Vartiointipalvelu Karvanaamat™

Mustarastas marjastamassa

Mustarastaille maistuu marjakuusen ja näköjään myös villiviinin marjat. Molemmat kypsyivät varsin myöhään verrattuna normaaliin kesään. Marjojakin näyttää myös olevan vähemmän. Nokkavarpuset eivät jääneet odottamaan marjojen kypsymistä ja ottivat siivet alle.

Vislaajahaikara paistattelee huudeilla

Paikalliseksi parkkeerannut vislaajahaikara pörhisteli seinustalla, kun aurinko vihdoinkin paistoi perinteisten happirikkaiden syyskelien jälkeen. Kesän aikana muurahaiset olivat pesiytyneet haikaran kaislikon juuruksiin, josta niitä oli varsin hankala saada häädetyksi. Lopulta ne viisaampina päättivät siirtyä toisaalle lievästi avustettuna.

Mitäs koputeltavaa tuolla olisikaan?

Syksyn tunnistaa äänellisesti siitä, kun tiaiset, etenkin tali ja sini sellaiset, kiertävät rakennuksia kaikkia mahdollisia paikkoja nokutellen. Mökillä tämän erityisesti huomaa, kun niiden lempijuttu tuntuu olevan nakutella ja rapistella varpaillaan makuutilan ilmanvaihtoräppänän alumiinista ritilikköä. Kotosalla tätä mahdollisuutta niillä ei ole, mutta fiksuina ne osaavat stepata ikkunapelleillä samalla takoen seppäilmarisena rytmiä ikkunan puitteista. Nautinnollista.

Mato kiikarissa

Mustikset olivat kovin tyytyväisiä, kun ensilumet tulivat ja etenkin menivät. Oli jälleen matoja hyvä tampata esille kuultavaksi ja syötäväksi. Kyseisellä yksilöllä puvun vaihto lienee vielä hieman vaiheessa, saattaapi olla 1kv yksilö.

Öttiäiset lennolla

Ilmojen lämmettyä öttiäiset ilmestyivät jälleen lentelemään puiden oksien lähettyville. Ei nyt kesäisinä parvina, mutta muutama nyt kuitenkin. Mitä ilmeisemmin noita samoja lajinsa edustajia näkee normaalisti keväisin ja kesäisin oksistojen lähettyvillä heijailemassa. Tai mistäpä noita tietää, varmaan joku hyönteisbiologi osaisi antaa valistuneemman arvauksensa lajista tai edes suvusta. Hysyjä (hyönteissyöjiä) ei kuitenkaan ole enää maisemissa, joten tähän aikaan vuodesta kelien salliessa ne saavat lennellä kaikessa rauhassa.

Parus Major Japonocus

Kuvan tintti ei ole nokastaan kiinni pöntön kattolaudassa vaikka sellaisenkin mielikuvan asiasta voisi saada. Anti-itkuhan siitä olisi tullut, jos tintti olisi kirjaimellisesti jysäyttänyt itsensä pönttöön kiinni.
Tinteillä oli tässä päivänä eräänä kova mielenkiinto tutkia leppälinnun pesäpaikaksi asetettua pönttöä. Pöntön rakentamisen suhteen mielenkiintoisena detaljina yhdessä PPP pönttöjaksossa mainittiin, että leppälinnun pöntön reiän koko tulisi olla 46mm normisti ehdotun 50mm sijaan. Tällöin pesät säästyisivät oravilta, joita rakennetussa ympäristössä ravaa siellä ja täällä tuhtien talviruokintojen siivittämänä. (toim.huom. tintti alias bibolaari ei hyvästä yrityksestä huolimatta kajauttanut nuppiansa pönttöön).

Tilhien syksyn ensilento

Enemmän kuin yhden tilhen parvi teki syksyn ensivisiitin ihan pihapiirin päältä. Ne ovat jotenkin niin piristäviä pohjoisen vieraita. Koskikara olisi myös ihan kiva pihapinna. Mahdollisuudet sellaisen näkemiseen virtapaikattomalla tontilla ovat kyllä olemattomat, sillä en muista kertaakaan nähneeni lajia muualla kuin veden äärellä.

Roteva kolli kyttäämässä - kuvaajaa

Stadin hienohelmapimatsu sisätiirailee

Lintumaailman siirtyminen asutuksen lähettyville on mukavasti aktivoinut karvanaamojakin. Jäbä kytistelee siipiveikkoja pääasiassa ulkosalla ja välillä se saattaa ottaa pienet ulkopäikkäritkin tyytyväisenä. Piiperöllä on niiiiin arat varpaat, ettei alle 5C lämpötilassa ulos mennä kuin "lievällä" avustuksella. Fiksuna kattina se on keksinyt tiirailla kulkuluukun takana, jolloin ulkoa kuulee äänet ja haistaa hajut eikä varpaat koe viileän aiheuttamaa kolotusta.

Palataan vielä kissojen mielenkiintoon rajattuun alueeseen.

Piiperö nelikulmiossa

Keittiön jakkarasta yhden jalan liimaus niin sanotusti petti. Uuden liimauksen kuivumisen ajan jakkara oli pöydällä ylösalaisin. Ensimmäinen katti ilmestyi tetragoniin nopeammin kuin olisi ehtinyt sekunttikelloa käynnistää.

Poikuli treenaa Ruotsalaisen teatterin nurkan valtausta

Poikulikin siirtyi varsin pian huomion keskipisteeseen pohtimaan maailman menoa. Kehikon puristusnauhan laatikko oli pakko siirtää pois tuolilta, kun se aiheutti ikävästi kylkeä painavan elementin kulmienkurtisteluhyörinä monioireyhtymän. Näkyvimmät oireet olivat tiukka tuijotus, jatkuva asennon hakeminen huokaillen. Oireista pikaisen tervehtymisen jälkeen tuolin pohjakehikko todettiin juuri sopivan kokoiseksi yhdelle somalikollille.