Tuijotetaan

Välillä olen pohtinut nuorison lasittunutta katsetta niiden tuijotellessa maisemaa ikkunasta.
Mitähän ne oikein näkevät vai nukkuvatko ne istualtaan silmät auki?

Tule tintti pönttöön - tule tintti pönttöön - tule tintti pieni - tule

Siinä niillä meni talvi pönttöä tuijottaessa. Kyllä sinne sinitintti silloin tällöin meni öitänsä viettämään. Kevään tulleen funkkismaja nokuteltiin kuntoon, jotta morsmaikun on hyvä asettua taloksi.

Jää kotiin ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan

Matkalaukku toimii tuhat kertaa paremmin kuin joku naruviritelmä. Hyvä että ehtii laukun saada auki, niin se on jo valloitettu. Liekö tarkoituksena painostaa matkaajaa jäämään kotiin ruokkimaan, kun se toinen antaa aina sitä huonoa ruokaa - vai onko katse sittenkin "mikset sä jo mene, kun me saadaan parempaa safkaa siltä toiselta sisäköltä? Mikset sä jo mee? Mene jo."

Tippuu tippuu tippuu tippuu tippuu

Kahvin tippumista on todella jännä tuijottaa, suorastaan hypnoottista. Huvinsa kullakin sanon minä. Vaikka saattaa sitä kyllä itsekin tuijotella näkemättä mitään, kun unenpöpperössä juuri valmistunutta aamupuuroa nakkelee nassuun ja hörppii valmiiksi tuijotettua kahvia.

Aamukahvi avec?

Aamukahvi kannattaa kyllä ottaa ihan au naturel, liian varhain runsain mitoin nautittu avec saattaa Hakkaroitua ja aiheuttaa sammaltumista seuraavana aamuna/päivänä.

Pääsiäiskävely

Piiperö ja tuulen viesti

Nuorison kanssa lähdettiin maalle tutustumaan niille uusiin maisemiin. Päivät eivät olleet niitä lämpöisimpiä, muttei olleet myöskään perinteisiä pääsiäisen vesi-räntä-lumisadetta vaakaan kelejä. Piiperö yllätti meidät muutama viikko sitten valjastelemalla kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ero edellisiin kertoihin oli, sallitakoon somppumainen vertaus, kuin väriero riista- ja hopeasomalilla. Onneksi seisoimme tuolloin tukevasti puoliroutaisella maalla, yllätys oli sen verran mieliä heilauttava.
Pääsiäisenä valjastelu ei enää päässyt yllättämään. Niin se Piiperö painoi menemään kärsä tanassa uusia maastoja nuuhkutellen. Jäbä teki vuorostaan pitkän lenkin käyden tsekkaamassa kuinka puolilahon raidan kaataminen onnistuu. Eipä se pahemmin säikkynyt moottorisahan raa-ahkoa soundiakaan.

Klenkkaa odotellaan

Kävimme myös koko porukalla ulkoilemassa. Jäbä näytti suunnan, piiperö seuraili luovien, kun Savossa oltiin. Lunta ei juurikaan enää ollut ja maakin oli mukavan pehmeää käveltäväksi.

Tuoreita koivuklapeja näyttää olevan

Klapiläjä osoittautui mielenkiintoiseksi rastiksi. Tuossa yhteydessä ei vielä näkynyt perhosia liikenteessä, mutta pari tuntia kävelyn jälkeen ensimmäinen sitruunaperhonen suoritti ensiesiintymisen.

Mielenkiintoinen koivun runko

Pienellä hokuttelulla nuoriso suostui esittämään kuinka puuhun raapaistaan. Näin tällä kertaa vältyttiin "kuvaus alkaa - nostakaa Jane puuhun" tehtäviltä. Metsän reunassa oli läjä makedonianmännyn oksia ja käpyjä, mitkä ovat muuten varsin pihkaisia. Tämän me kyllä tiesimme jo menneisyydestä, kun ensimmäinen hopeasomppumme onnistui könyämään ko. puun yläoksille valjaissa - tietysti. Siinä oli niin kissa kuin noutajakin "lievästi" pihkassa. Tällä kertaa ainoastaan jäbällä oli vain lievästi pihkaa tassujouhissa pureskeltavaksi.

