Vartiointipalvelu Karvanaamat™

Mustarastas marjastamassa

Mustarastaille maistuu marjakuusen ja näköjään myös villiviinin marjat. Molemmat kypsyivät varsin myöhään verrattuna normaaliin kesään. Marjojakin näyttää myös olevan vähemmän. Nokkavarpuset eivät jääneet odottamaan marjojen kypsymistä ja ottivat siivet alle.

Vislaajahaikara paistattelee huudeilla

Paikalliseksi parkkeerannut vislaajahaikara pörhisteli seinustalla, kun aurinko vihdoinkin paistoi perinteisten happirikkaiden syyskelien jälkeen. Kesän aikana muurahaiset olivat pesiytyneet haikaran kaislikon juuruksiin, josta niitä oli varsin hankala saada häädetyksi. Lopulta ne viisaampina päättivät siirtyä toisaalle lievästi avustettuna.

Mitäs koputeltavaa tuolla olisikaan?

Syksyn tunnistaa äänellisesti siitä, kun tiaiset, etenkin tali ja sini sellaiset, kiertävät rakennuksia kaikkia mahdollisia paikkoja nokutellen. Mökillä tämän erityisesti huomaa, kun niiden lempijuttu tuntuu olevan nakutella ja rapistella varpaillaan makuutilan ilmanvaihtoräppänän alumiinista ritilikköä. Kotosalla tätä mahdollisuutta niillä ei ole, mutta fiksuina ne osaavat stepata ikkunapelleillä samalla takoen seppäilmarisena rytmiä ikkunan puitteista. Nautinnollista.

Mato kiikarissa

Mustikset olivat kovin tyytyväisiä, kun ensilumet tulivat ja etenkin menivät. Oli jälleen matoja hyvä tampata esille kuultavaksi ja syötäväksi. Kyseisellä yksilöllä puvun vaihto lienee vielä hieman vaiheessa, saattaapi olla 1kv yksilö.

Öttiäiset lennolla

Ilmojen lämmettyä öttiäiset ilmestyivät jälleen lentelemään puiden oksien lähettyville. Ei nyt kesäisinä parvina, mutta muutama nyt kuitenkin. Mitä ilmeisemmin noita samoja lajinsa edustajia näkee normaalisti keväisin ja kesäisin oksistojen lähettyvillä heijailemassa. Tai mistäpä noita tietää, varmaan joku hyönteisbiologi osaisi antaa valistuneemman arvauksensa lajista tai edes suvusta. Hysyjä (hyönteissyöjiä) ei kuitenkaan ole enää maisemissa, joten tähän aikaan vuodesta kelien salliessa ne saavat lennellä kaikessa rauhassa.

Parus Major Japonocus

Kuvan tintti ei ole nokastaan kiinni pöntön kattolaudassa vaikka sellaisenkin mielikuvan asiasta voisi saada. Anti-itkuhan siitä olisi tullut, jos tintti olisi kirjaimellisesti jysäyttänyt itsensä pönttöön kiinni.
Tinteillä oli tässä päivänä eräänä kova mielenkiinto tutkia leppälinnun pesäpaikaksi asetettua pönttöä. Pöntön rakentamisen suhteen mielenkiintoisena detaljina yhdessä PPP pönttöjaksossa mainittiin, että leppälinnun pöntön reiän koko tulisi olla 46mm normisti ehdotun 50mm sijaan. Tällöin pesät säästyisivät oravilta, joita rakennetussa ympäristössä ravaa siellä ja täällä tuhtien talviruokintojen siivittämänä. (toim.huom. tintti alias bibolaari ei hyvästä yrityksestä huolimatta kajauttanut nuppiansa pönttöön).

Tilhien syksyn ensilento

Enemmän kuin yhden tilhen parvi teki syksyn ensivisiitin ihan pihapiirin päältä. Ne ovat jotenkin niin piristäviä pohjoisen vieraita. Koskikara olisi myös ihan kiva pihapinna. Mahdollisuudet sellaisen näkemiseen virtapaikattomalla tontilla ovat kyllä olemattomat, sillä en muista kertaakaan nähneeni lajia muualla kuin veden äärellä.

