Vanhuksemme oli viisaasti parkkeerannut itsensä sisälle ikkunalaudalle tsiikatakseen tilannetta. Itsekkin päädyimme alkuvaiheessa samaan taktiikkaan - kylläkin ihan lattialla seisoen. Silloin tällöin näimme sinisen häivähdyksen aivan seinän vieressä, kissojen kulkupöntön vieressä, terassipöydän alla ja sitten pitkä hiljaisuus.
Tähän erikoiseen hetkeen voi hyvin soveltaa Edu Kettusen Suiston salaisuuden -sanoja:
"Yö hellä ja hento,
miljoonan tassun töpötys ja kopina,
hyppy ja hiljaisuus.
Terassilla huokuu saalistuksen salaisuus".
Pienelle kissalle ensikosketus hiireen, tässä tapauksessa päästäiseen, on varmasti jännittävä kokemus. Karvapallero on lämmin, liikkuu ja pitää ääntä - itsekseen. Tosin käyttäytyy erikoisesti kun sitä hieman koukuttaa tai näykkäsee takapuolesta. Lopputuloksena "pienen" kissan ja kahden ihmisen yhteishäröilynä nokkis pääsi livahtamaan häkin ulkopuolelle hämärtyvään yöhön pakoon saalistuksen lumoa.
Suurin piirtein samoilla sijoilla meidän edesmennyt Ladymme (isolla L:llä) oli aikoinaan mukana rakentamassa terassiamme eilen hammasremontista tulleen vanhuksemme kanssa. Ulkoilutimme niitä vuorotellen ja yht'aikaa takapihallamme. Välillä Lady otti pitkät kesäpäivän unet kirsikkapuun alla. Kerran ihmettelimme missä vaiheessa Lady oli saanut vietyä lelun ulos, kun se tuli meitä kohti "lelu" suussansa. Eihän se mikään sisälelu ollut, ihan täysikasvuinen täysissä elinvoimissaan oleva metsähiiri. Aikansa he jaksoivat leikkiä, sitten toinen luovutti.
Tästä jäi Ladylle iso kiinnostus seurata takapihan reuna-alueiden liikehdintää hänen omalla charmantilla tavallaan. Aijai ja voi voi, että hän olikin ihana Kissa. Tulevalla pikkkuneidillä on todella isot tassun jäljet täytettävänään vielä näin monen vuodenkin jälkeen.
 |
| The old Lady - Hiirikö siellä? |
