Syysjuhla

Vanhuksemme relaa.

Perheemme perinteisiin kuuluu viettää syksyllä juhlat läheistemme kanssa. Kaikki edelliset juhlat on pystytty valmistelemaan ilman kesän aikana ilmaantunutta nuorisoa. Tästä ilmaantumisesta seurasi se, että meillä oli ainoa mahdollisuus pitää nämä kotonamme

Perinteiden mukaan ohjelmassa on ollut ulkoilua, tervetuliaismaljoja, lahjoja, ruokailua, kisailua, ruokailua ja ennenkaikkea mukavaa yhdessäoloa ja seurustelua, sekä tietysti ruokailua.
Normaalisti tapahtuma on aloitettu maljojen kohottamisella ja siilin syömisellä.

Maljat ja siili.

Käytännön seikoista johtuen ulkoilu suoritettiinkin ennen maljoja. Koska taas vuorostaan emme tiedä nuorison biletysaktiivisuutta, niin emme pystyneet tekemään kattauksia etukäteen, vaan ne jouduttiin tekemään ad'hoc.

Koski Espoossa (Tuleeko Espoo sanoista Äspe-å - Haapajoki?)

Ulkoilu suoritettiin tutustumalla yhden Espoon koskikohteen historiaan. Taustoja tutkiessa selvisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista monet yllättäen johdattelivat Porvoon suuntaan.
Vanhuksemme noudatti perinteitä eikä siitä näkynyt pyrstövillojen vilahdustakaan pariin ensimmäiseen tuntiin. Nuorisojaostolaiset olivat vuorostaan kärsät ojossa heti ulko-oven avauduttua. Näköjään nämä nykyteinit ovat sosiaalisempaa luonteenlaatua.

Jaahas - mitäs sitä ollaan ostettu?

Eikös nää kannattais viedä terassille jäähtymään?

Ennenkuin tähän saakka olimme päässeet, niin aloitimme valmistautumisen jo paria päivää aikaisemmin. Menun selvittyä marssimme %-liikkeeseen ja kysyimme heidän mielestään soveltuvat kostukkeet eri ruokalajeille. Eri myyjä, eri mieltymys, mutta hyvin osaavat suositella.

Apulaisen poisto

Kuten arvata saattoi, niin teinit olivat innolla mukana auttamassa kaikessa mahdollisessa ja välillä mahdottomassa. Niillä ei vaan tunnu olevan vielä sen vertaa älliä, että uuni on kuuma. Toivottavasti oppivat ymmärtämään ennenkuin olemme niiden kanssa mökillä, jossa lämmitys tapahtuu pääasiassa takan avulla.

Pikkuherran suurin mielenkiinto - jääkaappi.

Pikkuherra on alusta lähtien ollut kiinnostunut jääkaapista. Joku siellä sitä kiehtoo (013). Olihan se heinäkuun helteillä varmasti mukavan viileä paikka...
Onneksi juustokakku ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa, saatikka vihannekset alalokerossa.

Onkos tämä jotain syötävää?

Purjo on hyvää järsittävää.

Pikkuherra osoitti kovin suurta mielenkiintoa purjoa kohtaan. Vaikka se aiheutti lattian siivoamista, niin ei se estänyt kokeilemasta lisää. Tyypillinen jätkä, ilmeisesti sai kiksejä siitä.

Siivoojan pikkuapulaiset

Kuten aiemmissa jutuissa on tullut todetta, niin nuoriso osaa levittää soraa lattialle. Jotta juhlissamme ei olisi hiekkalattiaa, niin siivous ajoitettiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen - niin hiekan kuin purjoamisen takia. Pöydälle käännetyt tuolit olivat jälleen suosiossa. Hyvä että ehti ensimmäisen tuolin kääntää pöydälle, niin johan ne rynnivät könyämään niihin. Tykkäävät selvästi enemmän neliöistä kuin ympyröistä. Toisaalta hyvä noin, saipahan kohtuu rauhassa siivota ilman mopissa roikkuvia apupainoja.

Nuoriso ulkona

Pikkuherran poseeraus ajovaloineen päivineen

Onneksi nuoriso ymmärsi viettää aikaa terassilla nauttien poikkeuksellisen lämpöisistä ilmoista.
Nuo herran ajovalot (katso juttu linkin takaa) kirpaisevat "hieman", kun itse sattuu olemaan linkin jutun kuvassa, jossa joukot eivät ole vielä harvenneet. Haluaisin kyllä nähdä "ajovalot" jossain muussa yhteydessä. Aina ei voi voittaa.