2kv valkopyrstösomppu

Lehtikuusien seassa samoili ihka aito kippurahäntäinen valkopyrstösomppu. Piiperö kyllä jaksaa pitää kauniisti pyrstöänsä pystyssä luonteenomaisesti kärjestään mutkalla. Kuten kuvista näkee, pyrstö on vielä kehityksen alkuvaiheissa. Siihen on jo muutama pitempi haiven kehittynyt, joten toivoa on muutaman vuoden kuluessa nähdä kunnon leveä huisku, jollainen Grand Old Ladylla oli.

Jäkäläiset kivet ja jäbä

Chanel kostyymi

Pikkuneiti ostoksilla

Kevään alla on aika käydä vaateostoksilla, josta mukaan jää yleensä ainakin kasseja. Niin tälläkin kertaa. Juuri sopivan littana ja pahvinen - siihen on hyvä näyttää kutiavia ikeniä ja könytä makoilemaan piiloon toisilta.
Omien ostosreissujen jälkeen kävimme neidin kanssa CatVet:ssä shoppailemassa muutamaksi päiväksi Uuno-paidan. Ei kyllä asuste taida olla kuvassakin näkyvästä vikaantumisesta eli rei'ittymisestä päätellen ihan Chanel kamaa.

Season 2015 Uno Chanel Cat fashion

Matkaan sisältyi niin meno- kuin paluumatkaliput neidille ihan takapenkillä isännän toimiessa chaföörinä. Valitettavan vähän olemme jaksaneet totuttaa nuorisoa autoilun riemuihin. Ei tarvinnut radiota olla kuuntelevinaan, kyllä neiti huolehti elämästä matkojen aikana.
Neiti oli leikkauksen aikaisesta rauhoituksesta ehtinyt heräilemään kunnolla ja pistänyt paikkansa remonttiin. Se kun on niin muodin perään ja päreet menevät heti kun sisustus ei silmää miellytä. Joopa, onneksemme selvisimme ilman lisälaskutusta remonttiavustuksesta.

Pupillit suurena koheltamassa

Jäbä otti hyvin vastaan reissussa räjääntyneen neidin, joka puolestaan oli vielä erilaisissa mömmöissä. Taisi pitkäaikainen kipulääke tehdä tehtävänsä ja neidillä muuttui velatkin saataviksi, meinasi nimittäin meno lähteä lapasesta. Onneksi tikkaukset ovat ainakin tähän saakka kestäneet hyvin ja haava näyttää siistiltä.

Handmade CatSuit

Verkkopaita ei neidillä pitkään kestänyt, reikiä alkoi ilmestymään sinne ja tänne. Aikaisempia peruja varastoistamme sattui löytymään varsin sopivan kokoinen catsuit - tukevaa kangasta, tarranauhalla selästä kiinni ja sopivan avoin takapäästä mahdollistaen omatoimisen äänestämisen. Puku oli ilmeisesti sen verran väljä, että täydellistä neliraajahalvausta ei tullut vaan neiti osasi liikkua melko normaalisti heti alusta lähtien. Hyvä noin, yksi vahtimismurhe vähemmän.

Kaverukset

Mitenkäs teinit sitten oikeasti tulevat toimeen? Asu kieltämättä häiritsee neidin liikkumista ja sitä myöten osallistuminen päivän askareisiin on niukempaa. Jäbä käy kyllä neitiä moikkaamassa ja könyää viereen kuten ennenkin. Liekö kuvissa ollut jotain tarkoitushakuisuutta, mutta yhteenkään kuvaan ei ole tallentunut pesemistä toisin perin.

Neiti pesee - osa 1

Neiti pesee - osa 2

Puku hiostaa ja käytännössä estää kissoille niin tyypillisen turkin hoitamisen tehokkaasti. Siksipä neidille on annettava ilmakylpyjä mahdollisimman usein, jotta turkki ei kärsi muodin tuomista sivuvaikutuksista.

