lauantai 28. toukokuuta 2016

Tuplamuutos

Sissin viimeinen kuva Piiperön nauttiessa takan lämmöstä
Yllä oleva valokuva jäi viimeiseksi Sissistämme.
Veimme Sissin Eviralle tutkittavaksi, jotta tietäisimme tulevaisuutta ajatellen varautua näihin kunkin kerran elämässä tapahtuviin asioihin. Tuloksia odotellessamme, teimme yhtä elämämme suurimmista muutoksista ja niin Sissi olikin ensimmäinen, joka muutti uuteen kotiimme reilu viikko jälkeen kuolemansa omassa pienessä laatikossansa. Muut muistoissamme niin rakkaina elävät lemmikkimme ovat edelleen entisessä osoitteessamme pitämässä vahtia.
Eviran raportti Sissistä saapui kuluneella viikolla ja siitä ei ilmennyt mitään suurempaa yllätystä. Käytännössä hermostossa oli hieman rappeumaa ja se kissoille tyypillinen syy eli munuaiset, jota osasimme jo ennakoida vaikka viimeinen päivä tuli yllätyksenä.

Eteenpäin

Räbbäri Jäbästinen
Jäbän häkkikuva on mökiltä ajalta ennen Sissin muuttoa. Mökkihäkki on mökkisellainen, eli pieni, uudessa kodistamme puolivapaaulkoilumahdollisuus puuttuu edelleen. Voit arvata mikä on seuraavana työlistallamme? Aivan oikein, Jäbä ja Piiperö ovat täysin samaa mieltä.
Hmm, miksi tavarat katoavat??
Nuoriso kyllä ymmärsi ennen muuttoa, että jotain tapahtuu. Tavarat katosivat pikkuhiljaa jonnekin. Kiipeilypuukin kuihtui yksijalkaiseksi, jota pitkin juuri ja juuri pääsi kiipeämään portaikkoon.
Puunatuilla lattioilla on kiva tallustaa
Asunnon esittelyjen johdosta siivoamista teimme huomattavan useasti. Lattioilla ei suuremmin ollut pölypalleroita pyörimässä ja mattojen hapsutkin olivat ojennuksessa. Olihan se itsellekin hieman outoa, kun tasot olivat puhtaat ja tilaa olikin yllättävän paljon, kun tavaroita oli siirretty väliaikaiseen jemmaan.
Joko mennään?
Katit yrittivät parhaansa mukaan osallistua pakkaamiseen ja kaikki laatikot piti tarkistaa - vaikka kyseessä olisi ollut vanha tuttu lehtilaatikko. Nuoriso joutui tulemaan toimeen itsekseen pitkiä päiviä, kun me pyrittiin saamaan uuden paikan muuttovalmiiksi talvilomaviikollemme.
Talviloma ja takatalvi
Talviloman alkajaisiksi koettiin takatalvi. Rakeita, lunta, räntää sekä ukkosta tarjottiin, kun pohjoisesta tullut saderintama pysähtyi meren lähettyville. Vain muutama kilometri sisämaahan siirryttäessä tuosta valkoisesta töhnästä ei ollut tietoakaan.
Seuraavana päivänä koitti sitten D-Day.
Emme tunne tätä mestaa, mikä tuoksu on tuo, puhuvat muutto-one-lineria?
Sitten seuraa kokelma heikkolaatuisia kuvia, kun nuorison vanha paikka jäi taakse ja muutos vakiintuneisiin reviireihin oli edessä.
Mikä maksaa, miksi ovet eivät avaudu meille?
Nuorisolla oli kärsät tiukasti kaltereissa ja kiire päästä pois laatikoista tutustumaan paikkaan.
Kingi ensin
Olemme pyrkineet pitämään tietyn järjestyksen ja niin nytkin, jäbä ensin ja sitten Piiperö.
Missä me ollaan?
Oli makeeta seurata miten nuoriso kulki rinta rinnan tutkimassa paikkoja. Täysin uusia hajuja, nurkkia, pintoja, näkymiä ja joukossa osa kadonneista tavaroista!
Haa, ikkuna. Tuolta näkee ulos
Jees, piha-aluetta löytyy
Toimme esille myös yhden osan kadonneesta kiipeilypuusta.
Rakas kiipeilypuu löytyi
Voi sitä riemua kun kiipeilypuu nostettiin pystyyn. Ei ehditty kiinnittämään sitä mitenkään, kun molemmat katit raapasivat latvaan. Onneksi ne eivät ole mitään Maineja ja pystyimme pitämään tolppaa pystyssä käsivoimin.
Aaah, ihan hyvä juttu tämä muutto olikin. Cheers!


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Hyvää matkaa rakas Sissimme

Caterwaul's Lady Isa 1999-2016
Suuresti rakastamamme lemmikkimme Caterwaul's Lady Isa, Sissi, vanhuksemme
siirtyi ajastamme ikuisuuteen päivämäärällä 04.04.2016.

