Syysjuhla

Vanhuksemme relaa.

Perheemme perinteisiin kuuluu viettää syksyllä juhlat läheistemme kanssa. Kaikki edelliset juhlat on pystytty valmistelemaan ilman kesän aikana ilmaantunutta nuorisoa. Tästä ilmaantumisesta seurasi se, että meillä oli ainoa mahdollisuus pitää nämä kotonamme

Perinteiden mukaan ohjelmassa on ollut ulkoilua, tervetuliaismaljoja, lahjoja, ruokailua, kisailua, ruokailua ja ennenkaikkea mukavaa yhdessäoloa ja seurustelua, sekä tietysti ruokailua.
Normaalisti tapahtuma on aloitettu maljojen kohottamisella ja siilin syömisellä.

Maljat ja siili.

Käytännön seikoista johtuen ulkoilu suoritettiinkin ennen maljoja. Koska taas vuorostaan emme tiedä nuorison biletysaktiivisuutta, niin emme pystyneet tekemään kattauksia etukäteen, vaan ne jouduttiin tekemään ad'hoc.

Koski Espoossa (Tuleeko Espoo sanoista Äspe-å - Haapajoki?)

Ulkoilu suoritettiin tutustumalla yhden Espoon koskikohteen historiaan. Taustoja tutkiessa selvisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista monet yllättäen johdattelivat Porvoon suuntaan.
Vanhuksemme noudatti perinteitä eikä siitä näkynyt pyrstövillojen vilahdustakaan pariin ensimmäiseen tuntiin. Nuorisojaostolaiset olivat vuorostaan kärsät ojossa heti ulko-oven avauduttua. Näköjään nämä nykyteinit ovat sosiaalisempaa luonteenlaatua.

Jaahas - mitäs sitä ollaan ostettu?

Eikös nää kannattais viedä terassille jäähtymään?

Ennenkuin tähän saakka olimme päässeet, niin aloitimme valmistautumisen jo paria päivää aikaisemmin. Menun selvittyä marssimme %-liikkeeseen ja kysyimme heidän mielestään soveltuvat kostukkeet eri ruokalajeille. Eri myyjä, eri mieltymys, mutta hyvin osaavat suositella.

Apulaisen poisto

Kuten arvata saattoi, niin teinit olivat innolla mukana auttamassa kaikessa mahdollisessa ja välillä mahdottomassa. Niillä ei vaan tunnu olevan vielä sen vertaa älliä, että uuni on kuuma. Toivottavasti oppivat ymmärtämään ennenkuin olemme niiden kanssa mökillä, jossa lämmitys tapahtuu pääasiassa takan avulla.

Pikkuherran suurin mielenkiinto - jääkaappi.

Pikkuherra on alusta lähtien ollut kiinnostunut jääkaapista. Joku siellä sitä kiehtoo (013). Olihan se heinäkuun helteillä varmasti mukavan viileä paikka...
Onneksi juustokakku ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa, saatikka vihannekset alalokerossa.

Onkos tämä jotain syötävää?

Purjo on hyvää järsittävää.

Pikkuherra osoitti kovin suurta mielenkiintoa purjoa kohtaan. Vaikka se aiheutti lattian siivoamista, niin ei se estänyt kokeilemasta lisää. Tyypillinen jätkä, ilmeisesti sai kiksejä siitä.

Siivoojan pikkuapulaiset

Kuten aiemmissa jutuissa on tullut todetta, niin nuoriso osaa levittää soraa lattialle. Jotta juhlissamme ei olisi hiekkalattiaa, niin siivous ajoitettiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen - niin hiekan kuin purjoamisen takia. Pöydälle käännetyt tuolit olivat jälleen suosiossa. Hyvä että ehti ensimmäisen tuolin kääntää pöydälle, niin johan ne rynnivät könyämään niihin. Tykkäävät selvästi enemmän neliöistä kuin ympyröistä. Toisaalta hyvä noin, saipahan kohtuu rauhassa siivota ilman mopissa roikkuvia apupainoja.

Nuoriso ulkona

Pikkuherran poseeraus ajovaloineen päivineen

Onneksi nuoriso ymmärsi viettää aikaa terassilla nauttien poikkeuksellisen lämpöisistä ilmoista.
Nuo herran ajovalot (katso juttu linkin takaa) kirpaisevat "hieman", kun itse sattuu olemaan linkin jutun kuvassa, jossa joukot eivät ole vielä harvenneet. Haluaisin kyllä nähdä "ajovalot" jossain muussa yhteydessä. Aina ei voi voittaa.

Juhlat saatiin pidettyä ilman papparatseja. Nuoriso jaksoi aina silloin tällöin käydä tsekkaamassa mahdolliset herkut ja etenkin rapsuttavat kädet. Vieraat olivatkin yllättyneitä niiden sosiaalisuudesta ja ylipäätään kissojen näkemisestä, kun aiempina vuosina niitä ei juurikaan ollut näkynyt. Onneksi nuoriso ei esittänyt "näin rapsutan hiekkaa" showtaan, joka olisi todennäköisesti johtanut ennakoimattomaan tuuletukseen.

Juhlien jälkeen on jäänyt enemmän aikaa keskittyä nuorison kanssa hyörimiseen. Oikeastaan ei ne paljoa apuja tarvitse, helpoin keino on avata terassin ovi ja johan alkaa rymistely sisälle-ulos ja päinvastoin.
Kun toheltaa, niin välillä sattuu ja tapahtuu. Nuoriso onkin varsin kekseliäs keksimään selityksiä...

Käsiteltävä silkkihansikkain

Käsityöt. Ne ovat edelleenkin kova juttu, nykyään etenkin pikkuneidille. Opastavaa tassutusta kyllä ollaan tarjoamassa välittömästi kun lankarullat tulevat esille.

Ja sitten vedät langan tuosta alitse.

Pikkuherralle ulkoilu on enemmän mieleen nykyään. Lumikaan ei hidasta menoa ja lopulta se on kannettava sisälle, kun siellä on niin paaaaljon tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Tuosta kun raapasen ylös...

Koti tuolla, selevä.

Ulkoilun jälkeen sitten tietysti sinne toiseksi mukavimpaan ulkoilupaikkaan seuraamaan tinttien elämää ennen yöpuulle menemistä.

Herra ja kurpitsapää