Neidin ilmakylpyhetki

Lahjanaru

Näin lähestyvän Joulun aikaan lahjanaru on hyvin yleisesti käytetty tarvike. Omat paketoinnit on hienoa viimeistellä erilaisilla naru&solmu virittelyillä ja hyvä tulee. Narut kestävät isompaakin vetoa ja ovat toisinaan teräviä reunoiltaan.
Narut kiinnostavat myös kissoja, yllättäen etten sanoisi. Etenkin lahjanarut keveinä liikehtivät arvaamattomasti ja siten herättävät saalistamaan.
Somalikissat ja kaikki muut mukaan lukien kissoja on pyörinyt nurkissa vuosikymmeniä, joten normaali varovaisuus ei ollutkaan riittävää. Käytetty narusyherö unohtui laittaa roskiin.
Jossain vaiheessa huomattiin sohvan alla olevan pari oudon lyhyttä pätkää punaista paketointinarua. Heti aluksi asia ei soittanut kelloja ja asia jäi taustalle. Sitten tajusimme, että ei vihvilä. Jätkä pureskeli narua, kun leikimme narulla. Tutkittiin useaan otteeseen koko huusholli missä on lopput narusta, jota muistelimme olleen reilu metrin pätkä. Arvaa löytyikö? Saat arvata kaksi kertaa.
Tulimme lopputulokseen, että jätkän maha on hyvin mahdollinen paikka. Tästä seurasi se, että jätkä joutui välittömästi aktiivisen seurannan alle. Päällimmäisenä kysymyksinä olivat mm. miten se on syönyt? Onko käytöksessä muutoksia? Onko käynyt asioilla? Miten reagoi käsittelyyn? Tietysti ajatukset luovat kauhukuvia, mutta ne vaan pitää suhteuttaa todellisuuteen.
Google? Selain auki ja hakemaan skenaarioita. Onneksi käyttämämme eläinlääkäriasemat avautuivat sopivasti, siispä soittamaan. Saimme sekä CatVet että HauMau kautta erittäin hyvää palvelua ja vinkkejä kuinka toimia. Pikamarssia apteekista hakemaan parafiiniöljyä ja kaupasta sekä tankoparsaa että seitä. Myös kasvattajalta saimme hyvin tukea pitkin päivää, mikä on erittäin hienoa.

Käyttäytyminen? Jätkälle ei ruoka oikein maistunut vaikka kokki pisti parastaan. Eikä leikkiminenkään kiinnostanut entiseen tapaan. Kaikki tuo kuitenkin mahtuu normaalin vaihtelun sisälle. Oksentaminen, kerran, oli huolestuttava merkki, mutta muut oireet eivät antaneet syytä suurempaan huolestumiseen. Jos muutosta vakavampaan suuntaan tapahtuisi, niin katti koppaan ja eläinlääkäriin välittömästi.

Hoitaminen? Kaupan tankoparsat ovat tyypillisesti suolaliemessä. Huuhtelimme ne hyvin ja sitten tarjolle. Onneksi ne maistuivat kohtuullisesti. Parafiinin suhteen saimme ohjeeksi 0.5ml tai 1.0ml per kilo. Soveltaen ohjeita laitettiin kuppi kärsän alle lutkutettavaksi. Kaikki tarjottu meni. Myöhemmin annettiin toinen satsi, joka meni pikkuhiljaa.
Sitten vain odottelimme ja seurattiin aktiivisesti tilannetta. Jätkällä saattoi olo olla kuin teho-osastolla, jossa on joku 24/7 vahtimassa. Kyseessä olisi ollut normaali työpäivä, onneksemme töissä oltiin ymmärtäväisiä ja kumpikin pystyttiin tekemään etäpäivä pikavaroituksella mahdollistaen seurannan. Muutaman tunnin kuluttua jätkä aloittikin laatikolla ravaamisen. Sieltähän todisteaineistoa alkoi tulla. Oletuksemme "syyllisestä" oli siis oikea. Onneksi jätkä oli jättänyt syömättä narusta pari pientä pätkää, muuten emme olisi edes osanneet epäillä tapahtunutta.
Narua ei saa yrittää vetää missään nimessä väkisellä ulos, sen pitää tulla luonnollisesti. Niin naru kuin normaali paperiarkki on hyvin terävää ja leikkaa helposti suolen auki. Sakset esille ja naru poikki ja jatkamaan seurantaa.

