maanantai 2. maaliskuuta 2020

Karvanaaman karkkipäivä

Herkkupiilo löydetty
Piiperön kanssa on niin ihanaa leikkiä herkkujen piilottamista. Jäbä ei niistä välitä ja sille ei taitaisi olla muutenkaan hyvä niitä syödä. Samapa tuo, Piiperön kanssa otetaan herkkujahdista kaikki ilo irti. Vähäisessä valossa passiiviset herkut loivat oivallisesti pysähtyneisyyden tunnelmaa onnistuneen herkkuradan kuvituksiin.
Siellä se on, kyllä, siellä se on
Ensimmäisenä suunnistetaan ruokakomerolle ja hieman rapistetaan herkkupussia. Välittömästi vieressä ollaan korvat tanassa ja tiukka katse pussissa. Keittiön laatikostojen kahvat ovat osoittautuneet hyvksi herkkuradan piiloiksi. Niihin pääsee käsiksi sekä ylä- että alakautta. Yleensä suoritus kylläkin tapahtuu alakautta kurottamalla. Tosin normaalisti Piiperö seuraa varsin tarkkaavaisesti minne herkut yrittävät piiloutua.
Ylimmät vetokahvat edellyttävät Piiperöltä piipillään (vanha Kainuulainen murresana) olemista. Vai olisiko se piipistämistä? Tiedä häntä, ei ole natiiveja lähettyvillä, joilta kysyä.
Etutassulla se ylettyy juuri ja juuri kahvan yläpinnalle. Herkun kauhominen on hyvää koordinaatioharjoitetta pienille tassuille.
Hajulla ollaan
Aikansa Piiperö haroo toivoen parasta, siis saavansa herkkua. Toisinaan tulee huti, mutta herkun varsin voimakas ominais"tuoksu" tarttuu tassuun pienestäkin kosketuksesta. Tuleepahan samalla tassun pikapesu ja seuraavan yrityksen vuoro. Siellä se herkku edelleen on!
Molempitassuista yritystä
Piiperö on molempitassuinen, eli herkun ollessa kyseessä käytetään tarvittaessa molempia tassuja. Toisella tassulla ulkopuolelta ja toisella vuorostaan vetimen ja kaapinoven välistä. Jälleen oivallinen suoritus, tällä kertaa kahvan valinnan suhteen.
Tarkkana täytyy olla herkun kyseessä ollessa
Herkkuja on hyvä sijoitella molemmin puolin kahvoja. Näin Piiperölle tulee kunnolla aivojumppaa. Tuoksua tulee molemmilta reunoilta, mutta herkku on... jommalla kummalla puolella. Yleensä halpaan ei mennä ja oikea reuna on kohteena.
Dadaa - hyvä kauhaisu ja sieltä herkku lähtee!
Piiperölle ominaista on tuhahtelu sen turhautuessa. Toisinaan herkku ei meinaa millään tarttua tassuun ja erilaisia kauhomistapoja raukkaparka saa keksiä moninaisia. Toisinaan mennään helpoimman kautta - kauhaisu ja herkku suuhun.
Tassuissa on!
Piiperö on eri näppärä kaappaamaan herkun tai heittoraksun tassuihinsa. Selkeää maalivahtiainesta siis. Noista tassuista harva kärpänen tai hyttynen on selvinnyt. Tosin näin lähes loputtumonan marraskuun aikana siivekkäitä on varsin olemattomasti tarjolla. Kevättä odotellessa heittoraksut ja herkkurata ovat oivallisia päivän ohjelmanumeroita.

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Tanssii Presidenttien kanssa

Tämän tarinan kerronta alkaa karvanaama Neiti Presidentistä. Hän on arvonsa tunteva pieni ja pippurinen puolensa pitävä silkkiturkki, kuitenkin niin söpö ja lutuinen seurapiiriläinen.
Neiti Presidentti
Samassa taloudessa asustaa villakissojen viljelijä karvanaama Poika Presidentti. Hän on välillä hieman öykkäri, tosin pääosin sympaattinen ja niin gentlemanni. Hänen erikoisalaansa on kuljettaa puolen hiekkalaatikollista hiekkaa tassuissaan kauimmaiseen nurkkaan saakka.