Roteva kolli kyttäämässä - kuvaajaa

Stadin hienohelmapimatsu sisätiirailee

Lintumaailman siirtyminen asutuksen lähettyville on mukavasti aktivoinut karvanaamojakin. Jäbä kytistelee siipiveikkoja pääasiassa ulkosalla ja välillä se saattaa ottaa pienet ulkopäikkäritkin tyytyväisenä. Piiperöllä on niiiiin arat varpaat, ettei alle 5C lämpötilassa ulos mennä kuin "lievällä" avustuksella. Fiksuna kattina se on keksinyt tiirailla kulkuluukun takana, jolloin ulkoa kuulee äänet ja haistaa hajut eikä varpaat koe viileän aiheuttamaa kolotusta.

Palataan vielä kissojen mielenkiintoon rajattuun alueeseen.

Piiperö nelikulmiossa

Keittiön jakkarasta yhden jalan liimaus niin sanotusti petti. Uuden liimauksen kuivumisen ajan jakkara oli pöydällä ylösalaisin. Ensimmäinen katti ilmestyi tetragoniin nopeammin kuin olisi ehtinyt sekunttikelloa käynnistää.

Poikuli treenaa Ruotsalaisen teatterin nurkan valtausta

Poikulikin siirtyi varsin pian huomion keskipisteeseen pohtimaan maailman menoa. Kehikon puristusnauhan laatikko oli pakko siirtää pois tuolilta, kun se aiheutti ikävästi kylkeä painavan elementin kulmienkurtisteluhyörinä monioireyhtymän. Näkyvimmät oireet olivat tiukka tuijotus, jatkuva asennon hakeminen huokaillen. Oireista pikaisen tervehtymisen jälkeen tuolin pohjakehikko todettiin juuri sopivan kokoiseksi yhdelle somalikollille.

Syyspäivien ratoksi

Auringon kajo taivaanrannan takaa

Syksy on ollut vaihteleva. Välillä ollaan saatu vettä oikein reilusti ja sitten on taas poutaa pitempiä jaksoja. Kuluneen vuoden kylmyys tuntuu vaan jatkuvan. Toivottavasti talvi ei jatka samalla linjalla. Pitkien poutajaksojen hyvänä puolena on kyllä se, että kaikki paikat eivät ole märkänä jatkuvasti.

Vantaankoskessa vesi virtaa

Sateista kertyi runsaasti vettä valuma-alueille, joten ojat ja joet olivat sen mukaiset - vettyneet. Vantaankoskessakin virtaukset olivat kuin keväällä. Kuohuja oli ihan kivasti porukkaa ihailemassa ja mikäs niitä oli katsella kohtuullisessa syyssäässä.

Porkkana

Kokeilemamme porkkanan toisen vuoden kasvatus onnistui varsin hienosti. Kehittyneiden siemenien kelpoisuudesta ei ole tietoa, mutta näyttävä ja erikoinen juures kasvatettavaksi. Harva tunnistaa kasvia porkkanaksi, varsinkin kukinnon kohtuullisen voimakas tuoksu ja lila keskiosa pistää pohtimaan.

Piiperö päikkäreillä

Kissat ainakin nauttivat syksyn matalalta tulevista auringonsäteistä - sisätiloissa. Samallahan sisätilat lämpiävät todella ecosti.

Jäbästinen huilailee

Elämä on kyllä muutakin kuin nukkumista. Syventävien jaksojen ohessa onnistutaan pistämään tassua toisen eteen. Skebat kyllä hankaloittavat kissojen leikittämistä enemmän kuin paljon. Se on vähän sellaista kapelimestarina paikallaan heilumista, mikä ei niitä pitemmän päälle paljoa jaksa innostaa. Siinä jää niin sanotusti itsekseen ihmettelemään maisemaa vaihtaneita leikitettäviä. Toisilla mitä ilmeisemmin on vaan paremmat tarjoomot.

