Piiperö valokeilassa

Hyvää huomenta!

Ulkona ilma oli aamun raikas, yön kasteet kiemurtelivat höyryten ylös ilmaan kadoten tuulen vietäväksi. Auringon säteet pilkatelivat puiden lomasta. Lehvästön lävitse huoneeseemme siivilöitynyt valo oli juuri niin pehmeää kuin auringon valo vain voi aamulla olla.

Piiperö puolinukuksissa makoilee pehmeällä matolla odottaen muiden heräämistä. Muuten mökki on hiljainen. Välissämme oli kapea valokeila muuten varjoisassa huoneessa.
Niin kuin sillä on tapana - noustaan ylös, otetaan muutama askel ja sitten suoritetaan niiiin nautinnollinen venytys ja jatketaan matkaa. Niin tehtiin tälläkin kertaa, josta tuo juuri ja juuri piiperön levyinen valokeila teki erikoisen hienosti korostetun.

Olipa kerrassaan hieno aamuhetki. Rauhaisen kiireettömyyden ympäröidessä aamuun heräilevää taloa ja lutuisen nuoren kissan naatiskeleva aamuvenyttely pehmeässä aamuauringossa!

Kesän tuoksuja

Nuorisolla olisi kova into päästä ulkoilemaan aikaisin aamulla, kun maa on vielä kostea (märkä) kasteesta tai edellisen päivän sateesta. Henkilökunta haluaisi kylläkin levätä hieman pidempään.

Jäbä ja jäbän saalis - heinä

Aina suuhun välillä tarttuu jotain pureskeltavaa ja näytettävää. Toisinaan se on heinä joskus sammakko tai tassulla länttästy perhonen (vaikka yritämme antaa niiden loikkia ja lennellä ilman selkään taputuksia).

Tauno yllättää...

Mikä mättää, eikös jo kaikki mentäisi?

Ulkoillessa nuorison reitit ovat yllättävän erilaiset. Välillä polut kohtaavat ja sitten vaanitaan ja spurtataan "karkuun". Pyrähdykset ovat enimmäkseen sellaisia lyhyitä, kun ulkoiluttajat eivät aina ehdi mukaan ja flexien rajat tulevat vastaan.

Kasvaakos tuolla jotain?

Aamuvaelluksella jäbällä on enemmänkin sellainen "mennään milloin minnekin" -meininkin, kun taas piiperö vuorostaan tutkii paikkoja ja pohtii heinien kasvua.

Vanhuksemme iltapesuhetki.

Vanhukselle meidän lomarytmit eivät oikein sovi. Se alkaa osoittamaan mieltänsä illan pimetessä niin meille kuin nuorisolle, kun me emme ymmärrä mennä nukkumaan. Hän haluaisi mökin rauhoittuvan heti 22 jälkeen.

Kesälaitumilla

Tauno, missä Ansa?

Vihdoin ja viimein pääsimme hetkellisesti rajattoman vapaa-ajan makuun. Noin vuoden mökkeily tauon jälkeen rohkaisimme mielemme ja lähdimme koko kattiarmaadan kanssa kokeilemaan miten elo böndellä luonnistuu. Ja yllättävän hyvinhän se pienistä tiloista huolimatta on onnistunut jo useamman viikon ajan.

Ulkoilu on Se iso juttu. Jokainen aamu nuorison pitää päästä ulos tai muuten matot laitetaan rullalle ja rymistellään ulkohäkin ja keittiön ikkunan väliä kissanräppänän raamit paukkuen.

Ansa, missä Tauno?

Jäbän suurinta riemua ulkoillessa on tunkea kärsänsä jokaikiseen puskaan ja könytä kaikki ojanpohjat jos suinkin mahdollista. Piiperö on vuorostaan sellainen rauhallinen professorin Pohtivaisen tyylinen tutkailija.

Täällä Tauno, tuolla Ansa!!

Jäbällä on tapana spurtata yllättäviin suuntiin ja varsin arvaamatta. Siinä fleksin piuha loppuu nopeasti ellei ulkoiluttajan koivet käy riittävän tiuhaan tahtiin.

