Joutsenen kävely

Laulujoutsenparin lasku

Huhtikuun 13 päivä metsän takaa kuuluu tuttuakin tutumpi laulujoutsenen ääni. Ne ovat selvästi tulossa kohti valitsemaansa pesimälampea. Niiden ääni lähenee ja lähenee. Viimein kaksi tuttua hahmoa ilmestyy metsänrajan takaa näkyviin valmistautuen laskuun heidän lammellensa. Laskeutuminen tapahtuu niin tasatahtia kuin mahdollista. Räpylät koskettavat lammen tummaa pintaa nostaen vesipisarat usvana ilmaan korostaen tämän yhtenäisyyden suurta kirkasta hetkeä.
Jo parin vuoden ajan olemme seuranneet joutsenparin tutkivan lammen soveltuvuutta heidän paikakseen. Lammen lähiympäristö on kohtuullisen rakennettu, mutta rauhaisa. Lampi on erämainen, mutta kuitenkin asuttu. Lampi on ilmeisen soveltuva heidän kotilammekseen.
Jousenpari vieraili säännöllisesti lammella, jonka länsirannan aamuauringon ensisäteet vastaanottava heinikkoalue osoitti merkkejä paikasta, jonne tuleva jälkikasvun kasvupaikka perustetaan.

Kimalainen kevätkiireisenä meden etsimisisessä

Kevät etenee omalla tavallaan. Kimalaiset aloittivat ruoan etsimisensä hyvissä ajoin ilmojen lämmettyä. Harmittavasti floora ei ehtinyt kunnolla mukaan tarjoamaan mettä palveluksista. Päivien kuluessa pajunkissat kehittyivät ja kimalaisille oli pöytä katettuna sekä siitepölyä vietäväksi eteenpäin.
Päivien kääntyessä toukokuun puolelle sääennustemallit tarjosivat varsin yhteneväisesti kylmenevää. Tosin muutoksen edellä saimme nauttia lämpimistä aurinkoisista päivistä kukin tavallansa erakoituneina. Päivät olivat hämmästyttävän pilvettömiä tuulen käydessä mukavasti päiväntasajaan suunnalta. Tämä tosin tarkoitti lintuihmisille pääosin tyhjän taivaan tuijottamista. Lintujen muutto tapahtui korkealla ja kovaa. Näin monelta jäi normaalisti niin mukava hiirihaukkojen ja piekanoiden muutto näkemättä. Siinä ohessa monet muutkin kevätmuuttajat menivät.

Pihojen taisto käynnissä

Lauantai toukokuun 9 pidettiin varsin vapaamuotoinen Birdlifen "organisoima" tapahtuma Pihojen taisto perinteisen Tornien taisto -tapahtuman sijaan vallitsevasta tilanteesta johtuen.
Tor_ien taiston korvikkeen johdosta kerrankin päätimme perhekuntana osallistua omalta osaltamme tapahtumaan omalta mökkipihaltamme parhaaksi katsomaltamme noin lintutornin kokoiselta alueelta. Tapahtumaa alustelimme muutaman päivän etukäteen seuraten mitä lintulajeja pihapiirissämme pyörii ja mitä mahdollisesti lentää nähtävissä alueen ylitse. Näiden lisäksi iloksemme pari vuotta kadoksissa ollut kaulushaikara ilmoitti jälleen läsnäolostaan muutaman kilometrin päässä olevalta kosteikolta. Edellisenä päivänä asettelimme "tornimme" lähettyville grillin, täytimme jääkaapin sopivilla aineksilla, teroitimme kynämme sekä puhdistimme optiikat.
Olimme valmiit kuin tutut peukaloisiksi nimeämme partiolaiset.

Kello herätti 04:20, jotta ehdimme hyvin keittää aamukahvit ja tehdä aamupalan nautittavaksi pihalla kello 05:00# alkavaa "taistoa". Kissat tosin ihmettelivät varhaista aktiviteettia ja osoittivat varsin selkeästi oman aamuisen mielipiteensä - ulos oli päästävä. Niimpä koko konkkaronkka olimme ulkona ajoissa valmiina taistoon.
Ensimmäinen kirjattu laji oli laulujoutsen. Ei tosin lammelta, mutta äänen kuitenkin tunnistimme tulevan läheltä. Lintulajeja listattiin ensimmäisten minuuttien aikana hyvää tahtia auringon nousun kanssa. Parin ensimmäisen tunnin aikana melko varmat lähilajit olivat listalla nimettynä.