Loikka vaikiokierteellä

Hirssin varsi osoittautui kestäväksi apuvälineeksi leikittämisessä. Lisäksi se, ainakin uutena, innosti varsin vauhdikkaaseenkin menoon eikä haittaa vaikka siitä saisivat palan heinää syötäväkseen.

Liikunta pitää sutjakkaana

Jäbä onnistuu välillä näyttämään varsin länsimaiselta hyvinvointikansalaiselta. Ei se todellisuudessa ole tuollainen rotevaksi kehittynyt keskikehon rakentaja. Hyvin se pitää linjoistaan kiinni syöden ihan mallikkaasti. Hyvä noin.

Vähän sumea olo

Poikulillamme on jo jonkun aikaa ollut pientä vaivaa ja päätettiin käydä valkotakkisten talossa. Vierailu oli jälleen yhtä painajaismainen Jäbälle, kuten edelliselläkin kerralla. Ne ovat niitä asioita, joita ei välttämättä halua muistaa. Nämä vierailut ovat tehneet siitä ajan saatossa tietyille asioille hyvin sätkyn, joka aiheuttaa isompaa ongelmaa mahdollisten tutkimusten kannalta. Samalla sille iskee ihan älytön stressi ja elo on todella sekaisin useita päiviä, toivottavasti paluu arkeen tapahtuu sitten joskus.

Mikähän tuolla nyt on??

Piiperökin luonnollisesti on ihmeissään tilanteesta. Hiljaiseksihan talo menee, kun toinen sairastaa ja kärsii tutkimus-/hoitoyrityksistä ja avusteisesta ruokkimisesta.

Kesätön kesä

Kesän satoa

Kesä, jos sitä nyt tänä vuonna olikaan, meni ihmetellessä rakennusteollisuuden toimitusaikatauluja sekä asiakaspalveluttomuutta pienille yksityisasiakkaille. Saas nähdä tapahtuuko tilaamamme toimitus asennuksineen vielä tämän vuoden puolella, kun toimittaja keikkuu konkurssin partaalla. Asiakkaan informoinnin olisivat voineet kyllä siitäkin huolimatta hoitaa huomattavasti paremmin.

Maanmuokkausaparaatti

Toimituksen viivästelyä ihmetellessämme yritettiin kasvattaa kesäkukkia ja jotain pientä syötävääkin. Kylmät yöt ja viileät päivät viivästyttivät kasvamista reilusti. Omien puuhastelujen ohessa kävimme tutustumassa kuinka omia viljelyksiä kannattaisi tehdä.
Viljelyn ensimmäinen toimenpide on muokata maaperä viljelykuntoiseksi. Satunnainen viljelysalan ympäröivän maan möyhennys pitkin kesää voisi olla ihan hyvä keino pitää myyrät loitolla. Näin joku puutarhuri tarinoi vuosia sitten, liekö totta vaiko tarua.

Täsmälannoitus

Lannoituksen avulla saadaan maaperä otolliseksi kasvien kasvamiselle. Luomulannoitus on sopivassa mittakaavassa ihan hyvä vaihtoehto. Esimerkillisesti eco-Jäbästinen on alusta saakka ymmärtänyt tehdä asiat ulos tilaisuuden tullen, samalla sisähuusien hiekat säästyvät.

Kasvun seuranta

Kasvun lähdettyä vauhtiin on olennaista seurata sen edistymistä sekä mahdollisia tuholaisia. Toisinaan saa tutkia tarkkaan mikä elukka on kyseessä. Kärsään loikkaava heinäsirkka on aina niin yllättävä tuttavuus.

Päivälepo on aina paikallaan

Paras tyyny mutsin käsi on

Töiden lomassa on hyvä pitää taukoja, jotta voi rauhassa pohtia seuraavia toimia sekä syventää näkemisiään. Loppukesästä sitten voikin nauttia oman kasvatuksen tuotoksista. On ne vaan maukaampia kuin kaupan hyllyltä poimitut pikakasvatetut.

