Munkki kooltansa 5 Jäbää

Munkkikorppikotka - Aegypius monachus

Limingassa 23.09.2018 löytyi yllättäen munkkikorppikotka, joka on maanosamme suurin korppikotka. Tämä yksilö oli mitä ilmeisemmin kokoluokkansa pienemmästä päästä, mutta siitä huolimatta merikotka oli huomattavasti sitä pienempi. Lintu oli maanantaina näyttäytynyt muutamaan otteeseen läheltä ja kaukaa paikalle saapuneille lintuharrastajille. Iltapäivällä saapunut saderintama piti linnun aloillaan ja maanantain havaintojen perusteella esitettiin valistuneita arvioita mahdollisesta lepopaikasta, josta sitä voisi seuraavana päivänä etsiskellä. Limingasta itään aukeava peltoalue ei ole onneksi kovin laaja, ainoastaan jotain 20km luokkaa pituudeltaan ja leveydeltään vaatimattomat 10km. Tietysti peltojen välissä on metsäsaarakkeita, jota rajoittavat varsin hyvin näkyväisyyttä.
Siitä huolimatta maanantaina illalla auton nokka kohti Tyrnävää, jotta heti aamusta on valmiina pelipaikalla. Illalla ajokeli oli varsin sateinen. Onneksi aamulla jäljellä oli vain vesilätäköt ja märkä heinikko ja tilalla oli syksyisen kaunis aamu.

Kuurainen auton katto

Autojen katot olivat kivasti kuurassa ja suojateiden maalaukset vaikuttivat paikoin liukkailta. Pientä varovaisuutta siis liikenteessä vaikkakin tiet olivat luonnostaan sulia. Ennen kotkan etsimistä oli edessä tutustuminen Limingan luontokeskukseen ja siellä olevaan varsin näyttävään lintutorniin. Virkistävä poikkeus normitorniarkkitehtuurin näköisiin tusinatorneihin. Tornista ei jostain syystä tullut otettua kuvaa, ehkä sitten seuraavalla kerralla korjaan tämän puutteen.

Liminganlahtea NE suuntaan

Tornista avautui kiitettävän laaja näköala, kun ruovikkoalueella ei ole puita ja maasto on sellaista Pohojalaista. Edellisillan sade oli pysäyttänyt kurkien muuton ja aamun valjettua niitä nousi pienissä parvissa jatkamaan muuttoa varsin kauniissa säässä.

Merikotka ruovikon yllä

Toiveet munkin näkemisestä nousivat kummasti, kun päivän ensimmäinen merikotka saapui katsomaan potentiaalista aamupalaa ruovikon kätköistä. Pari kertaa se yritti ottaa hanhen saaliikseen. Ilmeisesti munkkikorppikotka oli pari päivää aikaisemmin käynyt merikotkien saaliiden osingoilla, näin päättelin nähdyistä kuvista.

Luontokeskuksen ja Limingan alueella laajemminkin on hienosti huomioitu alueen luonnonarvot design katuvaloilla. Hieno idea ja pikantti yksityiskohta kauniin lintutornin lisäksi.
Eikun asiaan, eli nokka kohti Tyrnävän peltoaukeita. Toiveissa oli nähdä pääkohde ja voida lähteä paluumatkalle ihan valoisan aikana. 

Joutsenmuotoillut katuvalot

Matkalla edellisiltana pohditulle alueelle saapui odotettu viesti linnun löytymisestä sekä tieto siitä, että alueella on muitakin harrastajia. Lintu oli jäänyt hieman pohdittua aluetta etelämmäksi, mutta siellä päin kuitenkin. Tovin ajamisen jälkeen tienpenkalla näkyikin ensimmäin paikalle ehtinyt, joten ei muuta kuin lintu putkeen.

Männyn latvassa ympyrän keskellä.

Kuvassa näkyvä ympyrä on lavastus, ei siellä mitään linnun paikkaa osoittavaa ympyrää ollut. Ei sitä kyllä tarvinnutkaan. Tuon kokoluokan otus erottui jo paljain simin isona mustana möykkynä männyn latvasta. Sieltä sen oli eräs paikallinen harrastaja huomannut koiraa ulkoiluttaessaan. Iso kiitos hänelle!

Aamun ensilento

Melko pian tuulen nousemisen jälkeen lintu otti siivet allensa ja lähti kiertelemään alueelle.
Paikalle oli tuossa vaiheessa ehtinyt ihan kivasti porukkaa ottaen huomioon, että kiireisimmät olivat jo edellisenä päivänä nähneet, tosin he näkivät sen varsin kaukaa verrattuna nyt paikalla olleisiin. Etäisyyttä nukkumapuuhun oli noin 500m, joten tieltä käsin sitä oli hyvä tutkailla.
Aluksi näytti siltä, että se lähtee tietysti meistä poispäin. Yllätykseksemme se lähtikin tulemaan suoraan meitä kohti matalalla lentäen. Parhaimmillaan se oli varmaan alle 50m päässä meistä.

Liitonäytös

Ottaen huomioon, että tuonkin yksilön siipien väli oli varmastikin yli 250cm, niin sen näkeminen noin läheltä sen itsensä toimesta oli mitä hienoin elämys. Kyllä sitä kelpaa muistella vielä monen vuoden jälkeen, kuten olen niin monesti jaksanut muistella 2010 näkemääni Suomen ensimmäisen yksilön lentoa Pyhtäällä.

Munkin raskaat siiveniskut

Illalla kotona pohdin miten suhteuttaa linnun kokoa ymmärrettävään mittayksikköön. Jäbästinen tarjosi vinkin asettumalla viereeni pitkin pituuttaan. Kämmenmitoilla täysikasvuinen noin viisikiloinen somalikolli Jäbä on pituudeltaan noin 50cm mitattuna kärsän päästä hännän tyveen. Tuolla perusteella munkin siipien väli oli vähintään viisi (5) Jäbää, mieti sitä!