteeseen pohtimaan maailman menoa. Kehikon puristusnauhan laatikko oli pakko siirtää pois tuolilta, kun se aiheutti ikävästi kylkeä painavan elementin kulmienkurtisteluhyörinä monioireyhtymän. Näkyvimmät oireet olivat tiukka tuijotus, jatkuva asennon hakeminen huokaillen. Oireista pikaisen tervehtymisen jälkeen tuolin pohjakehikko todettiin juuri sopivan kokoiseksi yhdelle somalikollille.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Syyspäivien ratoksi

Auringon kajo taivaanrannan takaa
Syksy on ollut vaihteleva. Välillä ollaan saatu vettä oikein reilusti ja sitten on taas poutaa pitempiä jaksoja. Kuluneen vuoden kylmyys tuntuu vaan jatkuvan. Toivottavasti talvi ei jatka samalla linjalla. Pitkien poutajaksojen hyvänä puolena on kyllä se, että kaikki paikat eivät ole märkänä jatkuvasti.
Vantaankoskessa vesi virtaa
Sateista kertyi runsaasti vettä valuma-alueille, joten ojat ja joet olivat sen mukaiset - vettyneet. Vantaankoskessakin virtaukset olivat kuin keväällä. Kuohuja oli ihan kivasti porukkaa ihailemassa ja mikäs niitä oli katsella kohtuullisessa syyssäässä.
Porkkana
Kokeilemamme porkkanan toisen vuoden kasvatus onnistui varsin hienosti. Kehittyneiden siemenien kelpoisuudesta ei ole tietoa, mutta näyttävä ja erikoinen juures kasvatettavaksi. Harva tunnistaa kasvia porkkanaksi, varsinkin kukinnon kohtuullisen voimakas tuoksu ja lila keskiosa pistää pohtimaan.
Piiperö päikkäreillä
Kissat ainakin nauttivat syksyn matalalta tulevista auringonsäteistä - sisätiloissa. Samallahan sisätilat lämpiävät todella ecosti.
Jäbästinen huilailee
Elämä on kyllä muutakin kuin nukkumista. Syventävien jaksojen ohessa onnistutaan pistämään tassua toisen eteen. Skebat kyllä hankaloittavat kissojen leikittämistä enemmän kuin paljon. Se on vähän sellaista kapelimestarina paikallaan heilumista, mikä ei niitä pitemmän päälle paljoa jaksa innostaa. Siinä jää niin sanotusti itsekseen ihmettelemään maisemaa vaihtaneita leikitettäviä. Toisilla mitä ilmeisemmin on vaan paremmat tarjoomot.
Loikka vaikiokierteellä
Hirssin varsi osoittautui kestäväksi apuvälineeksi leikittämisessä. Lisäksi se, ainakin uutena, innosti varsin vauhdikkaaseenkin menoon eikä haittaa vaikka siitä saisivat palan heinää syötäväkseen.
Liikunta pitää sutjakkaana
Jäbä onnistuu välillä näyttämään varsin länsimaiselta hyvinvointikansalaiselta. Ei se todellisuudessa ole tuollainen rotevaksi kehittynyt keskikehon rakentaja. Hyvin se pitää linjoistaan kiinni syöden ihan mallikkaasti. Hyvä noin.
Vähän sumea olo
Poikulillamme on jo jonkun aikaa ollut pientä vaivaa ja päätettiin käydä valkotakkisten talossa. Vierailu oli jälleen yhtä painajaismainen Jäbälle, kuten edelliselläkin kerralla. Ne ovat niitä asioita, joita ei välttämättä halua muistaa. Nämä vierailut ovat tehneet siitä ajan saatossa tietyille asioille hyvin sätkyn, joka aiheuttaa isompaa ongelmaa mahdollisten tutkimusten kannalta. Samalla sille iskee ihan älytön stressi ja elo on todella sekaisin useita päiviä, toivottavasti paluu arkeen tapahtuu sitten joskus.
Mikähän tuolla nyt on??
Piiperökin luonnollisesti on ihmeissään tilanteesta. Hiljaiseksihan talo menee, kun toinen sairastaa ja kärsii tutkimus-/hoitoyrityksistä ja avusteisesta ruokkimisesta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kesätön kesä