Aaah, turvassa voi levätä

Ulkoilun jälkeen nuoriso rauhoittuu, jotta jaksaa seurailla yön likkujia. Toisten huiliessa vanhuksemme saa oleskella rauhassa kanssamme niin sisällä kuin ulkosalla. Auvoista on elo mökillä.

Tuijotetaan

Välillä olen pohtinut nuorison lasittunutta katsetta niiden tuijotellessa maisemaa ikkunasta.
Mitähän ne oikein näkevät vai nukkuvatko ne istualtaan silmät auki?

Tule tintti pönttöön - tule tintti pönttöön - tule tintti pieni - tule

Siinä niillä meni talvi pönttöä tuijottaessa. Kyllä sinne sinitintti silloin tällöin meni öitänsä viettämään. Kevään tulleen funkkismaja nokuteltiin kuntoon, jotta morsmaikun on hyvä asettua taloksi.

Jää kotiin ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan

Matkalaukku toimii tuhat kertaa paremmin kuin joku naruviritelmä. Hyvä että ehtii laukun saada auki, niin se on jo valloitettu. Liekö tarkoituksena painostaa matkaajaa jäämään kotiin ruokkimaan, kun se toinen antaa aina sitä huonoa ruokaa - vai onko katse sittenkin "mikset sä jo mene, kun me saadaan parempaa safkaa siltä toiselta sisäköltä? Mikset sä jo mee? Mene jo."

Tippuu tippuu tippuu tippuu tippuu

Kahvin tippumista on todella jännä tuijottaa, suorastaan hypnoottista. Huvinsa kullakin sanon minä. Vaikka saattaa sitä kyllä itsekin tuijotella näkemättä mitään, kun unenpöpperössä juuri valmistunutta aamupuuroa nakkelee nassuun ja hörppii valmiiksi tuijotettua kahvia.

Aamukahvi avec?

Aamukahvi kannattaa kyllä ottaa ihan au naturel, liian varhain runsain mitoin nautittu avec saattaa Hakkaroitua ja aiheuttaa sammaltumista seuraavana aamuna/päivänä.

Pääsiäiskävely

Piiperö ja tuulen viesti

Nuorison kanssa lähdettiin maalle tutustumaan niille uusiin maisemiin. Päivät eivät olleet niitä lämpöisimpiä, muttei olleet myöskään perinteisiä pääsiäisen vesi-räntä-lumisadetta vaakaan kelejä. Piiperö yllätti meidät muutama viikko sitten valjastelemalla kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ero edellisiin kertoihin oli, sallitakoon somppumainen vertaus, kuin väriero riista- ja hopeasomalilla. Onneksi seisoimme tuolloin tukevasti puoliroutaisella maalla, yllätys oli sen verran mieliä heilauttava.
Pääsiäisenä valjastelu ei enää päässyt yllättämään. Niin se Piiperö painoi menemään kärsä tanassa uusia maastoja nuuhkutellen. Jäbä teki vuorostaan pitkän lenkin käyden tsekkaamassa kuinka puolilahon raidan kaataminen onnistuu. Eipä se pahemmin säikkynyt moottorisahan raa-ahkoa soundiakaan.

Klenkkaa odotellaan

Kävimme myös koko porukalla ulkoilemassa. Jäbä näytti suunnan, piiperö seuraili luovien, kun Savossa oltiin. Lunta ei juurikaan enää ollut ja maakin oli mukavan pehmeää käveltäväksi.

Tuoreita koivuklapeja näyttää olevan

Klapiläjä osoittautui mielenkiintoiseksi rastiksi. Tuossa yhteydessä ei vielä näkynyt perhosia liikenteessä, mutta pari tuntia kävelyn jälkeen ensimmäinen sitruunaperhonen suoritti ensiesiintymisen.