Eräänä iltana tienoon valtasi musiikin anturoita vastustamattomasti liikuttamiseen houkutteleva kutsu. Neiti Presidentin varpaat syyhysivät enemmänkin manikyyriä ja silmäluomet pieniä rauhaisia kauneusunia leppoisan musiikin rentouttamana.
Hyvä Neiti, saisinko luvan?
Poika Presidentti oli vakaasti päättänyt saada pyörähdettyä pari piruettia kammatuin otsatukin ja pöyhennetyin persvilloin. Poika Presidentti laati taktiikaksi sopivasti suostutella Neiti Presidenttiä suorittamaan tanssikuntoon saattamisen.
Odottelen manikyyriä, keksi muuta puuhastelua
Rauhaisan ja kohteliaan kuiskuttelun ohessa vaihdettiin ajatuksia illan liikuntasuorituksesta tai sen tarpeettomuudesta. Leppoisa oleskelu oleskelulaatikossa oli enemmän Neiti Presidentin mieleen. Tiedossa kun oli niiin raskas yö vahtia tarkkaavaisesti taloudenpyörittäjien unia.
Minä sinulle manikyyrit näytän
Poika Presidentille moinen joutenolo aiheuttaa mielialan lämpenemistä. Monitaitoisena hän osaa yhdet manikyyrit suorittaa alta aikayksikön tai kahden. Tosin hienovaraisuus ei aina ole Poika Presidentin ominaisimpia perushyveitä.
Nyt hus sika hiiteen, Presidentin tekele!
Sinnikäs Poika Presidentti tapojensa mukaisesi sai karkean manikyyrin suorittamisesta pöksyjensä vielä karkeamman kampauksen. Poika Presidentti on paikkakunnalla tunnetuin sitkeästä yritteliäisyydestään, jota ei pienet karvojen oikomiset lannista. Siispä uutta yritystä peliin.
Pientä otsatukan tasoitusta, kiitos!
Poika Presidentti päätti lähestyä kohdetta eri suunnasta, josko uusi vaihtoehtoinen lähestymistapa tuottaisi positiivisemman vastaanoton. Lempeitä kurnahduksia ja nöyrää nyökyttelyä Neiti Presidentille osoittaen voisi hyvinkin päästä esittämään omaa erikoisalaansa anturasipsuttelua taivutusten kera.
Ylenpalttinen eteenpäin taivutus
Tanssiinkutsussa on kohteliasta esittää kohtelias kumarrus Neidille. Poika Presidentillä toisinaan tapahtuu lievää ylenpalttisuutta ja siinä yhteydessä vastapuoli saattaa kokea olonsa ahdistetuksi. Näin tälläkin kertaa Neiti Presidentti joutui toppuuttelemaan turhan syvälle suoritettua kumarrusta. Tässä apuna olivat Neiti Presidentin laajat liikeradat ja nopeasti vilkkuvat anturat, jotka oivallisesti poistavat samalla Poika Presidentin turhaksi osoittauneet karvat.
Neiti on sitten hieman Argentiinalaista tangoa vastaan?
Poika Presidentti rotevana kollina ottaa parinsa kainaloonsa muutaman tangon raskaan tahdin ajaksi. Partnerilta kestää pieni hetki vapautua parketin partavaahdon itsetietoisesta otteesta antaakseen välittömän palautteen liiallisen voimankäytön suhteettomasta esityksestä.
Ensin korvallisille
Ja lopuksi kommentti suoraan tärykalvolle
Poika Presidentinkin ymmärsi esitetyn vastahakoisuuden perusteella antaa tällä kertaa periksi. Niinpä hän päätti peitellä Neiti Presidentti kauneusunille...
Parahin Neiti Presidentti, saanen oikaista neidin otsakiehkuran
Aikansa Neiti Presidentin kiehkuroita siliteltyänsä Poika Presidentti asettelee leppyneen ja jälleen hyväntuulisen Neiti Presidentin lepäilemään.
Neiti lepää nyt vaan!