Lahjapaketti

Ensimmäisen punnerruksen yhteydessä tuli georget, mikä hieman huolestutti. Jälleen kerran onneksemme ruoka maistui eikä muutakaan suurempaa muutosta käyttäytymisessä ollut havaittavissa.
Saatavilla olevista narun pätkistä rekonstruoitiin kokonaisuutta. Kokonaisuus ei tässä vaiheessa ollut vielä metriäkään. Vielä puuttui narua jonkun verran, johon viittasivat mielikuvamme narun pituudesta ja jätkän punaiset liperit persvillojen seassa (ks. kuva yllä).

Tarinan huipennus. Ennen keskiyön saapumista suoritettiin kliimaksi tapahtumalle. Jätkä möyri kuin pieni maansiirtourakoitsija laatikolla. Tuoksut olivat taivaalliset ja liperit olivat kadonneet hiekkojen syövereihin. Lapioinnin jälkeen löydettiin kohde ja nyytti narua. Pestyjen narujen kanssa jatkamaan palapelin kokoamista. Päättelimme palapelin olevan valmis ja tapaus saatiin suljettua onnellisesti ilman isoja ongelmia. Kaikkiaan syötyä narua oli yhteensä 1,5 metriä. Pikkuherra piristyi huomattavasti viimeisten pätkien tultua ulos. Lisäksi nukkuminenkin näytti paljon rauhallisemmalta.

Jätkä ja hänen narunsa

Tarinan opetus
Narujen säilyttämisen kanssa tulee olla huolellisempia, etenkin jos kissat ovat osoittaneet kiinnostusta niiden pureskeluun. Liekö sukupuolella osuutta asiaan?
Jos narua päätyy kissan elimistöön (ja aikaa kulunut useita tunteja)

• Selvitä puhelinnumerot eläinlääkäreihin ja päivystäviin hoitopaikkoihin.
• Ole välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin tai eläinlääkäriasemaan.
• Varmista mitä asioita heidän mielestä kissassa tulisi seurata.
• Pääseekö heille hoitoon hädän tullen.
• Minne mennä jos heille ei pääse?
• Miten ruokkia ja erikoislisien mahdolliset annoskoot.
• Tiedä minne mennä mihinkin aikaan vuorokaudesta hädän tullen.
• Seuraa kissaa aktiivisesti
• Oksentelu
• Ei tule kakkaa
• Ruokahaluttomuus
• Apaattisuus
• Nukkumisen "rentous"
• Ruoki, se pitää suolen toiminnassa ja työntää luontaisesti narua eteenpäin.
• Tarjoa tankoparsaa (suolat hyvin pois huuhdeltuna).
• Parafiiniöljyä ruoansulatuksen liukastamiseksi, meille kerrottu ohje 0.5-1ml/kg 2-3krt päivässä. Meillä meni paljaaltaan.
• Sei on neutraalia ruokaa ja kelpaa normaalisti erittäin hyvin kissoille. Sillä voi parantaa parsan ym. ruoan kiinnostavuutta.
• Ruoka menee noin vuorokaudessa kissan elimistön lävitse. Naru saattaa hidastaa toimintaa.
• Seuraa laatikolla käyntiä ja mitä tuli ulos.
• Narua ei saa vetää väkisellä ulos, katkaise naru ja odota seuraavaa kertaa.
• Jatka seuraamista vielä senkin jälkeen, kun kuvittelet kaiken narun tulleen ulos. Harvoin tietää narun tarkan pituuden ja monessako palassa se on.
• Rakasta lemmikkiäsi!