Juhlat saatiin pidettyä ilman papparatseja. Nuoriso jaksoi aina silloin tällöin käydä tsekkaamassa mahdolliset herkut ja etenkin rapsuttavat kädet. Vieraat olivatkin yllättyneitä niiden sosiaalisuudesta ja ylipäätään kissojen näkemisestä, kun aiempina vuosina niitä ei juurikaan ollut näkynyt. Onneksi nuoriso ei esittänyt "näin rapsutan hiekkaa" showtaan, joka olisi todennäköisesti johtanut ennakoimattomaan tuuletukseen.

Juhlien jälkeen on jäänyt enemmän aikaa keskittyä nuorison kanssa hyörimiseen. Oikeastaan ei ne paljoa apuja tarvitse, helpoin keino on avata terassin ovi ja johan alkaa rymistely sisälle-ulos ja päinvastoin.
Kun toheltaa, niin välillä sattuu ja tapahtuu. Nuoriso onkin varsin kekseliäs keksimään selityksiä...

Käsiteltävä silkkihansikkain

Käsityöt. Ne ovat edelleenkin kova juttu, nykyään etenkin pikkuneidille. Opastavaa tassutusta kyllä ollaan tarjoamassa välittömästi kun lankarullat tulevat esille.

Ja sitten vedät langan tuosta alitse.

Pikkuherralle ulkoilu on enemmän mieleen nykyään. Lumikaan ei hidasta menoa ja lopulta se on kannettava sisälle, kun siellä on niin paaaaljon tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Tuosta kun raapasen ylös...

Koti tuolla, selevä.

Ulkoilun jälkeen sitten tietysti sinne toiseksi mukavimpaan ulkoilupaikkaan seuraamaan tinttien elämää ennen yöpuulle menemistä.

Herra ja kurpitsapää

Kehäpäätelmä

Nyt:n ihmekeksintö artikkeli houkutteli kokeilemaan miten meidän katit suhtautuvat rajattuun alueeseen lattialla.

Ensimmäinen koe suoritettiin flexin piuhalla.

Ympyrä flexillä

Nuorisojäsenet olivat kiinnostuneet, siis itse piuhasta. Kuvaaja odotti innostuneena jomman kumman asettumista kaunnisti sisäpuolelle. Ja katin... Tosi rohkaiseva aloitus.

Liian ohut elementtikö? Kaapista löytyi hyvä pätkä köyttä. Eikun köysi rullalle ja odottamaan kattien reaktiota. Oletus olisi varmaan jonkun kateista sijoittuminen vyyhdin sisälle, eikös vain?

Narunpää - mielenkiintoista, mihis tämän voi viedäkään...

Kaikki kolme kävi nuuhkaisemassa köyttä, pikkuherra suunnisti keittiöön ja pikkuneiti totesi köydenpään olevan kiva leikkikalu. Ja sitten köyttä vietiin.

Saldo tässä vaiheessa varsin vakuuttava, 0 - ympyrän sisällä, 2 - jossain muualla. Vaikuttaa jo selkeältä Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelulta, viimeisellä kahdella testillä tasoitetaan.

Kolmas testi. Zooplussan pakkausnauhasta tehty ympyrä paraatipaikalla lattialla. Tämä varmasti nappaa ainakin yhden katin.

Näkymättömät kissat on keksitty?

Viimeinen testi jäljellä ja Suomi johtaa 3-0. Eikun vetämään maalarin teippiä lattiaan jonkunlaiseksi sulkeutuvaksi alueeksi.

Mikäs tämä on??

Teippi olikin todella yllättävä nuorison mielenkiinnon herättäjä. Ensin pikkuherra demosi ja sitten antoi pikkuneidin hoitaa homman loppuun.

Tuosta kun repäisen, niin...

Ja sitten seuraava teipinpää...

Suurella työllä lattiaan muotoilemani epäsymmetrinen pentagon koki kovia pikkuneidin käsittelyssä. Yläpuolella olevassa kuvassa pikkuneiti seisoo alueen sisällä - osittain. Ei pisteitä.

Kovia kärsinyt "rajaava alue"

Testi oli pakko lopettaa ennenkuin teipit lähtivät omille teilleen.
Lopputulos oli tässä vaiheessa mairitteleva 4-0 tappio rajatun alueen sisäpuolelle asettumiselle. Kyllä me olimme ylpeitä kateistamme, eivät ole mitään tusinamirrejä ja kaavoihin kangistuneita.

Yllättäen ohikulkumatkalla pikkuneiti parkkeerasi pyrstönsä hieman valotusaikaa pitemmäksi ajaksi flexin narun sisälle. Se olikin koko illan ainoa teoreeman toteuma. MOT.

Toimii(ko?)

