Syyspäivien ratoksi

Auringon kajo taivaanrannan takaa

Syksy on ollut vaihteleva. Välillä ollaan saatu vettä oikein reilusti ja sitten on taas poutaa pitempiä jaksoja. Kuluneen vuoden kylmyys tuntuu vaan jatkuvan. Toivottavasti talvi ei jatka samalla linjalla. Pitkien poutajaksojen hyvänä puolena on kyllä se, että kaikki paikat eivät ole märkänä jatkuvasti.

Vantaankoskessa vesi virtaa

Sateista kertyi runsaasti vettä valuma-alueille, joten ojat ja joet olivat sen mukaiset - vettyneet. Vantaankoskessakin virtaukset olivat kuin keväällä. Kuohuja oli ihan kivasti porukkaa ihailemassa ja mikäs niitä oli katsella kohtuullisessa syyssäässä.

Porkkana

Kokeilemamme porkkanan toisen vuoden kasvatus onnistui varsin hienosti. Kehittyneiden siemenien kelpoisuudesta ei ole tietoa, mutta näyttävä ja erikoinen juures kasvatettavaksi. Harva tunnistaa kasvia porkkanaksi, varsinkin kukinnon kohtuullisen voimakas tuoksu ja lila keskiosa pistää pohtimaan.

Piiperö päikkäreillä

Kissat ainakin nauttivat syksyn matalalta tulevista auringonsäteistä - sisätiloissa. Samallahan sisätilat lämpiävät todella ecosti.

Jäbästinen huilailee

Elämä on kyllä muutakin kuin nukkumista. Syventävien jaksojen ohessa onnistutaan pistämään tassua toisen eteen. Skebat kyllä hankaloittavat kissojen leikittämistä enemmän kuin paljon. Se on vähän sellaista kapelimestarina paikallaan heilumista, mikä ei niitä pitemmän päälle paljoa jaksa innostaa. Siinä jää niin sanotusti itsekseen ihmettelemään maisemaa vaihtaneita leikitettäviä. Toisilla mitä ilmeisemmin on vaan paremmat tarjoomot.

Loikka vaikiokierteellä

Hirssin varsi osoittautui kestäväksi apuvälineeksi leikittämisessä. Lisäksi se, ainakin uutena, innosti varsin vauhdikkaaseenkin menoon eikä haittaa vaikka siitä saisivat palan heinää syötäväkseen.

Liikunta pitää sutjakkaana

Jäbä onnistuu välillä näyttämään varsin länsimaiselta hyvinvointikansalaiselta. Ei se todellisuudessa ole tuollainen rotevaksi kehittynyt keskikehon rakentaja. Hyvin se pitää linjoistaan kiinni syöden ihan mallikkaasti. Hyvä noin.

Vähän sumea olo

Poikulillamme on jo jonkun aikaa ollut pientä vaivaa ja päätettiin käydä valkotakkisten talossa. Vierailu oli jälleen yhtä painajaismainen Jäbälle, kuten edelliselläkin kerralla. Ne ovat niitä asioita, joita ei välttämättä halua muistaa. Nämä vierailut ovat tehneet siitä ajan saatossa tietyille asioille hyvin sätkyn, joka aiheuttaa isompaa ongelmaa mahdollisten tutkimusten kannalta. Samalla sille iskee ihan älytön stressi ja elo on todella sekaisin useita päiviä, toivottavasti paluu arkeen tapahtuu sitten joskus.

Mikähän tuolla nyt on??

Piiperökin luonnollisesti on ihmeissään tilanteesta. Hiljaiseksihan talo menee, kun toinen sairastaa ja kärsii tutkimus-/hoitoyrityksistä ja avusteisesta ruokkimisesta.