Syysjuhla

Vanhuksemme relaa.

Perheemme perinteisiin kuuluu viettää syksyllä juhlat läheistemme kanssa. Kaikki edelliset juhlat on pystytty valmistelemaan ilman kesän aikana ilmaantunutta nuorisoa. Tästä ilmaantumisesta seurasi se, että meillä oli ainoa mahdollisuus pitää nämä kotonamme

Perinteiden mukaan ohjelmassa on ollut ulkoilua, tervetuliaismaljoja, lahjoja, ruokailua, kisailua, ruokailua ja ennenkaikkea mukavaa yhdessäoloa ja seurustelua, sekä tietysti ruokailua.
Normaalisti tapahtuma on aloitettu maljojen kohottamisella ja siilin syömisellä.

Maljat ja siili.

Käytännön seikoista johtuen ulkoilu suoritettiinkin ennen maljoja. Koska taas vuorostaan emme tiedä nuorison biletysaktiivisuutta, niin emme pystyneet tekemään kattauksia etukäteen, vaan ne jouduttiin tekemään ad'hoc.

Koski Espoossa (Tuleeko Espoo sanoista Äspe-å - Haapajoki?)

Ulkoilu suoritettiin tutustumalla yhden Espoon koskikohteen historiaan. Taustoja tutkiessa selvisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista monet yllättäen johdattelivat Porvoon suuntaan.
Vanhuksemme noudatti perinteitä eikä siitä näkynyt pyrstövillojen vilahdustakaan pariin ensimmäiseen tuntiin. Nuorisojaostolaiset olivat vuorostaan kärsät ojossa heti ulko-oven avauduttua. Näköjään nämä nykyteinit ovat sosiaalisempaa luonteenlaatua.

Jaahas - mitäs sitä ollaan ostettu?

Eikös nää kannattais viedä terassille jäähtymään?

Ennenkuin tähän saakka olimme päässeet, niin aloitimme valmistautumisen jo paria päivää aikaisemmin. Menun selvittyä marssimme %-liikkeeseen ja kysyimme heidän mielestään soveltuvat kostukkeet eri ruokalajeille. Eri myyjä, eri mieltymys, mutta hyvin osaavat suositella.

Apulaisen poisto

Kuten arvata saattoi, niin teinit olivat innolla mukana auttamassa kaikessa mahdollisessa ja välillä mahdottomassa. Niillä ei vaan tunnu olevan vielä sen vertaa älliä, että uuni on kuuma. Toivottavasti oppivat ymmärtämään ennenkuin olemme niiden kanssa mökillä, jossa lämmitys tapahtuu pääasiassa takan avulla.

Pikkuherran suurin mielenkiinto - jääkaappi.

Pikkuherra on alusta lähtien ollut kiinnostunut jääkaapista. Joku siellä sitä kiehtoo (013). Olihan se heinäkuun helteillä varmasti mukavan viileä paikka...
Onneksi juustokakku ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa, saatikka vihannekset alalokerossa.

Onkos tämä jotain syötävää?

Purjo on hyvää järsittävää.

Pikkuherra osoitti kovin suurta mielenkiintoa purjoa kohtaan. Vaikka se aiheutti lattian siivoamista, niin ei se estänyt kokeilemasta lisää. Tyypillinen jätkä, ilmeisesti sai kiksejä siitä.

Siivoojan pikkuapulaiset

Kuten aiemmissa jutuissa on tullut todetta, niin nuoriso osaa levittää soraa lattialle. Jotta juhlissamme ei olisi hiekkalattiaa, niin siivous ajoitettiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen - niin hiekan kuin purjoamisen takia. Pöydälle käännetyt tuolit olivat jälleen suosiossa. Hyvä että ehti ensimmäisen tuolin kääntää pöydälle, niin johan ne rynnivät könyämään niihin. Tykkäävät selvästi enemmän neliöistä kuin ympyröistä. Toisaalta hyvä noin, saipahan kohtuu rauhassa siivota ilman mopissa roikkuvia apupainoja.