Mielenkiintoinen koivun runko

Pienellä hokuttelulla nuoriso suostui esittämään kuinka puuhun raapaistaan. Näin tällä kertaa vältyttiin "kuvaus alkaa - nostakaa Jane puuhun" tehtäviltä. Metsän reunassa oli läjä makedonianmännyn oksia ja käpyjä, mitkä ovat muuten varsin pihkaisia. Tämän me kyllä tiesimme jo menneisyydestä, kun ensimmäinen hopeasomppumme onnistui könyämään ko. puun yläoksille valjaissa - tietysti. Siinä oli niin kissa kuin noutajakin "lievästi" pihkassa. Tällä kertaa ainoastaan jäbällä oli vain lievästi pihkaa tassujouhissa pureskeltavaksi.

2kv valkopyrstösomppu

Lehtikuusien seassa samoili ihka aito kippurahäntäinen valkopyrstösomppu. Piiperö kyllä jaksaa pitää kauniisti pyrstöänsä pystyssä luonteenomaisesti kärjestään mutkalla. Kuten kuvista näkee, pyrstö on vielä kehityksen alkuvaiheissa. Siihen on jo muutama pitempi haiven kehittynyt, joten toivoa on muutaman vuoden kuluessa nähdä kunnon leveä huisku, jollainen Grand Old Ladylla oli.

Jäkäläiset kivet ja jäbä

Chanel kostyymi

Pikkuneiti ostoksilla

Kevään alla on aika käydä vaateostoksilla, josta mukaan jää yleensä ainakin kasseja. Niin tälläkin kertaa. Juuri sopivan littana ja pahvinen - siihen on hyvä näyttää kutiavia ikeniä ja könytä makoilemaan piiloon toisilta.
Omien ostosreissujen jälkeen kävimme neidin kanssa CatVet:ssä shoppailemassa muutamaksi päiväksi Uuno-paidan. Ei kyllä asuste taida olla kuvassakin näkyvästä vikaantumisesta eli rei'ittymisestä päätellen ihan Chanel kamaa.

Season 2015 Uno Chanel Cat fashion

Matkaan sisältyi niin meno- kuin paluumatkaliput neidille ihan takapenkillä isännän toimiessa chaföörinä. Valitettavan vähän olemme jaksaneet totuttaa nuorisoa autoilun riemuihin. Ei tarvinnut radiota olla kuuntelevinaan, kyllä neiti huolehti elämästä matkojen aikana.
Neiti oli leikkauksen aikaisesta rauhoituksesta ehtinyt heräilemään kunnolla ja pistänyt paikkansa remonttiin. Se kun on niin muodin perään ja päreet menevät heti kun sisustus ei silmää miellytä. Joopa, onneksemme selvisimme ilman lisälaskutusta remonttiavustuksesta.

Pupillit suurena koheltamassa

Jäbä otti hyvin vastaan reissussa räjääntyneen neidin, joka puolestaan oli vielä erilaisissa mömmöissä. Taisi pitkäaikainen kipulääke tehdä tehtävänsä ja neidillä muuttui velatkin saataviksi, meinasi nimittäin meno lähteä lapasesta. Onneksi tikkaukset ovat ainakin tähän saakka kestäneet hyvin ja haava näyttää siistiltä.

Handmade CatSuit

Verkkopaita ei neidillä pitkään kestänyt, reikiä alkoi ilmestymään sinne ja tänne. Aikaisempia peruja varastoistamme sattui löytymään varsin sopivan kokoinen catsuit - tukevaa kangasta, tarranauhalla selästä kiinni ja sopivan avoin takapäästä mahdollistaen omatoimisen äänestämisen. Puku oli ilmeisesti sen verran väljä, että täydellistä neliraajahalvausta ei tullut vaan neiti osasi liikkua melko normaalisti heti alusta lähtien. Hyvä noin, yksi vahtimismurhe vähemmän.

Kaverukset

Mitenkäs teinit sitten oikeasti tulevat toimeen? Asu kieltämättä häiritsee neidin liikkumista ja sitä myöten osallistuminen päivän askareisiin on niukempaa. Jäbä käy kyllä neitiä moikkaamassa ja könyää viereen kuten ennenkin. Liekö kuvissa ollut jotain tarkoitushakuisuutta, mutta yhteenkään kuvaan ei ole tallentunut pesemistä toisin perin.