OravaTV

OravaTV - aamulähetys alkaa, antakaa oravalle terho.

Pikkuherralla on viimeaikoina pitänyt kiirettä. On pitänyt ehtiä heti valoisan tultua OravaTV:n ääreen. Kaihtimien ollessa alhaalla, on säleiden rämpytys ollut sellaista, että heikompihermoinenkin ymmärtää käydä "avaamassa TV:n" eli vetämässä kaihtimet ylös.
Siinä ikkunapöydällä se on sitten makoillut päivät pitkät ja pitänyt lukua oravien (ainakin kaksi) kuljettamista tammenterhoista, joita on muuten tänä vuonna riittänyt. Nyt terhot ovat puusta kadonneet/pudonneet ja maassakin olevat on arkistoitu jatkokäyttöä varten. Ensi kesänä saammekin jälleen ihailla kuinka hyvin tammenterhot itävät kukkapenkeissä.

Kattien yhteiseloon totuttautuminen on ottanut pitemmän aikaa, kuin aluksi haaveilimme. Vanhus ei meinaa haluta millään ymmärtää taloudessa olevan ihan pysyvästi kaksi nuorisoriiviötä.

Vanhus ja pienin ruokavahti

Molemmat nuorisojengin jäsenet yrittävät houkutella vanhusta mukaan geimeihin. Yllätykseksemme se onkin välillä lähtenyt mukaan - pariksi sekunniksi vain toki.
Viimeisen ruokasatsin yhteydessä tilasimme Cat Dancer viihdykkeen. Rautalankaa ja jotain smököjä päässä ja kissat villintyy. Isoin yllätys on ollut, että vanhuksemme on myös todella innostunut tanssittajasta. Ihme viritelmä, mutta toimii.

CatTail Dancer

Pikkuneidin hupia on käydä räppäämässä roikkuvia häntiä. Välillä vanhuksemme saa osan räppäyksen alkeista.Vanhus yhtyy rytmeihin teknobiitti-spiikeillään (toim.huom. suullista kohinaa ja tassulla rytmiä koputtaen). Mahtavaa nähdä tuollaista yhteismusisointia ;-)

Kolmoislepäys sohvalla

Tänään se sitten tapahtui, kaikki katit olivat ihan itsenäisesti könynneet sohvalle lepäilemään. Voi mahoton tuota onnen hetkeä, ehkä tästä yhteiselosta tulee sittenkin jotain!

Pikkuneiti on pistänyt kesäisen pirpelökioskin ja tunnelikruisailut odottamaan tulevaa kesää. Siksipä silläkin on nyt aikaa fanittaa Samuli Edelmania niskat mutkalla.

Edelmann ja fanittaja

Tennistä

Tennari saa kyytiä

 Joskus viime vuosituhannella huomasimme tennispallojen olevan toisinaan hyvä leikkikalu kissoille. Se on helppo ottaa tassujen väliin ja antaa kyytiä takatassuilla. Käytettyjä tennispalloja saa tennishalleilta yleensä omakustannushintaan. Edesmennyt The Grand Old LaDy rökitti palloa välillä siten että karvat pöllysi. Käytännön kautta opittu vinkki: älä laita sormiasi takatassujen ja pallon väliin, siitä ei hyvää seuraa.

Niin?

Vanhuksemme suhtautuminen nuorisoon on periaatteessa kuten aiemminkin. Hammasoperaation ja pentustressin, siis vanhuksen ei meidän, ohessa ruoka on maistunut ja painoseurannan mukaan jotain on jäänyt luitten päällekin. Hyvä näin. Pennut paisuvat ja molemmat kuuluvat vanhusta ylempiin painoluokkiin. Jostakin ne näköjään saavat ruokansa, kun kokki toisinaan valittaa pentujen nirsoilusta.

Höö

Sitten siirryttiin ulkona suoritetusta kaulavenytyksestä takatuuppareiden ojennukseen sisällä.

Takatuupparit ojennukseen

Lepäilyä

Pennut osaavat kyllä hyödyntää toisiansa makuualustana.

Turkulainen stadilaisella

Pimatsu turkulaisella

Bonuskuva

Maastanostetun koivun kannon juurakko oli valikoitunut sakun kotipaikaksi. Vaikka yritimme sitä häiritä, se vain vaihtoi juurakon puolta. Kaveri oli varsin hyvän kokoinen ja vikkelä liikkeissään.

