Luonnon ihmeitä

Kesäturilas, koiras

Olimme katsomassa lehmien kesälaitumella Nummi-Pusula-Lohjalla keltajalkavikloa, kun vierestä kuului epämääräistä pörinää ja kuivien heinien rapinaa. Läsnäolevien luontoihmisten avustuksella pörisijä tunnistettiin turilaaksi ja kesäturilaan ollessa vahva valistunut nimipäätelmä koppiaiselle. Havaintopaikka on varsin mielenkiintoinen, rinne kuin amfiteatteri, jossa oli ainakin edellisenä kesänä lehmiä laiduntanut, ja alhaalla päivä päivältä pienenevä tulva. Muutoinkin ympäröinyt maisema oli alueelle tyypillinen kaunis kumpuileva maalaismaisema.

Luontotarkkailija

Oviremontimme yhteydessä vaihdettiin myös terassin kohdalla oleva tuuletusikkuna. Tällä hetkellä siinä on tilapäinen virittely kissanluukulla auttaen todella paljon arkielämässä "eräiden" kulkemiseen ulos sisälle ulos sisälle ja sille välille. Välillä Jäbä Jäbästinen viettää pitkiä öitä nauttien ulkoilmaelämästä ja me rauhallisimmista aamuyön unista.

Paratiisimonarkki kiikarissa

Talomme pihapiiirissä lentelee normitirppoja kohtuu mukavasti pitäen Piiperön kiireisenä niitä vahtiessa. Siinä ohessa pitää nuuhkia paradice fly-catcher taulua. Tiedä sitten mikä taulussa kiinnostaa tai sitten se vain sattuu olemaan sopivasti kulkureitillä. Taulu tulee siirtymään vaatehuoneeseen sen valmistuttua, jotta silkimaalaus olisi vähemmän alttiina auringon valolle.

Rikki on, sarana siis.

Aamuna eräänä yksi keittiön ovista jäi kirjaimellisesti käyttäjän käteen. Ei siinä muuten mitään, mutta emme halunneet kissojen rymsteeraavan roskiksia päivän aikana. Siinä ohessa yksi ehti käydä penkomassa kaapin alusen vesiputkien läpiviennin koloista. Jäbä isona kollina ei kolosta mahtunut, onneksi, mutta yksi "eräs" kyllä otti ilon irti tilanteesta.

Välipala

Muuttotavaroita on pikkuhiljaa valunut nykyiseen asuntoomme varmistaen huushollin olevan sellaisessa puolijatkuvassa muutostilassa. Kissat ovat luonnollisesti innoissaan muutoksesta. Aina riittää uutta tutkittavaa ja kommentoitavaa.

Kissa neliössä

Ympyrätesti aikoinaan ei ollut onnistunut, mutta erilaiset suorakulmaiset tilat ovat kovaa valuuttaa. Esim. ylösalaisin oleva tuoli on aina ollut suosiossa. Niin tälläkin kertaa.

Safkan suojausta

Rakkaalla Piiperöllä on tapana puru-merkata kaikki pahvilaatikon kaltaiset suuhun sopivat ulkonemat. Esimerkiksi ruokalähetysten kannet tulevat merkatuksi melko välittömästi ja siinä ohessa pöyhittyä laatikoiden sisältö. Tässä lähetyksessä oli ruokapusseja ja ne ovat toisinaan mystisesti lähteneet rei'itykseen. Siksipä laatikot piti hetkeksi suojata ja yllättäen käden ulottuvilla ollut keittiön jakkara oli oiva väline tähän tarkoitukseen. Joku kylläkin ei ollut niin tyytyväinen ratkaisuumme.

Punkki

Variston eläintarvikekaupasta tarttui mukaan kissojen pehmokotikolo, josta ensimmäisenä kylläinen tuli mieleen punkki. Kolo on ollut suosittu kotona ja etenkin matkoilla.

Jäbä teki enkelin terassille

Lumienkeli terassilla

Tinttien virta japaninmarjakuuselta ruokinnalle ja takaisin ei jäänyt Jäbältä huomaamatta. Ulos oli päästävä. Yöllä satanut hento lumivaippa oli peittänyt osan terassista tehden siitä mitä mainioimman alustan taideteokselle. Kuvion symbolinen merkityksen hahmottaminen edellyttää erityisten arkkityyppien esotermisoitujen kvantitatiivisten suhteiden viite-eheyksillisien käsitteiden paradiksomointia. Terveiset vain Perttu Häkkiselle ja hänen termistöjen viljelylle.