Nuoriso ulkona

Pikkuherran poseeraus ajovaloineen päivineen

Onneksi nuoriso ymmärsi viettää aikaa terassilla nauttien poikkeuksellisen lämpöisistä ilmoista.
Nuo herran ajovalot (katso juttu linkin takaa) kirpaisevat "hieman", kun itse sattuu olemaan linkin jutun kuvassa, jossa joukot eivät ole vielä harvenneet. Haluaisin kyllä nähdä "ajovalot" jossain muussa yhteydessä. Aina ei voi voittaa.

Juhlat saatiin pidettyä ilman papparatseja. Nuoriso jaksoi aina silloin tällöin käydä tsekkaamassa mahdolliset herkut ja etenkin rapsuttavat kädet. Vieraat olivatkin yllättyneitä niiden sosiaalisuudesta ja ylipäätään kissojen näkemisestä, kun aiempina vuosina niitä ei juurikaan ollut näkynyt. Onneksi nuoriso ei esittänyt "näin rapsutan hiekkaa" showtaan, joka olisi todennäköisesti johtanut ennakoimattomaan tuuletukseen.

Juhlien jälkeen on jäänyt enemmän aikaa keskittyä nuorison kanssa hyörimiseen. Oikeastaan ei ne paljoa apuja tarvitse, helpoin keino on avata terassin ovi ja johan alkaa rymistely sisälle-ulos ja päinvastoin.
Kun toheltaa, niin välillä sattuu ja tapahtuu. Nuoriso onkin varsin kekseliäs keksimään selityksiä...

Käsiteltävä silkkihansikkain

Käsityöt. Ne ovat edelleenkin kova juttu, nykyään etenkin pikkuneidille. Opastavaa tassutusta kyllä ollaan tarjoamassa välittömästi kun lankarullat tulevat esille.

Ja sitten vedät langan tuosta alitse.

Pikkuherralle ulkoilu on enemmän mieleen nykyään. Lumikaan ei hidasta menoa ja lopulta se on kannettava sisälle, kun siellä on niin paaaaljon tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Tuosta kun raapasen ylös...

Koti tuolla, selevä.

Ulkoilun jälkeen sitten tietysti sinne toiseksi mukavimpaan ulkoilupaikkaan seuraamaan tinttien elämää ennen yöpuulle menemistä.

Herra ja kurpitsapää

Kehäpäätelmä

Nyt:n ihmekeksintö artikkeli houkutteli kokeilemaan miten meidän katit suhtautuvat rajattuun alueeseen lattialla.

Ensimmäinen koe suoritettiin flexin piuhalla.

Ympyrä flexillä

Nuorisojäsenet olivat kiinnostuneet, siis itse piuhasta. Kuvaaja odotti innostuneena jomman kumman asettumista kaunnisti sisäpuolelle. Ja katin... Tosi rohkaiseva aloitus.

Liian ohut elementtikö? Kaapista löytyi hyvä pätkä köyttä. Eikun köysi rullalle ja odottamaan kattien reaktiota. Oletus olisi varmaan jonkun kateista sijoittuminen vyyhdin sisälle, eikös vain?

Narunpää - mielenkiintoista, mihis tämän voi viedäkään...

Kaikki kolme kävi nuuhkaisemassa köyttä, pikkuherra suunnisti keittiöön ja pikkuneiti totesi köydenpään olevan kiva leikkikalu. Ja sitten köyttä vietiin.

Saldo tässä vaiheessa varsin vakuuttava, 0 - ympyrän sisällä, 2 - jossain muualla. Vaikuttaa jo selkeältä Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelulta, viimeisellä kahdella testillä tasoitetaan.

Kolmas testi. Zooplussan pakkausnauhasta tehty ympyrä paraatipaikalla lattialla. Tämä varmasti nappaa ainakin yhden katin.

Näkymättömät kissat on keksitty?