Neiti pesee - osa 1

Neiti pesee - osa 2

Puku hiostaa ja käytännössä estää kissoille niin tyypillisen turkin hoitamisen tehokkaasti. Siksipä neidille on annettava ilmakylpyjä mahdollisimman usein, jotta turkki ei kärsi muodin tuomista sivuvaikutuksista.

Neidin ilmakylpyhetki

Lahjanaru

Näin lähestyvän Joulun aikaan lahjanaru on hyvin yleisesti käytetty tarvike. Omat paketoinnit on hienoa viimeistellä erilaisilla naru&solmu virittelyillä ja hyvä tulee. Narut kestävät isompaakin vetoa ja ovat toisinaan teräviä reunoiltaan.
Narut kiinnostavat myös kissoja, yllättäen etten sanoisi. Etenkin lahjanarut keveinä liikehtivät arvaamattomasti ja siten herättävät saalistamaan.
Somalikissat ja kaikki muut mukaan lukien kissoja on pyörinyt nurkissa vuosikymmeniä, joten normaali varovaisuus ei ollutkaan riittävää. Käytetty narusyherö unohtui laittaa roskiin.
Jossain vaiheessa huomattiin sohvan alla olevan pari oudon lyhyttä pätkää punaista paketointinarua. Heti aluksi asia ei soittanut kelloja ja asia jäi taustalle. Sitten tajusimme, että ei vihvilä. Jätkä pureskeli narua, kun leikimme narulla. Tutkittiin useaan otteeseen koko huusholli missä on lopput narusta, jota muistelimme olleen reilu metrin pätkä. Arvaa löytyikö? Saat arvata kaksi kertaa.
Tulimme lopputulokseen, että jätkän maha on hyvin mahdollinen paikka. Tästä seurasi se, että jätkä joutui välittömästi aktiivisen seurannan alle. Päällimmäisenä kysymyksinä olivat mm. miten se on syönyt? Onko käytöksessä muutoksia? Onko käynyt asioilla? Miten reagoi käsittelyyn? Tietysti ajatukset luovat kauhukuvia, mutta ne vaan pitää suhteuttaa todellisuuteen.
Google? Selain auki ja hakemaan skenaarioita. Onneksi käyttämämme eläinlääkäriasemat avautuivat sopivasti, siispä soittamaan. Saimme sekä CatVet että HauMau kautta erittäin hyvää palvelua ja vinkkejä kuinka toimia. Pikamarssia apteekista hakemaan parafiiniöljyä ja kaupasta sekä tankoparsaa että seitä. Myös kasvattajalta saimme hyvin tukea pitkin päivää, mikä on erittäin hienoa.

Käyttäytyminen? Jätkälle ei ruoka oikein maistunut vaikka kokki pisti parastaan. Eikä leikkiminenkään kiinnostanut entiseen tapaan. Kaikki tuo kuitenkin mahtuu normaalin vaihtelun sisälle. Oksentaminen, kerran, oli huolestuttava merkki, mutta muut oireet eivät antaneet syytä suurempaan huolestumiseen. Jos muutosta vakavampaan suuntaan tapahtuisi, niin katti koppaan ja eläinlääkäriin välittömästi.

Hoitaminen? Kaupan tankoparsat ovat tyypillisesti suolaliemessä. Huuhtelimme ne hyvin ja sitten tarjolle. Onneksi ne maistuivat kohtuullisesti. Parafiinin suhteen saimme ohjeeksi 0.5ml tai 1.0ml per kilo. Soveltaen ohjeita laitettiin kuppi kärsän alle lutkutettavaksi. Kaikki tarjottu meni. Myöhemmin annettiin toinen satsi, joka meni pikkuhiljaa.
Sitten vain odottelimme ja seurattiin aktiivisesti tilannetta. Jätkällä saattoi olo olla kuin teho-osastolla, jossa on joku 24/7 vahtimassa. Kyseessä olisi ollut normaali työpäivä, onneksemme töissä oltiin ymmärtäväisiä ja kumpikin pystyttiin tekemään etäpäivä pikavaroituksella mahdollistaen seurannan. Muutaman tunnin kuluttua jätkä aloittikin laatikolla ravaamisen. Sieltähän todisteaineistoa alkoi tulla. Oletuksemme "syyllisestä" oli siis oikea. Onneksi jätkä oli jättänyt syömättä narusta pari pientä pätkää, muuten emme olisi edes osanneet epäillä tapahtunutta.
Narua ei saa yrittää vetää missään nimessä väkisellä ulos, sen pitää tulla luonnollisesti. Niin naru kuin normaali paperiarkki on hyvin terävää ja leikkaa helposti suolen auki. Sakset esille ja naru poikki ja jatkamaan seurantaa.