Hei, mikäs tuo on?

Tiedossamme oli lisäksi muutama pesä pihapiirissämme, joiden omistajista emme olleet varmoja. Niimpä kaiken muun havainnoinnin ja tekemisen ohessa totesimme kuusiaidassa olevan laulurastaan pesän, pikkutapulin vieressä mustarastaan pesän, pellon kuusissa sepelkyyhkyllä hataran pesän kaltainen tekele ja yllätyksenä vain lyhyen matkan päässä rautiaiset vierailivat ahkerasti muotoleikatun kuusen keskiössä. Lintuperheiden kasvu oli siis hyvässä vauhdissa viilenneistä keleistä huolimatta.

Yksi monista kangasperhosista

Lintujen havaittava liikehdintä keskittyi pelkästään paikallisiin yksilöihin. Kaikki muu tapahtui ilmeisesti näkymättömissä korkealla pilvettömällä taivaalla. Näimpä lähdimme Jäbän kanssa katsomaan ruohon kasvua peltoalueellemme. Purutuntuman perusteella kasvusto oli elinvoimainen ja voi hyvin. Aikamme taaperrettuamme ja tulevia pohdittuamme olimme palaamassa takaisin havaintoalueelle.

Elämä, katse, sanat, Jäbä - siis kaikki pysähtyi hetkessä. Yksinäinen laulujoutsen käveli mökkitiellä alle 10 metrin päässä, pysähtyi, nosti katseen meihin kolmeen. Me tuijotimme sitä ja se meitä, Jäbä tosin tiukasti maastoutuneena juuri kasvun alkuun päässeiden heinien "varjossa" aivan littanana maassa. Niiden muutaman sekunnin aikana, olo oli kuin kello olisi pysähtynyt. Me vain katsoimme toisiamme - täysin yllättyneinä toisistamme.
Taustalla Piiperön lievä karjahtelu yksinjättämisen tuskasta loi hetkeen suunnatonta draamaa. Joutsen teki aloiteen ja päätti jatkaa matkaansa aivan rakennuksemme vierestä, jonka kissahäkissä karjahtelu loppui kuin seinään joutsenen kävellessä vain parin metrin päästä. Meidän pysähtyneisyyden vielä jatkuessa joutsen ui jo lammella. Olipa mielenkiintoinen hetki, joka ei varmasti tule toistumaan, mutta samantien herätti niin monta kysymystä sanaisemme arkkumme saadessamme auki.

Pajulintu pajussa kangasperhosen kera

Lammen rannassa kävimme päivän mittaan havainnoimmassa mahdollisia lisälajeja taistoon, tuloksetta tosin. Rantapenkillä Piiperön kanssa istuskellessamme katselimme pajulinnun jatkavan niin tyypillistä luontofilmien elämänkaarta - kaiken syntyneen on kerran... mentävä pois ruotsalaisittain ilmaisten.

Yksin

Päivän mittaan ymmärsimme laulujoutsenen olevan vain yksin paikalla. Missä on sen puoliso? Miksi se käveli eikä lentänyt? Missä toinen on?
Yksinäinen vietti aikaansa paljon valitulla paikalla, yksin. Illan viimeisten valonsäteiden valossa se oli lammella, yksin.
Joutsenet ovat pitkäikäisiä ja yhdessä elonpäiviä viettäviä. Tämä yksinäinen uiskenteli yksin, kuin orpo joutsen, kuin hukassa oleva.

Aikaisin seuraavana aamuna lammelta kuului useiden joutsenten ääntä. Sitä ei voinut olla kuulematta ja huomaamatta. Jotain erityistä oli kyseessä. Lammella oli kuusi joutsenta sekä yksinäinen.
Yksi ui yksinäisen lähellä seuraten kuin jutellen ja tukien. Muut pitivät haikeaa erikoista ääntä.
Yksinäinen jäi valitulle paikalle keräksi muiden poistuessa kuin kutsuen yhtä.