Jalkapaketit

Palikkakoipi

Perheessämme oli keväällä puolet asukkaista jalka paketissa. Ruokkiva osapuoli tosin harjoitteli kipseilyä useita kuukausia pitempään kuin Piiperö, joka selvisi reilun kuukauden jalkapuolisuudella.
Muutama päivä Piiperöllä meni ihmetellessä outoa pakettia jalassaan ja sen jälkeen kolmitassuttelu sujui päivä päivältä aina vaan paremmin.

13. päivän fiiliksiä

Piiperö onnistui telomaan vasemman etutassunsa ulkoiluhäkissä johonkin. RTG kuvista näkyi miten yksi jalan luista oli antanut kokonaan periksi. Siis edessä oli noin viikoittainen vierailu lääkärillä lastan vaihtamiseksi ja ihon hoitamiseksi. Outo systeemi missä tahansa kohtaa kissaa aiheuttaa pakonomaista nuolemisen tarvetta. Siksipä kauluri oli ensimmäisenä iltana ehdoton, muuten olisimme todennäköisesti löytäneet lastan nurkkaan potkittuna ja paranemisen ajanlasku olisi aloitettu alusta. Varsin pian kaulurista päästiin eroon Husqvarnan tovin laulettua. Piiperö kun on kova "jätkä", niin lastasuoja oli tietysti sininen, kuten toisellakin jalkapuolella, joka tosin oli toivonut saavansa tassukuviollisen kuosin omaan kipsiinsä. Valitettavasti näistä oli sairaalassa luovuttu halvemman tarjouksen takia ja päädytty melko tylsiin yksivärisiin malleihin.

Jalka koholla vähentää painetta!

Haasteelliseksi teki neidin into hyppiä pöydille, tasoille yms. entiseen malliin. Onneksi olimme saaneet yhden huoneen remontin sen verran hyvään vaiheeseen, että siitä voimme tehdä väliaikaisen toipilashuoneen minimalistisilla hyppymahdollisuuksilla. Itse hyppääminenhän ei ole ongelma vaan se alastulo, joka normitapauksessa tapahtuu etutassut edellä. Siksipä keittiössäkin piti muistaa jättää tuolit pöydän molemminpuolin alastuloväyläksi, kun emme voineet sitä vahtia kaiken aikaa.

Porkkanasukka, kipsi ja palikkakoipi

Isomman pakettijalan vaikeimmat vaiheet olivat vain muistoina menneisyydessä. Kipsin kanssa pystyi jo kulkemaan ja elämään varsin hyvin. Varsin pian ortopedin tapaamisen jälkeen jatkui kipsi jalassa havaittujen lintulajien listaaminen. Edellisestä parin kolmen vuoden takaisesta kipsikaudesta oli useita kivoja lajeja jo valmiina listalla. Parin kuukauden 0-varauksen jälkeen liikkuminen helpottui huomattavasti ja sallitun varauksen kasvaessa ulkoilua tuli suoritettua enenevässä määrin. Talviaikaan lajeja on varsin vähän tarjolla ja listalta puuttuvista lajeista oli helppo tehdä "projekteja" eli hyviä syitä lähteä ylös, ulos, liikkeelle. Retkipäiven jälkeen askelmittarissa oli monesti viisnumeroinen lukema. Kevään edetessä lajimäärät lisääntyivät ja samalla kipsistä vapautuminen lähestyi ja kiire kerätä puuttuvia lajeja kasvoi. Keräysharrastuksen johdosta ortopedin suositus pidemmästä kipsin vieroituskaudesta otettiin ilolla vastaan.

Mandariinisorsa

Kipsin kanssa onnistuin jopa havaitsemaan kolme täysin uutta lajia. Tammikuussa kävimme katsomassa kuuraisilla rantakallioilla merisirrejä Porkkalan selän ulkoluodoilta. Yöhaikara tuli huhtikuun lopulla täysin puskista, iltatoimien ollessa lopuillaan tuli pakottava tarve lähteä Iso-Huopalahdelle, jonne ehdittiin pitämällä kiirettä juuri sopivasti nähden lintu istumassa rantamatalikossa hienossa iltavalossa Turun motarin ollessa taustalla.
Kolmas oli monesti nuijattu laji, pikkukotka. Jäbästisen tullessa nelisen vuotta sitten taloon tuli lajista jo mainittua yhdessä kirjoituksessa ajovalojen muodossa. Tällä kertaa edellisenä iltana sateen takia laskeutunut yksilö oli seuraavana aamuna nähtävissä hieman odotettua aikaisemmin ilmassa. Onneksi löytyi vielä ensilöydön jälkeen.