torstai 12. syyskuuta 2019

Ulkoilupation viimeistely

Ulkotakka iltahämärässä
Yksi syy mökin pihan uudistamiseen oli talvella hankittu ulkokäyttöön tarkoitettu design puolipallo"takka". Tuollaisella nimellä sitä ainakiin myydään. Miltäs meidän mökin edusta näytti - aika pöpeliköltä ja yhdeltä multakasalta. Ei oikein ollut soveltuva "design takalle" ja mökin lähipiha-alue on mielestämme todellakin kaivannut jo pitemmän aikaa isompaa työstöä. Se on ollut vain sellainen läpikulkupaikka ja välillä kissojen ulkoilutuspaikka. Siitä oli fengsuit vinossa.
"Takka" tuli hankittua hieman tietämättämme mitä ostettiin ja olimme lievästi skeptisiä sen hienoudesta. Kuvissa ja todellisuudessa se on sellainen musta peltinen puolipallo töpöjaloilla. Koko kesän "takka" oli mökillä laatikossaan muistuttamassa olemassa olostaan ja odottamasta sopivaa paikkaa pihallamme.
Tämä pienenä lisätaustoituksena "pikkasen" lapasesta lähteneeseen pihamuokkaukseen.
Piiperön aamuvahti
Entisen ulkoilukukkulan, nykyisen pation, työstäminen jatkui ex-ulkoilumäen tasoituksen jälkeen multien tasaamisella. Päällimmäiseksi tuli suodatinangas ja murske. Koko komeus tärisytettiin tasaiseksi ja siihen päälle laitettavan asennus"hiekan" seuloimme murskeesta. Helppoa ja sukkelaan tulee valmista.
Tärisyttimellä päristeltiin aikamme kuluksi pihaväylää, alapihaa, uunituoretta "Bulevardia", mökkitietä, multaa ja kaikkea mikä kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Jopa kuivaa höttöistä ruokamultaa ihan vain kokeilemisen ilosta, mikä ei tosin ollut mitenkään järkevää. Kokemus sinänsä.
Poikulin tähystystorni
Pihalaatat hankittiin kotiinkuljetuksella isosta lähes paikallisesta rautakaupasta, joissa tosin yleensä on myynnissä muutakin kuin rautaa. Laattoja oli jotain 3000kg verran, mikä olisi edellyttänyt noin neljä hakukertaa peräkärryllä. Eipä kuulostanut järkevältä vaihtoehdolta.
Pihalaatat tuonut kuski oli kovin ystävällinen, kun pyöritteli oikein urakalla kuorma-autoansa pihassamme. Ei ne jäljet sentään Australiaan asti olleet, mutta möyhennys kyllä helpotti kummasti aikojen saatossa kasvaneiden heinien nostelussa. Myönnetään kyllä, että hieman turhauttavaltahan jälkien tasoittaminen tuntui. Ilmeisesti edellisenä iltana juuri ennen auringonlaskua tasoitettu piha soveltui huonosti kuskin ajosuunnitelmaan. Se on just tuommoista useamman Nuljupuljun palvelu.
Minilisko
Varvikossa rapisteli kaikenlaisia öttiäisiä, jotka herättivät kissojen huomion. Monesti fleksien piuhat osoittivat suoraan heinikon sekaan. Siellä oli aina jotain kivaa tai ainakin viileämpää.
Useasti kissat olivat jostain äkänneet sisiliskon tai pari. Muutaman kerran ne olivat huomanneet vaskitsojakin, onneksi ei kuitenkaan mitään isompia matoja. Siinähän kissoilla riitti ihmeteltävää.
Mitähän sitten seuraavaksi
Ulkoileminen oli se juttu kissoillemme. Siksipä kun olimme mökin lähettyvillä puuhailemassa nekin olivat monesti tekemisessä mukana. Poikuli seurasi monesti varsin tarkkaavaisesti tapahtumia. Piiperö oli enempi kiinnostunut kaikesta muusta. Kuten niillä on tapana. Toinen tapa minkä ne ovat hyväksynnet, on harjaaminen ulkoilun jälkeen. Samalla tulee poistettua suurin osa ei toivotuista möyrijöistä, joita on vähän joka puolella.
Piiperön siivoaminen käynnissä
Piiperö on varsinainen silkkiturkki, että siihen ei juurikaan roskia tartu. Sille yleensä riittääkin kevyt harjaus ja ylimääräisten möyrijöiden tarkistaminen. Lopuksi palkkioksi kärsivällisyydestä pari herkkua ja Piiperö on valmis sisälle.