Päivät talven toivoa täynnä oli
Sade ensimmäinen kevään toi
Revontulet yön, portit taivaan avasi
Aamun usva hämärsi katseen Sissin
Valmis on elämän työ
Levollisenna lepää rakas
Siirtyi Hän valoon ikuisuuden
-TK

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pienet painit

Vanhus - huomaaks sä?
Vaikka jäbällä on ollut kuumeen poikasta, niin välillä sillä on kuitenkin hyvät hetkensä. Liekö joku virus tai mikä lie, mutta aika down se on jäbän vetänyt. Lekurissakin kävimme ja aika suolaisen hinnan maksoimme tiedosta, että "ei me nyt osata sanoa mistä on kyse". Lämpöä oli kuitenkin reilu aste normaalia enemmän, minkä tuntee jo käsikopelolla.
Aasiaan sano mummo kun lumessa tarpo. Meillä oli siivouspäivä ja suhinaa normaalia enemmän. Nuorisokin innostui asiasta ja pistivät töpinäksi. Onneksi itsellä sattui juuri tuolloin olemaan hengitystorven tyhjennystauko (kunnon flunssa siis) ja kamera käsillä.
Kylkipala okulaarissa...
Piiperö oli perinteiseen tapaansa keittiön laatikoiden alla suojassa ja jäbä joutui painamaan päälle, kuten jo tuolloin, kun nuoriso harjoitteli ilmajokelaista.
Pystypainia...
Vanhus oli tapahtumien aitiopaikalla ja ilmeisesti ilmekkään ei sillä värähtänyt. Ei edes korvien asentokaan muuttunut.
Upsansaa - ottiko luuvitonen?
Piiperö ehti juosta vanhuksen vierestä häntä kippurassa viiksikarvoihinsa nauraen ja jäbälle jäi ns. luu vetävän käteen. Huom. edelleen vanhuksen korvien asento!
Kappas, korvaa rapsuttaa...
Jäbällä oli pari sekunnin murto-osaa aikaa miettiä mitä tehdä. Ratkaisu oli näköjään kirppujen rapsuttelu korvan takaa.
Piiperö oli tässä vaiheessa tehnyt uukkarin ja hiippailemassa takaisin tapahtumapaikalle, jos siellä olisikin jotain mielenkiintoista aktiviteettia tiedossa.
Huom! vanhuksella korva oli kääntynyt kuuntelemaan piiperön saapumista.
Kappas, mitä se emäntä on duunaamassa?
Juuri sopivasti toinen ruokkijaosapuoli tuli kuviin ja tilanne kuihtui ns. kasaan ja vanhus palautti korvansa vakioasemiin.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Piiperö (feet Carrie)



Jaksanko olla enää Piiperö?

Mukaillen radiossa aika usein soivaa Ellinooran Carrie kappaletta.
Käyttöohje: laita kappale linkistä soimaan ja lue samalla.

Safkan jälkeen
Pesen viikset turkin
Liian löysää
Mun mahas
Tää safka
Oli hiukka liikaa
Ei lowfat, ei rajaa
Vaik mä yritin parhaan

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Komee kolli
iltapalalla kysy multa
"Hei huutaaks masu sulta?"
Sainoin kysy joltain muulta
Se vastaa et näyttää olevan
ihan porta, ei heru
Jos kutsut mua misuks
Näppään sua
Mökötän yöni nälis.

Jos nyt edes pikkasen näppäsen...

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Mutsi sanoi joskus et
Kaikkee ei syödä
Jos pitää muotoo
Aina valvoo
Mut epävarmuus
Sisintäni kalvaa
Ei mikään oo varmaa
Enkä mä usko edes snäkiin
Ja laihis on yhtä fucked up.

Mä en tahdo olla enää Piiperöö
Huutaa  "Mul Thrivei"
Joka hiton kaapilla
Jos tää ei natsaa et pääse
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo

Mä en tahdo olla enää Piiperöö

Jos tää ei natsaa et pääse 
Silkkiturkiain hivelee
Kelle täällä pitää naukuu
Ettei kaikki olis niin niuhoo.

Tuleeko niitä namuja? Tai edes heittoraksuja...

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulupuu rakennettiin


Joulun aikaa
Ilmojen ollessa erittäin suotuisat kesämökkimökkeilyyn, siirryttiin kattiarmadan kanssa viettämään Joulun pyhät mökillä. Siellä kun on sopivan kaukana sivistyksen valosaasteesta ja ylenpalttisesta hyörinästä.