Taiteilija työssään

Mikrorami ja portimo

Aamuna eräänä nuoriso, etenkin Jäbä, oli töpinöissään. Takapihalla oli jotain tavatonta. Töpinävirta kävi kirjastosta erkkerin kautta olohuoneeseen ja takaisin samaa reittiä.
Menin seuraksi ihmettelemään aihetta ja eihän siellä mitään näkynyt. Palasin lähtökuoppiin eli jatkamaan takan "päälle laittamaista" nykytermeillä samalla katsellen päättömältä vaikuttavaa ravaamista ikkunalta toiselle. Ei siellä todellakaan mitään näkynyt vaikka kuinka sivusta tuijotin.

Mikä mikä -eläin?

Sitten yks'kaks olikin altaan pohjalle ilmestynyt jälkiä. Muistelin Crocodile Dundeen puiston hiekkaan piirtämiä Dunlop pyöränrenkaan jälkijä, mutta ei täsmännyt. Supi, juu ei käy. Tassujalkaiset linnut ovat myös poissuljettuja vaikka periaatteessa kyllä. Jyrsijät ovat hieman eri planeetalta eikä nuo ole kaiken syövien kauriiden jälkijäkään (tulkinta: tuijat olivat syömättömät) eikä cityjänötkään kelpaa. Ja mitään liikettä ei näy, jos Jäbän hörhötys jätetään pois luvusta.

Loikkiva e-korre?

Tässä vaiheessa mielenkiinto heräsi todella ja töpinöitsijät lisääntyivät kahdella. Olkkarin ikkunoista huomattiin ihan seinän vieressä varvasmerkit. Kyse on nelijalkaisesta. Orava? No joo, tuo nelijalkakuvio voisi periaatteessa sopia, mutta tuollainen tasajalka loikka ei tod Kelastista lainaten. Vahvoja kandidaatteja oli enää pari jäljellä, joiden joukkoon talvipukuinen marsupilamimpi ei kuulu.

Mikä ihmeen mikro-rami tuo sitten on?

Kandin jälkien lähellä oli myös toiset jäljet - kuin Rami-Rusakon, mutta paaaaljon pienemmät. Noiden aiheuttajaa ei koskaan saatu selville, mutta olkoon se sitten vaikkapa kolmijalkainen-evoluutio-mikrorami (µRami Evotion3 - µraevo).

µRami ja portimolla

Mitään liikettä emme kuitenkaan nähneet takapihalla vakiotintien ja kamikazemustisten lisäksi. Siksipä keskityimme aamupalan noutamiseen erkkeriin, josta voimme jatkaa takapihakyttäystä. Tuossa välissä mikrorami ja portimo olivat tsempaloineet korukuviot avoterassille.
Olin vielä olohuoneen ja hellan välissä, kun kuului legendaarinen bongarin äänenavaus - tuossa se on! Tuu äkkiä! No "se" oli jo viilettänyt sinne ja tänne ja onneksi vielä takaisin. Että olikin nätti - niin valkoinen ja se musta hännän pää.
Se kävi vielä tsekkaamassa terassin aluset ja sitten koikkelehti talon taakse pois näkyvistämme. Töihin lähtiessäni huomasin sen käyneen etuovellakin.

Mustela erminea

Nuo etupihan loikat ovat aika jännästi vuorottain oikealle-vasemmalle vinottaiset. Edellinen kohtaaminen tämän lajin kanssa taisi olla oehis bongauksen yhteydessä Myransissa, siis jo muutama vuosi aikaa.

Nähty +1

Epilogi

Alussa mainittu takan päälle laittaminen on kyllä ihan mahdollista. Kerran aikoinana Coloradon kukkuloilla käydessäni ihmettelin paikallisen majatalon takkaa, jonka palotila oli pultattu kiinni lasilevyllä.
Eipä siellä kyllä puitakaan ollut poltettavaksi eikä avotulen tekeminen siellä muutenkaan ole viranomaisten suosiossa. Takan sisuksissa valmiina oleet puutkin näyttivät hieman keinotekoisilta. Ajattelin laitoksen olevan selkeä sisustuselementti, jossa joku luonnollisen tulen kaltainen valo voisi välkkyä.
Myöhemmin ihmettelin huoneen seisässä olevaa katkasijaa, se ja muut katkasijat olivat siellä asetettu laidastaan vastoin perinteistä suomalaista asennustapaa. Pitihän katkasijalle yrittää löytää joku tarkoitus ja rohkeasti naksautin sen alas olettaen jotain tapahtuvan jossain. Ei niin mitään missään. Naksautin klipun takaisin ylös, ei edelleenkään mitään missään. Naksautin vielä varmuuden vuoksi alas ja katselin ympärilleni josko huoneessa olisi joku vihje. No eipä ollut. Naksautin takaisin ylös ja kuten kotona on opetettu "katkasijoilla ei leikitä", siispä vielä kerta kiellon päälle. Voihan vetelä, Vartiaista lainatakseni, takka jysähti tai siltä se ainakin kuulosti hiljaisuuden keskellä. Laite olikin kaasutakka ja sen syttyminen otti aikansa ja naksutteluillani onnistuin saamana hieman enemmän posauteltavaa. Olihan se kieltämättä ihan siistiä illan pimeydessä istuskella ja katsella kaasutakan loimussa horisontissa siintäviä Rocky Mountainin +4km kukkuloita.