Saku

Mustang

Mustangin kopio

Rankan ulkoilun jälkeen pikkuherran nukkumasento toi mieleen legendaarisen Mustangin, siis logon.Tai on siinä ehkä jotain pieniä eroja orginaalin "symbolin" dynamiikkaan - voisi sanoa, että kopio on hieman vaiheessa nopeuden suhteen. Aidosta logosta tulee sellainen varsin nopean eteneminen mielikuva, pikkuherrasta ehkä liikettä voi yrittää aistia. No joo, molemmissa on pää vasemmalle, jalat alaspäin, häntä oikealla ja selkäruoto siinä välissä. Siitä huolimatta - on tuo pikkuherra ihan söpö.

Valjasulkoilua

Viikonloppuna kävimme pikkuneidin kanssa kokeilemassa pitkästäaikaa valjastelua. Onneksemme pihalla oli muitakin liikkeellä, joten samalla tuli neidille tutustumista uusiin hahmoihin. Autoiluakin pitäisi kokeilla, edellinen kerta oli saapuminen nykyiseen asuinpaikkaan.

Tomerana nurmikolla

Neidille valjaat ovat vielä hieman rajoittava tekijä ja aiheuttavat epämääräisiä koreografioita, joilla ei tuomareilta lisäpisteitä saada. Pisteettömänä liikkumista jatkettiin usein stabiloimalla peffa maaperään. Näin horjunta oli vähäisempää. Missähän pirpelökioskin väki on ollut yöllä rallattelemassa?

Aikalisä - mitenkäs jatketaan?

Kärsä turpeessa, pyrstö mutkalla

Siniaaltoa noudattelevan liikkumisen lomassa oli suorastaan mallikkaita suorituksia. Sitten aaltokävely jatku voimakkaampana altistaen valjaskohtauksille.

Hetkeä ennen kellahdusta

Ja sitten mennään...

Kappas, tuollahan on pari cumulusta

 Välillä pikkuneidin ilmeistä voi lukea melko suoraan valjasulkoilun hauskuuden.

Tämä on tosi nastaa joo

Ulkoilun edetessä "Nosto&KantoPalvelu Oy" oli monesti mukana kuvioissa. Tiedä sitten menikö firmalla tehtävän annot välillä sekaisin vai oliko sittenkin ihan tilattua toimintaa.

Nostakaa Jane puuhun - kuvaus alkaa

Tarzan testasi aiemmin varsin omatoimisesti puiden sopivuutta kiipeilyyn. Onneksi piha-alueella ei ole makedonian mäntyjä tai vastaavia varsin pihkaisia puulajeja. Kokemuksesta voimme kertoa, että valjaissa olevan somalikissan noutaminen reilun 5m korkeudesta tuollaisesta puusta ei ollut kivaa saatikka sitten sen kaiken pihkan peseminen turkista.

Pikkuherran muutos

Pari vertailukuvaa pikkuherrasta ajoilta "kun muutin uuteen kotiin" ja "kun olen asettautunut taloksi". Kuvissa näkyy sama haavan latva suurin piirtein samoilla sijoillaan toimien hyvänä apuna kokovertailussa. Pikkuherra on vielä sen verran sutjakassa kunnossa, että sai itsensä ängettyä samaiseen rakoon, jossa pari kuukautta aikaisemmin ihmetteli sinitiaisten pesimätouhuja.

Pikkuherra 18.06.2014

Pikkuherra 01.09.2014

Arkirutiineihin paluu

Seuraavaan lomaa on sitten noin 11kk, joten koko poppoon on aika sopeutua arkirutiineihin. Meillä tämä tarkoittaa päivittäistä autolla liikkumista kodin ja kustannuspaikkojemme välillä.
Kulkemisteemaan sopiva kuvakin löytyi viimeaikojen kuvavarastosta. Pikkuneiti on tunnelin keskireiässä kuin cruisailemassa letukkaa merenrantakahvilalle. Tottavieköön nuo tunnelit ovat milloin missäkin, kun nuoriso koheltaa menemään ja sitä ne jaksavat kyllä tehdä välillä jopa enemmän kuin tarpeeksi. Kaitpa ne tuosta rauhoittuvat - joskus parin kymmenen vuoden aikana.

Tunnelikuski cruisailemassa

Aamut menevät niin itsensä kuin kissojen ruokinnan parissa.
Toistaiseksi vanhuksemme saa relata päivän "pentuhuoneessa", minkä olemme todenneet olevan hyväksi. Se on siellä välillä muutenkin lepuuttamassa hermojaan nuorison päivän puolelle jatkuvista reiveista.
Illalla ei sitten paljoa olekaan aikaa ennen yöpuulle menemistä, jotain kuitenkin. Nuoriso on lähes aina auttamassa iltapuuhasteluissa mukana, etenkin siivoaminen on kova juttu.