Perinteisesti meillä ei ole ollut joulukuusta, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen. Yksi muotovaliokuusi kasvoi paikassa, jossa emme välttämättä halua kuusta kasvavan. Siispä timber-huudon kajahtaessa kuusi rojahti kyljelleen josta se oli helppo kopata kainaloon. Muutama alaoksa pois ja puu oli valmis siirrettäväksi sisälle.
Mitä noi nyt meinaavat??
Hieman mieitytti miten nuoriso suhtautuu kuuseen ja missä vaiheessa ne riekkuvat oravana latvassa, kävyttömässä sellaisessa. Ei muuta kuin puu tyvi edellä sisälle samalla lakaisten ulos haikailevat nuorison edustajat pois oviaukosta.
Mikä juttu tämä on?
Nuoriso oli välittömästi mukana Joulupuuta pystyttämässä. Vanhus tapojensa mukaisesti kävi toteamasa tilanteen ja siirtyi takavasemmalle, kun kerrankin nuorisolla on jotain puuhaa.
Latvanaru
Latvaan laitettiin tähden sijaan narut kolmeen suuntaan pitäen puun pystyssä, jos nuoriso... Jalkana toimi 10 litran muovipurkki täytettynä soralla ja parilla litralla vettä. Neulaset pysyivät ainakin Joulun ajan kiinni kuin liimattuina.
Ylin työntarkkailija
Jäbä piti huolta, että kuusenjalan soratäyttö tapahtui kaikkien mahdollisten ISO-standardien mukaan eikä ylijäämäkiviä ripoteltu sisätiloihin. Tarkka kolli.
Rankan duunin jälkeen on levon aika sanoi Piiperö
Jäbästinen seurasi Piiperön esimerkkiä
Pyhien aikana nuoriso osoitti yllättävän vähän mielenkiintoa koko neulashäkkyrää kohtaan. Valitettavasti mitään kiipeilyyn viittaavaa aktiviteettia ei ilmennyt ja siten "ravista kissa kuusesta" operaatioita ei päästy suorittamaan. Edellisestä Joulusta oppineena lahjanarut pidettiin visusti kaukana Jäbästä.
Oho, mistäs tuo ilmestyi?
Ainoa "tuho" oli yksi alaoksalla roikkuneen palleron tupsahtaminen lattialle. Sen voisi jopa laskea koristelutoimikunnan tarkoitushakuisen pallojen sijoittelun piikkiin.

torstai 19. marraskuuta 2015

Ensisuudelma

Kesä 2014 - nuorison ensipusu
Oon tosi kundi todellaki,
Leidei kaks aineski,
Huoneest toiseen silkkaa vahtii,
nurkas äijän kahvii,
meitsi näytti reisii
lähti leidit beesii.
Tänään kivast potkuu,
naiset samaa rotuu.
Sitä meikäläisen settii,
ku mirrit mua sättii.
Skippaan tään bellan
Koklaan toisen ellan.
Ei tänään natsaa,
meen tipui terassil ratsaa
              -Jäbästinen

perjantai 6. marraskuuta 2015

Jämppu ja komppu

Jämppu - jänöksen ja sompuksen risteymä?
Päiväni ratoksi olin sisäistämässä tekstejä ja hätkädin outoa ilmestystä lepotuolissa - jämppu.
Maailmanensi-ilta piti saada kortille, ei sitä muuten kukaan uskoisi. Skeba kolmantena jalkana hakemaan kameraa, joka tietysti oli jäänyt yläkertaan. Paluumatkan kopinoistani heräsi jäbä, joka kävi myös kurkkaamassa pitkäjalkaihmetystä ja jolkotteli pois sen enempiä ihmettelemättä. Tyypillinen jäbä. Vanhus myös heräsi kopinaani ja köpötteli perässäni alas - suoraan keittiöön niskojaan nakkelemaan, jotta saisi kello 11.28:n seniorimurkinansa, joka on muuten piiperön herkkua kaikkien muiden ohella - yllätys? Kyllä joo ei tasan ole.
Jämppu muistuttaa melko läheisesti piiperöä tai jotain jänisrusakon ja sompun risteymää.
Kerrassaan hämmentävän pitkäkoipinen öttiäinen.

Mikä kuuluu jämpun ruokavalioon? Seniorisafkan lisäksi ainakin punaisten kukkien mesi.
Kadonneiden kukkien mysteeri
Ja erityisen hämmentävä kyky muuntua jalattomaksi joulukaktuksen imppaajaksi. Selvä komppu (kolibrin ja sompun yhdistelmä). Olemmekin ihmetelleet yllättävän pitkään säilyneitä kaktuksen kahta kukkasta. Eipä taida tarvita enää pitkään ihmetellä.
Lähes 176-761
 Mitäpä tuumii vanhuksemme?
Emmää jaksa enää näitä juttuja
Kinkerosta ilmeisesti ratkesi jotain sisältä. Se oli usean päivän ajan kaikkien kattien suosiossa. Sitä purtiin, nuoltiin, puskettiin, halittii, mätkittiin, raahattiin, rökitettiin ja vaikka mitä. Nyt on rauha palannut taas kinkeron eloon, siellä lattialla se saa mököttää päivästä toiseen.