Pikkukotka - Aqupen

Kipsittelyn loppuvaiheessa pinnojen keräämisessä oli huonoa tuuriakin. Hyvään arktika-aikaan olin liikenteessä aikaisin aamulla, jolloin toiset olivat vasta palaamassa viihteeltä. Lähitienoon peltojen kiertelyn jälkeen Porkkalan parkkipaikalla huomasin kipsikengän jääneen kotia. Pohdin tovin jos toisenkin mitä tehdä ja päätin riskivaihtoehdolla kepittää pitkähkön metsämatkan Pampskattanille. Kolme kovaa nähtyä lajia jäi saamatta listalle kengän unohtamisen takia. Noista huolimatta suatampa olla eniten kipsi jalassa Suomessa lintulajeja nähnyt. Kaksisataa meni reilusti rikki, mikä on ihan kelpo suoritus.

Takapihallamme vieraili paikallisia lintuja kylvyllä ja juomassa kuivan kevään vaihtuessa kuivaan kesään. Etenkin sepelkyyhkyn pyrähdys altaalle sai kissoihin töpinää.

Verkon takaa kukaan ei näe...

Litistetty "punkki" oli Piiperön suosima makoilu-/vahtipaikka terassilla. Lämpimämpien kelien alettua meidän sekunda-somalit pysyttelivät varsin tiiviisti sisätiloissa.

Piiperö ja Kalevi

Jäbästinenkin osallistui näihin vasemman jalan juttuihin omalla tavallansa. Sillä muodostui edellisenä vuonna mitä ilmeisemmin allergia jollekin. Rajatulla ruokavaliolla oireet ovat pysyneet aisoissa, mutta välillä se puhkeaa "kukkaansa". Ainakin onttosarvinen näyttää aiheuttavan ongelmia. Tosin välillä turvalliseksi havaitulla ruokavaliollakin oireita pullahtaa pintaan. Liekö osa peräisin jostain stressioireista, joiden syitä vuorostaan harvemmin osataan keksiä. Joskus syynä ilmeisesti on ollut roska-auton peruutuspiippaus, toisinaan herääminen aamu- ja iltapäiväunien välissä ja välillä jopa Piiperön kurkistus nurkan takaa. Selityksiä Jäbästinen kyllä tarjoaa vaikkakin ei niistä Erkkikään ota selvää.

Jäbästinen terassivahtina

Mökilläkin pystyimme käymään koipipotilaista huolimatta Piiperön hoitojakson loppupuolella. Kelit olivat suosiolliset ja ulkoilua pystyttiin suorittamaan lähes entiseen tapaan. Töppönen saattoi hieman kostua, mutta itse lasta säilyi kuivana. Oli kyllä ilo nähdä miten hyvin Piiperö kulki vaivastaan huolimatta.

Onnellinen ulkoilija

Toukokuun lopulla koitti Piiperölle vapautuminen lastasta. Tassusta oli "yllättäen" lähtenyt suurin osa karvoista ja lihaksista. Tilalle oli tullut hautumisesta johtuvaa pari pientä ihojuttua, jotka paranivat muutamassa päivässä. Heti paketin poistamisen jälkeen alkoi hillitön peseminen ja puhdistaminen.

Vihdoin vapaa!

Pari päivää Piiperöllä kesti ymmärtää, että toista etutassua voi myös käyttää. Välillä sillä tuli vanhasta muistista tarve pomputella menemään kolmella tassulla. Heittoraksut olivat oiva tapa saada se unohtamaan kolmitassukäynti, kun raksu pitää saada napattua ja syötyä. Nyt muutaman kuukauden vierähdettyä ei kyllä huomaa tassussa olleen mitään ongelmaa. Loppujen lopuksi kohtuu helpolla selvittiin molemmista kipsittelyistä.

Kaiken muun aktiviteetin ohessa luonto tarjosi hienoja auringolaskuja. Niitä oli hienoa ihailla ja kuvailla.

Toukokuinen pilvetön luoteinen taivaanranta maalaismaisemassa