Ulkoilua ja Avant puuhastelua

Mangustiharjoite

Aamutoimet olivat perinteisiksi muodostuneita - valjaat kissoille niskaan, hanhenmarssia ulos, valjaat rautakankeen kiinni ja sitten aamupalan tekoon. Jos niitä ei heittäisi ensimmäisenä ulos, niin mökki olisi täynnä tassujen töpinää ja pientä nujakointia sekä oma käveleminen olisi hankalaa, kun molemmat suihkisivat jaloissa ristiin rastiin kaiken aikaa. Mökin edusta oli, korostan oli, kissoille virikkeellinen ja meille kuntouttava. Rautakanki oli pystyssä pienessä multaläjässä, johon vuosien saatossa oli kasvanut kaikenlaista kasvillisuutta saniaisista ja vatuista aina varvikkoon ja luonnon kuljettamiin kukkasiin. Noiden kaikkien ympärille oli vähän väliä hyvä pyöräyttää piuhat kirjaimellisesti solmuun. Siinä ne sitten silmät suurina vaativat meitä selvittämään heidän sotkujansa.

Apulainen saapuu työkaluineen

Vuokraamamme apulainen, Avant 420, saapui hyvissä ajoin ennen kellon soimista. Aamupalan ja kissojen ulkoilutuksen jälkeen apulainen pöristeltiin harjoittelukentälle. Tuollaista runko-ohjattavaa laitetta emme olleet aikaisemmin käyttäneet, joten harjoittelu helpolla kohteella mahdollisti tutustumisen laitteeseen ja sen toiminnallisuuksien opettelun.

Harjoittelutanner

Harjoitteluna oli tasata muutamia multakasoja, jotka olivat jäänteitä muutaman vuoden takaisesta kantojen poistamisesta. Kuvassa vasemmalla näkyvä kanto oli toinen tällä kertaa poistolistalla olevista. Laitteen renkaat olivat aika sopiva kuivankelin rata-ajoon. Driftaamaan tosin niillä ei päästy laitteen ominaisuuksista johtuen. Varsinainen suorite oli siis sorakauhalla levitellä mullat ja lopuksi tasoitella. Käsin läjien levittäminenkin oli jäänyt vain kokeilun asteelle, joten parin tunnin opettelun sivutuotteena saatu tulos oli pitkään odotettu näkymä - kelpo pohja haaveilulle heinäpuutarhalle. Toimii!

Saniaisbulevardi

Todelliseen työstämiseen lähdettiin erinomaisesti routivan ruokamullan poistolla. Keväisin meillä on ollut haasteena hakea vettä kaivolta tuon kulkuväylän kautta. Heinikon alainen maa muodostaa jopa 20cm korkuisia jäätikkuja, jotka sortuvat satunnaisesti niiden päältä kävellessä. Nyt on toiveissa päästä eroon tuosta nilkkojen jokavuotisesta koettelemuksesta. Vaikka alkukesä on ollut varsin kuiva, niin tuolla alueella kuivuus ei ole ollut koskaan ongelma. Siispä ei muuta kuin kuorimaan ruokamultaa jatkokäyttöön.

Turvemaista multaa!

Aikamme yritimme sorakauhalla pehmeää maata kauhoa. Yksi parhaimmista suorituksistamme oli varsin onnistunut laitteen upotus pohjaansa myöten kosteaan multaan ja sen alla olevaan märkään muovailukelpoiseen saveen. Tovin jos toisen vinssattuamme saimme laitteen jälleen omatoimisesti liikkumaan. Paremmilla taidoilla ehkä olisi voinut kauhaa sopivasti käyttämällä saada itsensä siirrettyä pois jumista. Tuon ongelmanratkaisukoettelemuksen jälkeen ymmärsimme vaihtaa kaivinkauhan ja johan alkoi multa läjittymään. Meidän varsin lyhytaikaiset taidot eivät riittäneet laitteen sorakauhalla irroittamaan heinikkoa pehmeästä multamaasta.
Harjoittelun ohessa huomasimme laitteen hydrauliikan olevan varsin karkea mahdollistaen yllättävän äkkinäisen näköisiä ja oloisia liikahduksia. Lisälaitteiden kiinnityskin on tehty rennon väljäksi, mikä edesauttoi mielenkiintoisten liikahdusten muodostumista. Niihin kun alkoi tottua, niin myös tulostakin alkoi tulla.

Reitti bulevardin toiseen päähän

Multien siirron yhteydessä todettiin pohjan olevan sen verran kostea joten tekaisimme kiertotien multien hakemiseksi bulevardin toisesta päästä. Uusi "tie" helpotti myös olennaisesti soran kuljettamista polulle. Onneksi tontillamme on jonkun verran irtokiviä, niin saimme niistä rakennettua pätkän kivireunustaa pitämään uuden tien maa-ainekset siellä missä halusimme. Näin ralliratamme oli valmis huristeluille.

Bulevardin pohja

Kuitukankaan asemoinnin jälkeen alkoi armoton ralli bulevardin ja sora"varaston" välillä. Vuosien saatossa sekin läjä oli tiivistynyt niin tiukaksi, että sorakauhalla oli turha yrittää pinnan rapsuttelua kummempaa saada aikaiseksi. Käytännössä täytimme kauhan käsin lapioimalla. Kesäpävät ja vuokra-aika ovat lyhyitä, niin kilpailuksihan tuokin lapionti meni - piti ehtiä lapioida enemmän maata kauhaan kuin toinen. Teki tosi hyvää tällaisille sisätiloissa sormiansa heiluttaville. Onneksi kauhallisia tarvittiin monta, joten ehdimme suorittaa monta erää.

Rankakuljetus

Porvoon suunnalta olimme kuulleet, että sorakauha on näppärä kuljetusväline vaikka mihin. Siksipä lastasimme sen jemmatuilla kuusenoksilla - nekin vuosien takaa. Hyvin ne siinä kauhassa kolisivat määränpäähänsä. Päätimme käyttää oksia maan sitomiseen kuitukankaan ulkopuolisella alueella, koska bulevardin reunatkin piti täyttää ja se vuorostaan edellytti poikittaista ajamista halkipoikki pehmeän maan.

Saniaisbulevardin pohja valmiina

Kaivo"polun" tekemiseen meni hieman pitempään kuin mitä oli toivottu, mikä osittain johtui Avantin vinssaamisesta pois kaivamastaan kuopasta. Paljon saimme kokemusta ja oppia, joten seuraaviin tehtäviin oli jälleen helpompi sännätä. Vuokrapäiviä ja konetunteja oli vielä monta jäljellä.

Harmaasieppo

Soraläjämme viereen harmaasieppo oli tekaissut pesänsä, jossa hautominen oli jo hyvässä vaiheessa. Yritimme mahdollisimman häiritsemättömästi pöristellä läjälle ja optimoidan lapioinnin nopeutta ja vähäistä äänimäärää. Onneksi kelit olivat suosiolliset ja tirpusten munat eivät kylmettyneet vaikka häiriköimme emojen tärkeää tehtävää - biodiversiteetin ylläpitämistä ilmastonmuutoksen painaessa päälle.
Muutaman päivän päästä kiikaroimme pesässä olevan ainakin viisi nälkäistä suuta.