Kauden satoa

Ruoan valmistaminen koko perheen voimin on hyvää yhdessä tekemistä. Siinä ohessa tulee pohdittua maailman menoa ja lettutaikinankin struktuuria. Taikinaa voi ja kannattaaa tuunata, jotta siitä tulee erilainen kuin muiden. Monesti ohjeiden seossuhteet ovat omaan makuun oudot, mutta hyvää kannattaa kokeilla eri suhteilla ja aineksilla. Niin myös lettuja.

Apulaiset ja -välineet

Ruokailun jälkeen onkin sitten hyvä hoitaa tiskit. Jossain vaiheessa kateilla oli suuri into vilahtaa tutkimaan astianpesukoneen sisuskaluja heti kun selkänsä käänsi. Onneksi ne kyllästyivät siihen kohtuu nopeasti, alle vuodessa.

Arvioitu valmistumisaika on

Lämpimämpien ja vähäsateisempien kausien aikana katit viettivät aikaa varsin paljon terassilla. Jäbästinen nukkui monet yöt ulkona toisin kuin Piiperö, joka tykkää nukkua kainalossa tai mahan päällä tai jalkojen välissä tai selän takana tai tyynyn vieressä. Siis jossain ihan lähellä.

Jäbästinen

Piiperö

Päivisin Piiperön suosikkipaikka pohtia maailman menoa on säkkituoli. Siinä on lähes poikkeuksetta sopiva kolo tarjolla. Lisäksi sieltä on hyvä pitää vahtia mahdollisien kivojen aktiviteettien varalta, kuten lentävän herkkupalan tai heittoraksun suhteen.

Jaksat sitten vielä leikkiä sen kameran kanssa?

Taiteilijaelämää

Lokin lento

Erään niin kauniin ja viattoman vuoden 2010 elokuisen aamun jälkeen pihalle ilmestyi Blue Lagoon, joka sai idean eräästä arokyyhkybongauksesta. No, joku talvi Heikki Hirvi kävi painamassa oman taginsa altaan pohjaan runnoen pohjan säröille.
Tällä kertaa kauniin ja jopa kohtuu lämpimän heinäkuun aamuna aamupalaa syödessämme kyllä kuulimme normi "ulos on päästävä" -töminää mökistä. Töminän syy kyllä selvisi myöhemmin, kun avasimme ulko-oven. Piiperö oli saanut taiteilijakohtauksen. Eteisen mattoa koristi tuliterä taideteos. Laajennettu versio teoksesta levittyi lähes koko ruokosokeripussin määrältä ympäri mökkiä. Ahkera pimatsu sille päälle sattuessaan.

Teoksen jatkumo ja itse taiteilija

Tulipahan siivottua lattiat ihan noin niin kuin sponttaanisti ja hymyssä suin miettiessä Piiperön intoa raahata tuollaisia pusseja. Pöydälle unohtuneet kissanruokapussukat löytyvät yleensä rei'itettynä jostain päin huushollia. Kumpa se oppisi avaamaan ne hallitusti ja vieläpä kipaten ruokakippoon, niin olisi kotiväki tyytyväisempi.

Kukkulan kuningatar

Kyllähän tuon innon ulkoiluun ymmärtää. Omassa häkissä ei pääse maata nuuhkuttelemaan saatikka heinää syömään. Lisäksi heinän perässä ravaaminen on puuskuttavimpia kohokohtia. Valitettavasti lähettyville on parkkeerannut noin kahdeksan yksilön lauma valkohäntäpeuroja (nyk. kauris) ja niiden yleistyttyä on myös punkkien määrä räjähtänyt. Tämä on todettu ihan empiirisellä poimintamenetelmällä kissoista ja itsestämme.

Piiperön uusi mielenkiintoinen harrastus on television katsominen.

Haba-kissa

Smurffi-kissa

Huomaa ylläolevasta kuvasta mitä Piiperö katsoo ja varmaan mielessään naureskelee takavasemmalle hipsivälle loksuleualle.