Kesän satoa
Kesä, jos sitä nyt tänä vuonna olikaan, meni ihmetellessä rakennusteollisuuden toimitusaikatauluja sekä asiakaspalveluttomuutta pienille yksityisasiakkaille. Saas nähdä tapahtuuko tilaamamme toimitus asennuksineen vielä tämän vuoden puolella, kun toimittaja keikkuu konkurssin partaalla. Asiakkaan informoinnin olisivat voineet kyllä siitäkin huolimatta hoitaa huomattavasti paremmin.
Maanmuokkausaparaatti
Toimituksen viivästelyä ihmetellessämme yritettiin kasvattaa kesäkukkia ja jotain pientä syötävääkin. Kylmät yöt ja viileät päivät viivästyttivät kasvamista reilusti. Omien puuhastelujen ohessa kävimme tutustumassa kuinka omia viljelyksiä kannattaisi tehdä.
Viljelyn ensimmäinen toimenpide on muokata maaperä viljelykuntoiseksi. Satunnainen viljelysalan ympäröivän maan möyhennys pitkin kesää voisi olla ihan hyvä keino pitää myyrät loitolla. Näin joku puutarhuri tarinoi vuosia sitten, liekö totta vaiko tarua.
Täsmälannoitus
Lannoituksen avulla saadaan maaperä otolliseksi kasvien kasvamiselle. Luomulannoitus on sopivassa mittakaavassa ihan hyvä vaihtoehto. Esimerkillisesti eco-Jäbästinen on alusta saakka ymmärtänyt tehdä asiat ulos tilaisuuden tullen, samalla sisähuusien hiekat säästyvät.
Kasvun seuranta
Kasvun lähdettyä vauhtiin on olennaista seurata sen edistymistä sekä mahdollisia tuholaisia. Toisinaan saa tutkia tarkkaan mikä elukka on kyseessä. Kärsään loikkaava heinäsirkka on aina niin yllättävä tuttavuus.
Päivälepo on aina paikallaan
Paras tyyny mutsin käsi on
Töiden lomassa on hyvä pitää taukoja, jotta voi rauhassa pohtia seuraavia toimia sekä syventää näkemisiään. Loppukesästä sitten voikin nauttia oman kasvatuksen tuotoksista. On ne vaan maukaampia kuin kaupan hyllyltä poimitut pikakasvatetut.
Kauden satoa
Ruoan valmistaminen koko perheen voimin on hyvää yhdessä tekemistä. Siinä ohessa tulee pohdittua maailman menoa ja lettutaikinankin struktuuria. Taikinaa voi ja kannattaaa tuunata, jotta siitä tulee erilainen kuin muiden. Monesti ohjeiden seossuhteet ovat omaan makuun oudot, mutta hyvää kannattaa kokeilla eri suhteilla ja aineksilla. Niin myös lettuja.
Apulaiset ja -välineet
Ruokailun jälkeen onkin sitten hyvä hoitaa tiskit. Jossain vaiheessa kateilla oli suuri into vilahtaa tutkimaan astianpesukoneen sisuskaluja heti kun selkänsä käänsi. Onneksi ne kyllästyivät siihen kohtuu nopeasti, alle vuodessa.
Arvioitu valmistumisaika on
Lämpimämpien ja vähäsateisempien kausien aikana katit viettivät aikaa varsin paljon terassilla. Jäbästinen nukkui monet yöt ulkona toisin kuin Piiperö, joka tykkää nukkua kainalossa tai mahan päällä tai jalkojen välissä tai selän takana tai tyynyn vieressä. Siis jossain ihan lähellä.
Jäbästinen

Piiperö
Päivisin Piiperön suosikkipaikka pohtia maailman menoa on säkkituoli. Siinä on lähes poikkeuksetta sopiva kolo tarjolla. Lisäksi sieltä on hyvä pitää vahtia mahdollisien kivojen aktiviteettien varalta, kuten lentävän herkkupalan tai heittoraksun suhteen.
Jaksat sitten vielä leikkiä sen kameran kanssa?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Taiteilijaelämää

Lokin lento
Erään niin kauniin ja viattoman vuoden 2010 elokuisen aamun jälkeen pihalle ilmestyi Blue Lagoon, joka sai idean eräästä arokyyhkybongauksesta. No, joku talvi Heikki Hirvi kävi painamassa oman taginsa altaan pohjaan runnoen pohjan säröille.
Tällä kertaa kauniin ja jopa kohtuu lämpimän heinäkuun aamuna aamupalaa syödessämme kyllä kuulimme normi "ulos on päästävä" -töminää mökistä. Töminän syy kyllä selvisi myöhemmin, kun avasimme ulko-oven. Piiperö oli saanut taiteilijakohtauksen. Eteisen mattoa koristi tuliterä taideteos. Laajennettu versio teoksesta levittyi lähes koko ruokosokeripussin määrältä ympäri mökkiä. Ahkera pimatsu sille päälle sattuessaan.
Teoksen jatkumo ja itse taiteilija
Tulipahan siivottua lattiat ihan noin niin kuin sponttaanisti ja hymyssä suin miettiessä Piiperön intoa raahata tuollaisia pusseja. Pöydälle unohtuneet kissanruokapussukat löytyvät yleensä rei'itettynä jostain päin huushollia. Kumpa se oppisi avaamaan ne hallitusti ja vieläpä kipaten ruokakippoon, niin olisi kotiväki tyytyväisempi.


Kukkulan kuningatar
Kyllähän tuon innon ulkoiluun ymmärtää. Omassa häkissä ei pääse maata nuuhkuttelemaan saatikka heinää syömään. Lisäksi heinän perässä ravaaminen on puuskuttavimpia kohokohtia. Valitettavasti lähettyville on parkkeerannut noin kahdeksan yksilön lauma valkohäntäpeuroja (nyk. kauris) ja niiden yleistyttyä on myös punkkien määrä räjähtänyt. Tämä on todettu ihan empiirisellä poimintamenetelmällä kissoista ja itsestämme.

Piiperön uusi mielenkiintoinen harrastus on television katsominen.
Haba-kissa
Smurffi-kissa
Huomaa ylläolevasta kuvasta mitä Piiperö katsoo ja varmaan mielessään naureskelee takavasemmalle hipsivälle loksuleualle.
Arvaa puutuvat kirjaimet?
Live-TV takapihalla kyllä vie voiton, jos siellä tapahtuu ruohon kasvamista jännempää.
Seplu ja säksättäjät
Loppujen lopuksi voittaja on kyllä oma pehmoinen peti.
Lepo-kissa