Lahjapaketti

Ensimmäisen punnerruksen yhteydessä tuli georget, mikä hieman huolestutti. Jälleen kerran onneksemme ruoka maistui eikä muutakaan suurempaa muutosta käyttäytymisessä ollut havaittavissa.
Saatavilla olevista narun pätkistä rekonstruoitiin kokonaisuutta. Kokonaisuus ei tässä vaiheessa ollut vielä metriäkään. Vielä puuttui narua jonkun verran, johon viittasivat mielikuvamme narun pituudesta ja jätkän punaiset liperit persvillojen seassa (ks. kuva yllä).

Tarinan huipennus. Ennen keskiyön saapumista suoritettiin kliimaksi tapahtumalle. Jätkä möyri kuin pieni maansiirtourakoitsija laatikolla. Tuoksut olivat taivaalliset ja liperit olivat kadonneet hiekkojen syövereihin. Lapioinnin jälkeen löydettiin kohde ja nyytti narua. Pestyjen narujen kanssa jatkamaan palapelin kokoamista. Päättelimme palapelin olevan valmis ja tapaus saatiin suljettua onnellisesti ilman isoja ongelmia. Kaikkiaan syötyä narua oli yhteensä 1,5 metriä. Pikkuherra piristyi huomattavasti viimeisten pätkien tultua ulos. Lisäksi nukkuminenkin näytti paljon rauhallisemmalta.

Jätkä ja hänen narunsa

Tarinan opetus
Narujen säilyttämisen kanssa tulee olla huolellisempia, etenkin jos kissat ovat osoittaneet kiinnostusta niiden pureskeluun. Liekö sukupuolella osuutta asiaan?
Jos narua päätyy kissan elimistöön (ja aikaa kulunut useita tunteja)

• Selvitä puhelinnumerot eläinlääkäreihin ja päivystäviin hoitopaikkoihin.
• Ole välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin tai eläinlääkäriasemaan.
• Varmista mitä asioita heidän mielestä kissassa tulisi seurata.
• Pääseekö heille hoitoon hädän tullen.
• Minne mennä jos heille ei pääse?
• Miten ruokkia ja erikoislisien mahdolliset annoskoot.
• Tiedä minne mennä mihinkin aikaan vuorokaudesta hädän tullen.
• Seuraa kissaa aktiivisesti
• Oksentelu
• Ei tule kakkaa
• Ruokahaluttomuus
• Apaattisuus
• Nukkumisen "rentous"
• Ruoki, se pitää suolen toiminnassa ja työntää luontaisesti narua eteenpäin.
• Tarjoa tankoparsaa (suolat hyvin pois huuhdeltuna).
• Parafiiniöljyä ruoansulatuksen liukastamiseksi, meille kerrottu ohje 0.5-1ml/kg 2-3krt päivässä. Meillä meni paljaaltaan.
• Sei on neutraalia ruokaa ja kelpaa normaalisti erittäin hyvin kissoille. Sillä voi parantaa parsan ym. ruoan kiinnostavuutta.
• Ruoka menee noin vuorokaudessa kissan elimistön lävitse. Naru saattaa hidastaa toimintaa.
• Seuraa laatikolla käyntiä ja mitä tuli ulos.
• Narua ei saa vetää väkisellä ulos, katkaise naru ja odota seuraavaa kertaa.
• Jatka seuraamista vielä senkin jälkeen, kun kuvittelet kaiken narun tulleen ulos. Harvoin tietää narun tarkan pituuden ja monessako palassa se on.
• Rakasta lemmikkiäsi!