Poikuli ja roskanäyte
Poikulin turkki kerää sitten sitäkin enemmän kaikkea mahdollista. Kuivaa hiekkaa sieltä ei sentään normaalisti löydy. Siinä sitä siivoamista riittää.
Mennyt kesä oli punkkien puolesta yllättävän helppo ja niitä ei juurikaan ollut. Liekö jänikset ja etenkin kauriit kiertäneet mökkimme kauempaa.
Oikeasti siivoaminen on molemman kohdalla varsin helppoa, kun ne ovat varsin rennosti käsittelyssä. Ehkä tiedossa olevilla herkuilla on osuutensa asiassa. Ihan vastaavasti kuten manikyyrin jälkeen.
Laatat levitelty ja naruihin tarttuviksi havaittu
Laattojen "heittäminen" paikalleen ei pitkin kestänyt. Laatat kottareilla työmaalle ja "heittely" paikalleen. Mökin edustan reunat vaativat muita laattoja enemmän hienosäätöä. Kokonaisuutena yllättävän helppo homma, kun pohja oli perustettu riittävän hyvin.
Heti ensimmäisellä kissojen ulkoilutuksella huomattiin fleksien narujen tarttuvan laattojen pintaan. Etenkin Piiperöä tämä häiritsi. Poikulia häiritsi vuorostaan narun jääminen laattojen reunojen taakse, mikä oli tiedossa oleva juttu. Siksipä pation yläosan kulkualueen ja mökin puoleisten laattojen reunojen tasaamiseen olikin näppärästi Avantilla tuotu hyvä läjä mursketta. Kivimuurin viereiset reunustat on tarkoitus täyttää mullalla ja saada niihin kivikkokasveja kasvamaan seuraavalla vuosikymmenellä.
Ylin työnjohto paikalla
Tärytetyn kulkuväylän ns. pöpelikön puoleiselle reunalle halusimme betonikivireunuksen hiekoituksen tasoon. Tuon yli on talvella helppo töniä lumet ja kesällä trimmerillä pitää siistinä. Ensi kesänä sen sitten näkee kuinka onnistunut toteutuksemme oli.
Loman lopuksi aikaansaannoksemme esiteltiin pienimuotoisten juhlien merkeissä hyvien ystäviemme seurassa. Ehkäpä tämä olikin se suurin syy tämänkertaiseen pakerrukseen.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Maastoutumisen luontainen olemus

Lähtökohtaisesti kissat ovat saalistajia ja niiden tarkoituksena on pysyä salassa saaliilta mahdollisimman pitkään. Siis tarvoitteena on maastoutua tai sopeutua ympäröivään ympäristöön mahdollisimman hyvin. Tosin tuo ajatelma ei aina välttämättä pidä yhtä meidän kotikissojen kanssa. Niillä kun tuntuu välillä näkemiseksi tuleminen olevan se olennainen asia, jonka jälkeen askeleet kulkevat kohti ruokakuppia muistuttamaan elämän raadollisesta asiasta - kissa syö, ihminen tarjoilee.
Piiperö varjossa kontrastikkaassa ympäristössä
Tämän kesän aikana Piiperö ja Jäbä ovat halunneet useasti ulkoilemaan ja melko pian päätyneet makoilemaan jonnekin varjoon. Näin tapahtui usein myös yhteisillä lenkeillämme.
Piiperö sinihopeana maastoutuu värityksensä puolesta yllättävän hyvin kuivaan maaperäaavikkoon. Sen turkki on luonnostaan kontrastikas ja siniseen taittuva pohjaväritys erottuu heikommin taustasta kuin esimerkiksi mitä edesmennyt mustahopea Stellariinamme.
Sinihopea somali kuivuneella arolla
Lintumaailmassa aroilla ja aavikoilla tavattavat lajit ovat varsin vaaleita sävyiltään. Aikojen saatossa niiden väritys on mitä ilmeisemmin luontaisen valinnan kautta sopeutunut ympäristöön. Vastaavasti vielä meidänkin metsissämme tavattavien metsäkanalintujen ja fasaanin väritys tarjoaa hyvän suojavärin saalistajilta. Kissoistamme Jäbästinen on luonteeltaan tasaisempi ja ennakoitavampi verrattuna Piiperöön, niin myös väritykseltään. Sen väritys vaihtuu varsin tasaisesti, mitä voi hyvällä mielikuvituksella verrata arotaskun väritykseen.