Arvaa puutuvat kirjaimet?

Live-TV takapihalla kyllä vie voiton, jos siellä tapahtuu ruohon kasvamista jännempää.

Seplu ja säksättäjät

Loppujen lopuksi voittaja on kyllä oma pehmoinen peti.

Lepo-kissa

Luontoilua

Kevät on - lapintiiran aikaa rannikolla

Kevääseen kuuluu perinteinen retki Porkkalan kärkeen. Tällä kertaa retkuilun aloitus tapahtui hieman normaalia myöhemmin aamuauringon ollessa jo korkealla horisontin yläpuolella.

Tyhjän taivaan tapitusta

Luotsiaseman vierestä maisema avautuu Porkkalan selälle Upinniemen jäädessä vasemmalle. Periaatteessa rantaviiva ohjaa merellä muuttavat linnut lähelle Porkkalan kärkeä ja siten niitä voi nähdä kohtuullisen läheltäkin. Hyvän muuton aikana Kärjestä nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Käytännössä linnut lentävät kuitenkin sen verran kaukana, että kiikarit ja kaukoputki tarvitaan niin tunnistamiseen kuin laskemiseen. Tarkkailun ohessa saattaa onnistua näkemään hylkeitä ja erilaisia vesikulkuneuvoja.
Pampskattan on ulkoilualueen ulommaisin kärki ja suosittuin muutonseurantapaikka. Luotsiasema sijaitsee hieman kauempana Kärjestä, mutta on helpommin saavutettavissa, jos onnistuu löytämään pysäköintitilaa läheltä. Näiden kahden paikan välissä on yllättäen välikärjeksi nimetty paikka. Alueella on useita nuotiokatoksia, runsaasti polkuja, pysäköintialueita ja todella runsaasti vapaata rantaviivaa ihmeteltäväksi. Hyvä retkikohde vaikka telttailuun.

Puhdasta tulee - ehkä

Uudet ovet ja ikkunat tuli puhdistaa valmistus ja kuljetuspölyistä sekä samalla tehdä tarkempi laatutarkastus, jonka perusteella parantamisen varaa olisi ylättävänkin paljon. Tunnettu lausahdus on, että tekeminen on kallista. Mutta vielä kalliimpaa on pitää yllä ja korjata huonoa laatua ja mainetta.
Kodinhoitohuoneen ulko-oven ikkunasta ei saatu kunnolla läpinäkyvää vaikka kuinka jynssättiin. Piiperö pyöritteli vieressä epätoivoisena päätänsä. Eihän siitä pysty edes tinttien liikehdintää seuraamaan. Parempi onni seuraavalla kerralla ikkunoita valittaessa, vaikkakin meistä valinta oli hyvin onnistunut. Valoa tulee hyvin sisälle ja ulkoa(kaan) ei näe sisälle.

Kukkuu

Terassin seinän viereinen ylätaso on suosittu tarkkailupaikka. Sieltä pystyy hallitsemaan koko takapihan ja on hyvin piilossa potentiaalisilta saaliilta (toim.huom. tokkopa nuo edes tietäisivät mitä tehdä öttiäiselle).

Jäbä kahden tipun loukussa

Pitkäksi venähtäneen lopputalven aikana fasaani (/1) oli lähes päivittäinen vieras heittosiemenpaikalla. Varpuset kun ovat välillä niin laatutietoisia, että suurin osa siemenistä nakellaan rehvakkaalla niskan nakkeluliikkeellä isossa kaaressa ympäri pihaa. Siten on ihan hyvä, että joillekin kelpaa huonompilaatuisetkin siemenet. Kalevi odotteli tuossa vaiheessa vielä uima-altaan täyttymistä.

Perinteinen kissa nelikulmiossa

Jäbä oli otettu, kun kerrankin tuli egolle riittävän kokoinen laatikko pönötettäväksi. Kuvasta ei erotu Piiperön purukoodatut reunat. Koodaus tapahtuu normaalisti muuten nopeammin kuin Valtteri ehtii klikata Kimiä.