Viimeinen testi jäljellä ja Suomi johtaa 3-0. Eikun vetämään maalarin teippiä lattiaan jonkunlaiseksi sulkeutuvaksi alueeksi.

Mikäs tämä on??

Teippi olikin todella yllättävä nuorison mielenkiinnon herättäjä. Ensin pikkuherra demosi ja sitten antoi pikkuneidin hoitaa homman loppuun.

Tuosta kun repäisen, niin...

Ja sitten seuraava teipinpää...

Suurella työllä lattiaan muotoilemani epäsymmetrinen pentagon koki kovia pikkuneidin käsittelyssä. Yläpuolella olevassa kuvassa pikkuneiti seisoo alueen sisällä - osittain. Ei pisteitä.

Kovia kärsinyt "rajaava alue"

Testi oli pakko lopettaa ennenkuin teipit lähtivät omille teilleen.
Lopputulos oli tässä vaiheessa mairitteleva 4-0 tappio rajatun alueen sisäpuolelle asettumiselle. Kyllä me olimme ylpeitä kateistamme, eivät ole mitään tusinamirrejä ja kaavoihin kangistuneita.

Yllättäen ohikulkumatkalla pikkuneiti parkkeerasi pyrstönsä hieman valotusaikaa pitemmäksi ajaksi flexin narun sisälle. Se olikin koko illan ainoa teoreeman toteuma. MOT.

Toimii(ko?)

OravaTV

OravaTV - aamulähetys alkaa, antakaa oravalle terho.

Pikkuherralla on viimeaikoina pitänyt kiirettä. On pitänyt ehtiä heti valoisan tultua OravaTV:n ääreen. Kaihtimien ollessa alhaalla, on säleiden rämpytys ollut sellaista, että heikompihermoinenkin ymmärtää käydä "avaamassa TV:n" eli vetämässä kaihtimet ylös.
Siinä ikkunapöydällä se on sitten makoillut päivät pitkät ja pitänyt lukua oravien (ainakin kaksi) kuljettamista tammenterhoista, joita on muuten tänä vuonna riittänyt. Nyt terhot ovat puusta kadonneet/pudonneet ja maassakin olevat on arkistoitu jatkokäyttöä varten. Ensi kesänä saammekin jälleen ihailla kuinka hyvin tammenterhot itävät kukkapenkeissä.

Kattien yhteiseloon totuttautuminen on ottanut pitemmän aikaa, kuin aluksi haaveilimme. Vanhus ei meinaa haluta millään ymmärtää taloudessa olevan ihan pysyvästi kaksi nuorisoriiviötä.

Vanhus ja pienin ruokavahti

Molemmat nuorisojengin jäsenet yrittävät houkutella vanhusta mukaan geimeihin. Yllätykseksemme se onkin välillä lähtenyt mukaan - pariksi sekunniksi vain toki.
Viimeisen ruokasatsin yhteydessä tilasimme Cat Dancer viihdykkeen. Rautalankaa ja jotain smököjä päässä ja kissat villintyy. Isoin yllätys on ollut, että vanhuksemme on myös todella innostunut tanssittajasta. Ihme viritelmä, mutta toimii.

CatTail Dancer

Pikkuneidin hupia on käydä räppäämässä roikkuvia häntiä. Välillä vanhuksemme saa osan räppäyksen alkeista.Vanhus yhtyy rytmeihin teknobiitti-spiikeillään (toim.huom. suullista kohinaa ja tassulla rytmiä koputtaen). Mahtavaa nähdä tuollaista yhteismusisointia ;-)

Kolmoislepäys sohvalla

Tänään se sitten tapahtui, kaikki katit olivat ihan itsenäisesti könynneet sohvalle lepäilemään. Voi mahoton tuota onnen hetkeä, ehkä tästä yhteiselosta tulee sittenkin jotain!

Pikkuneiti on pistänyt kesäisen pirpelökioskin ja tunnelikruisailut odottamaan tulevaa kesää. Siksipä silläkin on nyt aikaa fanittaa Samuli Edelmania niskat mutkalla.

Edelmann ja fanittaja