Joulupuuta rakennettiin

Mestari työssään

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pihkapuu vedetään ovesta sisälle tuomaan vienon muistutuksen elävästä elämästä tuolla seinien ulkopuolella.

Kuusipuu, omasta metsästä. Yes.

Ennen kuin pääsimme levittelemään muuttolaatikoissa lymyilleitä palleroita, nauhoja, pötkylöitä ja muita pling-pling juttuja pihkapuuhun, haimme sen muutaman mutkan kautta takapihallemme, missä se oli tovin oravien ja muiden elävien ihmeteltävänä. Varsinainen siirto sisälle tapahtui kahdessa vaiheessa välittömästi plussakelien uhatessa. Lievällä väkivallalla saimme revittyä latvaosan terasille. Itse siirryttiin tässä vaiheessa sisätiloihin pohtimaan puun sisälle tuomisen taktiikkaa strategian toteuttamiseksi. Samalla kissat menivät vuorostaan ulos varmistamaan pihkapuun aitouden. Kuviin ei onnistuttu tallentamaan miten Jäbä könysi puun keskellä ikionnellisena. Voi sitä möyrimisen iloa.

Pssst, vettä, vettä puu tarvitsee.

Yllättävän vähän neulasiaan pudotteleva metalliseen valutuotteeseen istutettu metsän kasvatti katteja kiinnosti. Hyvin lyhyen tovin jälkeen se oli jo "tuttu juttu" ja päivärutiinit jatkuivat niin kuin mitään uutta ei olisi ilmestynyt talouteemme. Ainoa huomattu hupi on kulkea pyrstö pystyssä kuusen alta varmistaen neulasten a) putoaminen b) leviämisen tehokkaasti ympäri taloa. Jalkapohjaa akupuntuoiva tuore kuusen neulanen aamun ensiaskeleilla on mitä parhainta unisen mielen terapiaa.

Piiperö palloa hienosäätämässä

Perinteinen syysjuhla

Formulaonnettomuus - Ferrari vs Williams

Tänä vuonna vietimme perinteistä syysjuhlaamme lähes kuukauden normaalia myöhemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänä vuonna pidimme juhlat uudessa kodissamme. Muuttoa tehdessämme löysimme muutaman menneiden vuosien aarteen - autoradan ja aidon darts taulun opiskeluajoilta. Etenkin tikkaa ei ollut tullut heitettyä sitten niiden aikojen, joten taulun saaminen seinälle ja tikkojen hankinta herätti monia muistoja niiltä ajoilta.

Omatekoiset marjapiiraat

Erilaisia ruokia kokeilemme etukäteen ja sitten viimehetkillä yritämme muistella miten eri kokeilut sopisivat yhteen. Listan valmistuttua marssimme Ison-Omenan %-liikkeeseen hakemaan Timolta suositukset - toimii!

Jäbän mielipide Whoopies kekseistä - saa tulkita ilmettä

Ruoat pyritään tekemään edellisinä päivinä, jotta varsinaisena päivänä ei jää kuin "pakko-onnistua-kerralla" ruokien tekeminen. Hyvin nekin ovat onnistuneet.

Siili

Perinteisiin kuuluu, että siili luo piikkinsä alkuillasta. Näin kävi tänäkin vuonna. Piikit siis tikut laitettiin paperikassiin odottamaan polttamista. Tietysti Jäbän piti mennä yöllä nuuhkimaan kassia kantokahvojen välistä ja sen jälkeen juosta Taikaviittana ympäri kirjastoa levitellen tikut ympäri lattiaa. Hupinsa kullakin.

Nigel Mansell vs Piiperö

Tikkakisa oli tiukkaa joukkuetaistoa. Niin oli myös rata-autoilu. Vieraiden lähdettyä ajelimme muutaman kierroksen nähdäksemme miten kissat reagoivat autoihin. Alkuihmettelyjen jälkeen tassua laitettiin varovasti radalle ja välillä persvillat pysäyttivät varsin tehokkaasti hurjastelun.

