Stereokuva

Kuvapari Porkkalasta

Ylläoleva kuva on yhdistelmä kahdesta kuvasta, jotka ovat otettu vajaan metrin verran erillään toisistaan. Joskus kauan sitten opiskeluaikoinani, jolloin digikameroista ei ollut hajuakaan saatikka Nokian banaanista, testattiin steronäkemiskykyä. Harjoitusten lopuksi piirreltiin stereokuvilta korkeuskäppyrää ilmakuvista.
Ensimmäisen kerran tätä tekniikkaa kokeilin vuonna -90 tai jotain ottamalla kuvaa Espalla olevasta lehtikioskista tai joku sellainen myyntikoju se oli. Tuolloin homma oli hieman vaikeampaa, kun kuvat piti kehittää filmistä ihan paperille ja sitten yrittää niistä tuijotella. Nykyaikana ei ole mitään tekemisen iloa - räpsit vaan kuvia ja voit lähes samantien nähdä lopputuloksen - tää on niin "kaikki nyt ja heti" aikaa.

Onneksi stereokuvan katsominen ei ole muuttunut mihinkään, sen joko näkee tai ei.
Kuinka katsoa kuvaparia? Tuijotat kaukaisuuteen, jolloin vasemmalla silmällä katsot vasenta kuvaa ja oikealla vastaavasti. Sitten vain yrität pitää silmien suunnan kaukaisuudessa ja tarkentaa läheisyyteen. Kuvien keskellä alkaa näkyä kolmas kuva, jossa kelot alkavat yhdistyä. Kun keskellä on vain yksi kelottunut runko näetkin yllättäen maiseman kolmiuloitteisena, nykyslangina 3D:nä ja vielä ilman klaseja.

Jos teoria kiinnostaa, niin kannattaa lukaista fotogrammetrian perusteita.
Sivun puolenvälin alapuolella oleva luentosali on legendaarinen M1, jonka ylätasanteella oli kunnon diatykki hillittömällä etulinssillä. Joo, silloin ei ollut projektoreita saatikka mitään slaidihärdellejä ja takkuilevia tietokoneita.
Yo. linkin takana on aikasta makee kuva otsikolla 'Satunnaispistestereogrammi teksturoituna: "Puput"', jota pitää katsoa kuin kuvaparia. Tuossa kuvassa on hienosti useita syvyyksiä, vaikken en nyt ihan heti osannut nähdä "pupuja" kuvasta. Sivun lopussa oleva yhdistelmäpistekuva on himppu hankala, mutta kyllä sekin toimii.

Ainiin, jokaisessa tekstissä on tässä blogissa ollut kissajuttuja, siispä pidetään kiinni perinteestä.

Kinkeron kylkipalan kimppuun