Kaikkien sopeutuminen on vielä vaiheessa. Pikkuherran kanssa vanhuksemme vaikuttaisi tulevan toimeen joten kuten, mutta pikkuneidin kanssa on lähes jatkuvasti sananvaihtoa ja ärhentelyä.

Shakki ja matti, muttei patti

Pikkuneiti ymmärtää yleensä väistää, mutta hakee sitkeästi lähempää kontaktia. Vanhuskin on helteiden loputtua liikkunut enemmän ja siten tilanteita on tullut enemmän eteen. Toivottavasti sitkeys palkitaan kolmen katin yhteiselolla jonakin päivänä.

Vanhus matkalla jäähdyttelemään

Pikkuherran pyrstöjouhet ovat kasvaneet viimeviikkoina ja kohta saammekin siitä ihan hyvän vitriinien ikkunoiden pölyhuiskan.

Pikkuherran pyrstö

Nuoriso päivätorkuilla

Pikkuneidin pyrstö on kasvanut pituutta, mutta jouhet ovat vielä odottamassa kasvamistaan. Sen turkin ticking ei ole vielä kehittynyt muualle kuin niskan alueelle. Selkä ja kyljet ovat kyllä vaalentuneet pentuajoista. Pikkuherralla turkki oli samassa iässä jo muuttunut varsin paljon.


Aikaisempaan yhden katin talouteen verrattuna hiekkaa menee ja kulkeutuu ympäri huushollia noin ziljoona kertaa enemmän. Jostain syystä juuri vaihdetuista vuodevaatteistakin hiekkaa löytyy paljon muttei sentää ihan kilokaupalla. Imurointi ei ole kovin suuressa suosiossa enää pikkuherrallakaan vaikka seuraakin tapahtumaa lähettyviltä. Moppaaminen on sitten täysin oma juttunsa. Mopin huiskuja koukutetaan ja märällä lattialla pitää juosta nelitassuluistossa.

Pikkuneiti moppaamassa

Ompelukone on jännä laite, pitää ääntä, piipittelee, surisee ja emäntä näprää sen kanssa aika ajoin. Etenkin pikkuherra on monesti auttamassa ompelussa, ainakin omalla massallaan. Mutta välillä myös pikkuneitikin ehtii häiriköintikiireiltään tsekkamaan singeriä.

Tikkaamassa

Loppuun pari kuvaa tunneleista, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyviksi hankinnoiksi.

Pikkuherra ja uudempi tunneli

Pikkuneiti ja vanhempi tunneli

Vanha ja uusi tunneli on helppo erottaa roikkuvan pallon kuminauhasta. Muuten ne ovat kestäneet rökitystä yllättävän hyvin lähes ilman mitään vaurioita.

Bonuskuva

Pikkuherran valmistautuminen pitkään hyppyyn

Yön kukkija

Kaktuksistamme yksi päätti pitkän lämpimän kesän lopulla kukkimaan. Olimme jo pitemmän tovin seuranneet kukan kehittymistä, mutta aina se yllättää nopeudellaan lopussa - päivässä nuppu venähtää pituutta reippaasti ja ennen iltaa nuppu avautuu levittäen huumaavaa tuoksuaan.
Nuorisollemme tämä tietysti oli ensimmäinen kokemus kaktuksen kukasta. Kaktuksiin on kyllä haettu tassutuntumaa ja jyrsitty aiheuttaen piikkihukan, kuten kuvista hyvällä tahdolla voi havaita.

Nuoriso imppaamassa

Pikkuherralle kukinto oli mielenkiintoinen, mutta ei se sen isompaa mielenkiintoa siihen osoittanut. Vanhuksemme ei tainut edes tarkistaa koko kukintoa, kun onhan niitä jo nähty. Stadin pimatsulle sen sijaan kukan tuoksumaailma oli epäillyttävä.

Mikäs lemuaja tämä oikein on??

Kukka selvisi hyvin pentujen tutustumisesta ja oli kauneimmillaan yön pimeydessä.

Kaktus täydessä kukassaan

Tiedä sitten mitä yöllä on tapahtunut terassilla, liekö nuoriso käynyt työntämässä kärsänsä kukan uumeniin vaiko muuten vain kroolattu juoma-astiassa. Onneksi olivat yrittäneet mitä-lie-sitten terassilla eikä sisätiloissa. Pärskeiden syy jäi yön mystiseksi salaisuudeksi.

Asento - hyppy - molskis?? Vain ponnahduslauta puuttuu - onneksi

Aamulla kukinto oli jo nähnyt parhaansa ja alkukukinnon voima oli muuttunut lieväksi väsähtämiseksi.

Ehtoo puolelle taipunut kukinto