Somput seplaria kyttäämässä
Ylläolevasta kuvasta on nähtävissä kohtuullisen hyvin kissojemme turkin väriero. Piiperö ehti ensimmäisenä paraatipaikalle kyttäämään, joten Jäbä joutui kyttäämään piippuhyllyltä ja samalla peittää Piiperön kontrastikkuutta. Kuvassa ihan oikeassa ylänurkassa näkyy kyttäyksen kohde - sepelkyyhky.
Jäbä kyttäämässä
Ennen ulkoilukukkulan katoamista Jäbä hakeutui monesti sen matalampiin maastonmuotoihin, jotka kissaperspektiivistä katsottuna mahdollisti kyttäämisen siten, että vain korvat ja silmät näkyivät. Ihmisen silmin reilusta puolestatoistametristä nähtynä kissa tosin oli täysin havaittavissa. Mutta ei me olla tuota sille kerrottu ja se voi jatkaa toiveikasta kyttäämmistä mielikuvissaan... jos ulkoilukukkula olisi vielä olemassa.
Löydä kuvasta Jäbästinen
Kesän helteisinä päivinä Somalian aavikoilta peräisin, legendojen mukaan, olevat rotunsa edustajat hakeutuivat viidakon varjoon vilvoittelemaan. Siinä suhteessa nämä yksilöt taitavat olla sellaisia sekundasomaleita. Tosin kyllä itsekin aloimme hyytyä päivälämpötilojen kohotessa 33C tietämiin ja suosituksi maastoutumiseksi muodostui upottautuminen kaulaansa myöten veteen. Tuo käytöstapa oli varsin yhtenevä Jäbän tavan kanssa. Se monesti pakitti puskaan, josta hetken kuluttua näkyi vain kärsä, silmät ja korvat sekä tarkemmin katsoessa hillittömät viiksikarvat.
Saaliin kimppuun
Kohteen ollessa saalistamisen yrittämisen arvoinen, suoritetaan äärettömän määrätietoinen ja nopea syöksy. Ylläolevassa kuvassa kohteena oli rautakangen kuoppa. Tai sitten tuon kertainen oli taidokas hämäysyritys, jolla peiteltiin ajatusta tehdä kuoppaa väljemmäksi, jotta seuraavalla kerralla rautakanki kaatuisi ja flexit olisi mahdollista irroittaa siitä mahdollistaen laajemman ulkoilupiirin.
Maastoutumista ajatellen Jäbän vaalea diffuusi väritys sulautuu yllättävän hyvin kasvittomaan aromaisemaan. Möyrinnästä muodostunut tomupilvi sulautti saalistajan lähes kokonaan maisemaan.
Vielä on mahdollista saada kiinni
Kohteen noustessa ylös ilmaan ympäristöön sulautumisella ei ole niin väliä ja silloin on syytä laittaa kaikkensa peliin saaliin saamiseksi. Tällä kertaa tosin heinä pääsi karkuun ja oli aika mennä viilentävän kiven päälle miettimään mikä meni pieleen.
Jäbä levitoi koko mahan leveydeltä viileällä kivellä
Vertailuksi somalikissojen maastoutumiseen voi ottaa kohtuullisen yleisen puukiipijän. Niitä kuulee ja näkee kohtuullisen helposti, välillä ne tulevat varsin lähellekin esille. Niiden höyhenpuvun väritys sopeutuu varsin hyvin monien luonnossamme esiintyvien puiden värimaailmaan, koivu ei kylläkään kuulu tähän joukkoon.
Puukiipijä ruokaa etsimässä
Maastoutumisen tai oikeammin hoidettuun puisto-/talousmetsään sulautumisen ehdoton mestari on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki Espoo. Sen kaavoitushan on tunnetusti hyvin keskittynyttä toteutettuna monen keskuksen mallilla. Näin saadaan kaupunki ilman oikeaa keskustaa ja lopputuloksena kaupunki sulautuu muutamaa korkeampaa rakennusta lukuunottamatta täydellisesti metsämaisemaan.
Löydä kuvasta Espoo
Ylläolevassa kuvasta saattaa erottaa hyvin tarkkaan katsoen myös AB Grankullan jäämistöä nykymuodossaan.