Mikäs öttiäinen tuo on?

Luonnon ihmeitä

Kesäturilas, koiras

Olimme katsomassa lehmien kesälaitumella Nummi-Pusula-Lohjalla keltajalkavikloa, kun vierestä kuului epämääräistä pörinää ja kuivien heinien rapinaa. Läsnäolevien luontoihmisten avustuksella pörisijä tunnistettiin turilaaksi ja kesäturilaan ollessa vahva valistunut nimipäätelmä koppiaiselle. Havaintopaikka on varsin mielenkiintoinen, rinne kuin amfiteatteri, jossa oli ainakin edellisenä kesänä lehmiä laiduntanut, ja alhaalla päivä päivältä pienenevä tulva. Muutoinkin ympäröinyt maisema oli alueelle tyypillinen kaunis kumpuileva maalaismaisema.

Luontotarkkailija

Oviremontimme yhteydessä vaihdettiin myös terassin kohdalla oleva tuuletusikkuna. Tällä hetkellä siinä on tilapäinen virittely kissanluukulla auttaen todella paljon arkielämässä "eräiden" kulkemiseen ulos sisälle ulos sisälle ja sille välille. Välillä Jäbä Jäbästinen viettää pitkiä öitä nauttien ulkoilmaelämästä ja me rauhallisimmista aamuyön unista.

Paratiisimonarkki kiikarissa

Talomme pihapiiirissä lentelee normitirppoja kohtuu mukavasti pitäen Piiperön kiireisenä niitä vahtiessa. Siinä ohessa pitää nuuhkia paradice fly-catcher taulua. Tiedä sitten mikä taulussa kiinnostaa tai sitten se vain sattuu olemaan sopivasti kulkureitillä. Taulu tulee siirtymään vaatehuoneeseen sen valmistuttua, jotta silkimaalaus olisi vähemmän alttiina auringon valolle.

Rikki on, sarana siis.

Aamuna eräänä yksi keittiön ovista jäi kirjaimellisesti käyttäjän käteen. Ei siinä muuten mitään, mutta emme halunneet kissojen rymsteeraavan roskiksia päivän aikana. Siinä ohessa yksi ehti käydä penkomassa kaapin alusen vesiputkien läpiviennin koloista. Jäbä isona kollina ei kolosta mahtunut, onneksi, mutta yksi "eräs" kyllä otti ilon irti tilanteesta.

Välipala

Muuttotavaroita on pikkuhiljaa valunut nykyiseen asuntoomme varmistaen huushollin olevan sellaisessa puolijatkuvassa muutostilassa. Kissat ovat luonnollisesti innoissaan muutoksesta. Aina riittää uutta tutkittavaa ja kommentoitavaa.

Kissa neliössä

Ympyrätesti aikoinaan ei ollut onnistunut, mutta erilaiset suorakulmaiset tilat ovat kovaa valuuttaa. Esim. ylösalaisin oleva tuoli on aina ollut suosiossa. Niin tälläkin kertaa.

Safkan suojausta

Rakkaalla Piiperöllä on tapana puru-merkata kaikki pahvilaatikon kaltaiset suuhun sopivat ulkonemat. Esimerkiksi ruokalähetysten kannet tulevat merkatuksi melko välittömästi ja siinä ohessa pöyhittyä laatikoiden sisältö. Tässä lähetyksessä oli ruokapusseja ja ne ovat toisinaan mystisesti lähteneet rei'itykseen. Siksipä laatikot piti hetkeksi suojata ja yllättäen käden ulottuvilla ollut keittiön jakkara oli oiva väline tähän tarkoitukseen. Joku kylläkin ei ollut niin tyytyväinen ratkaisuumme.

Punkki

Variston eläintarvikekaupasta tarttui mukaan kissojen pehmokotikolo, josta ensimmäisenä kylläinen tuli mieleen punkki. Kolo on ollut suosittu kotona ja etenkin matkoilla.