Ferrari ulkona

Tycon autot ovat varsin herkkiä lentämään radalta, etenkin kun toinen kuljettaja nostaa sormensa pois ajokahvalta. Maltti on valttia, hurjastelijalla on tapana poistualopulta kesken kurvin tangentin suuntaan.

Uhkarohkea katsoja suoraan lentolinjalla

Piiperöllä on (siis rata on edelleen käytössä) tapana parkkeerata kahden mutkan risteykseen vahtimaan ajoja. Hidastelijalle annetaan tassulla hieman vauhtia ja kiertoradalle lentänyttä autoa taputellaan ihan suoralla luuvitosella.

Rankat huvit vaativat kunnon levon

Nuorisolle otti kunnon päälle juhlia edeltäneet päivät ja itse juhlapäiväkin - kun piti olla mukana eikä malttanut nukkua normaalisti. Rankat huvit vaatii rankat levot.

Faijan geeniperimää

Lumihamsteri

Jep, kuvassa ei ole murmeli eikä hamsteri, vaan ihan aito talvipukuinen 1/ somppu. Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua Jäbän eli Lumistisen into hinkata kainalokarvoillaan pation lumi"kinoksiin". Runsaat kainalokarvat ovat varsin selkeästi perintö faijalta.
Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin pitkäkainalokarvaisuuden seuraus. Vaikkakin yllättävän vähän poikuli tällä kertaa sai kerättyä lumipalloja sisälle tuotavaksi. Suurin osa palleroista tuli, kun piti putsata lumet oven alta.

Talkkari duunissa - lumet pois ovenraosta

Lumipalleroiden keräämistä häiritisivät ohilentelevät tintit ja muut siivekkäät, jotka syövät viimeisiä punaisia marjoja kuusenkaltaisesta monivuotisesta perennasta. Siipiveikot olivat etupäässä paikallisia sini- ja talitiaisia, mutta myös vakiomustiksia ja se yksi nokkanisse. Siinähän sitä seurattavaa riittää.

Mikä tirppa?

Lumipalloja emme halunneet nestemäisessä muodossa lattioille, joten harja kutsui. Harjaus itsessään ei ole niintä suurimpia suosikkeja, mutta nuoriso on varsin oppivaista ja Cosman snakit edesauttavat kummasti, niin aika montaa juttua siedetään.

Olisiko vielä pari snakiä?

Piiperöllä on omat juttunsa. Vaikkakin kyllä sekin on yllättävän innokkaasti käynyt terassilla mennyttä lunta ja kylmyyttä/viileyttä ihmettelemässä.

Tältä siis maailma näyttäisi katseltuna Down Under

Lumistinen

Lumi jäi maahan yllättäen heti ensiyrittämällä. Vaikkakin ennusteissa antinegatiiviset C-asteet ovat vahvasti ehdolla tulevalla viikolla. Aika näyttää muuttuuko maisema perimarraskuiseksi.
Jäbästinen aluksi hieman arkaili lumen kanssa. Olihan se pitkästä aikaa outo elementti ja sitä oli terassilla niiiin vähän.

Alkulumi

Ensimmäinen valkoinen kerros oli varsin märkää mössöä. Ei se Jäbästisen, siis lumistisen, ulkoilua haitannut. Tilanne muuttui merkittävästi, kun avoimelta mereltä työntyi sisämaahan kivasti kosteaa ilmaa, mikä tippui maahan yhä paksummaksi lumikerrokseksi. Samalla lämpötila laski kunnolla pakkaselle, joten siinähän on meidän lumileopardin kaukaisen sukulaisen hyvä temmeltää.

Pienten tassujen töpinää...

Kuvan oikeassa alareunassa näkyvät muutamat jarrutusjäljet ovat äkillisesti syntyneen varpaiden kutiamisreaktion aiheuttaman höhö-kiihdytyksen tuotosta. Jostain syystä nämä erilaiset yleisöön uppoavat höhö-tapahtumat alkavat asettamalla pitkät kainalokarvat tiukasti lumeen kiinni, etuviistoon harottavien etutassujen rumpusoololla, selkäkarvojen nytkähtelyillä ja lähes mielipuolisesti loikkelehtivalla liikkeellelähdöllä.
Kyllä tuollainen tuo kummasti iloa arkiseen aherrukseen.

Aamuauringon ensisäteet

Tänään olikin pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Siitä olikin ilo nauttia. Ei juurikaan tuulta ja niin sininen taivas sekä vielä puhdas lumi.

Sinitaivas

Piiperöhän ei kirsuansa pihalle pistänyt, kun tarjolla oli vihdoinkin takaisin tullut vanha tuttu lepotuoli ja kun aurinkokin loi siihen hennon lämpöisiä säteitänsä.

Piiperö 225 astetta mutkalla