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Uudistettu ulkoilumäki

Avant -harjoittelun läpäistyämme omasta mielestämme mallikkaasti siirryttiin näkyvimpii kohteisiin. Mökin edustan kasviston valtaaman maaläjän tilalle oli tarkoitus saada meitä itseämme miellyttävämpi oleskelualue, jota tavataan sanoa terassiksi.
Kasalla on monta mielenkiintoista juttua
Poistimme ensin kulkuväyliltä betonilaatat, jotta pääsimme huristelemaan laitteella pelipaikoille. Yllätykseksi laatojen pohjat olivat suosittuja seisoskelupaikkoja. Toisaalta ymmärrettävää - ei ikävää mursketta ja varmaankin viileämpikin näillä keleillä. Aikoinaan tuli kokeiltua miten kissamme reagoivat eri tavoilla rajattuihin alueisiin, tosin melko huonolla menestyksellä.
Seisotaan rajatulla alueella.
Suuresti tykätty ulkoilualue
Kuvassa "pöpelikkö" näyttää varsin yksiulotteiselta, mutta todellisuudessa kissaperspektiivistä katsottuna siinä oli monta hienoa yksityiskohtaa. Kasan takapuolella pystyi olemaan piilossa toiselta. Erilaisten kasvien keskellä oli hyvä kuljeksia. Kasvit tarjosivat monipuolisen hajumaailman. Kotiväki pysyi hyvässä kunnossa, kun kävivät vapauttamassa fleksien naruja hyvin usein. Läjä oli kissojemme elämyspuisto.
Tuhottu ulkoilumäki
Tovin puuhastelimme kasan kanssa ja niin oli tuleva terassi saanut muotonsa. Meidät tietäen, pyrimme välttämään suoria kulmia rakenteissa, jotta tekeminen olisi haastavampaa. Aika näyttää kuinka tämän kanssa käy.
Terassin lähtöpiste - polun viereinen nurkkakivi
Varastostamme löytyi muutamia isompia kiviä, joita ei kottareilla pystyisi siirtämään. Vuokrakoneella siirtäminen oli helppoa - kivi kauhaan, pudotus paikalleen, rautakangella asettelun hienosäätö. Karkean asettelun pystyi tekemään koneen kauhalla kohtuullisen hyvin. Tällöin rautakangen kanssa äheltämiseen ei mennyt paljoa aikaa.
Terassin hahmotelma
Seuraavana aamuna kissat pääsivät tutustumaan uudistettuun trendikkääseen pelkistettyä tyylisuuntaa edustavaan ulkoilualueeseen. Vastaanotto oli, kuten arvata saattoi, hieman nihkeä. Kyllä elämässä pitää olla kontrastia ja mahdollisuus möyriä.
Jäbä - just joo - "onhan tämä erilainen"
Piiperö - just joo - "onhan tämä varmaan ihan kiva"
Olihan se meidänkin ihan kiva katsoa miten kissat reagoivat uudistettuun ympäristöön ja miten ne tutustuivat entiseen ulkoilupaikkaansa. Niille pitää kyllä keksiä joku toinen ulkoilupaikka, mutta siinä on monta rajoittavaa elementtiä.
Kyl tää on aika masentava mesta, enää vain kliinisen valkoisen "väri" puuttuu
Ympäröivässä varvikossa liikkuu kaikenlaisia, joten piuhojen tulisi rajata nuo alueet pois. Lisäksi meidän pitää pystyä näkemään helposti missä kissat ovat ja tarvittaessa pelastaa sisiliskot suuremmilta traumoilta.
Hei mitäs tämä on - Piiperöllä on oma ulkoilupaikka!!
Kokeilimme yhden tauon aikana viritellä alapihalle ulkoilupaikkaa. Hieman hankala hallita, mutta periaatteessa olisi mahdollinen. Kokeiluna kissojen narut ovat kiinni yläpuolella olevassa köydessä. Näin niiden narut eivät jää ihan jokaiseen risuun tai kiveen kiinni. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo olisi pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin.
Heinän saalistusta
Uusi tasainen alue soveltuu varsin hyvin heinällä leikittämiseen. Luulemme tosin, että se on ehkä ainoa parannus edelliseen - kissojen mielestä.