Arkirutiineihin paluu

Seuraavaan lomaa on sitten noin 11kk, joten koko poppoon on aika sopeutua arkirutiineihin. Meillä tämä tarkoittaa päivittäistä autolla liikkumista kodin ja kustannuspaikkojemme välillä.
Kulkemisteemaan sopiva kuvakin löytyi viimeaikojen kuvavarastosta. Pikkuneiti on tunnelin keskireiässä kuin cruisailemassa letukkaa merenrantakahvilalle. Tottavieköön nuo tunnelit ovat milloin missäkin, kun nuoriso koheltaa menemään ja sitä ne jaksavat kyllä tehdä välillä jopa enemmän kuin tarpeeksi. Kaitpa ne tuosta rauhoittuvat - joskus parin kymmenen vuoden aikana.

Tunnelikuski cruisailemassa

Aamut menevät niin itsensä kuin kissojen ruokinnan parissa.
Toistaiseksi vanhuksemme saa relata päivän "pentuhuoneessa", minkä olemme todenneet olevan hyväksi. Se on siellä välillä muutenkin lepuuttamassa hermojaan nuorison päivän puolelle jatkuvista reiveista.
Illalla ei sitten paljoa olekaan aikaa ennen yöpuulle menemistä, jotain kuitenkin. Nuoriso on lähes aina auttamassa iltapuuhasteluissa mukana, etenkin siivoaminen on kova juttu.

Kaikkien sopeutuminen on vielä vaiheessa. Pikkuherran kanssa vanhuksemme vaikuttaisi tulevan toimeen joten kuten, mutta pikkuneidin kanssa on lähes jatkuvasti sananvaihtoa ja ärhentelyä.

Shakki ja matti, muttei patti

Pikkuneiti ymmärtää yleensä väistää, mutta hakee sitkeästi lähempää kontaktia. Vanhuskin on helteiden loputtua liikkunut enemmän ja siten tilanteita on tullut enemmän eteen. Toivottavasti sitkeys palkitaan kolmen katin yhteiselolla jonakin päivänä.

Vanhus matkalla jäähdyttelemään

Pikkuherran pyrstöjouhet ovat kasvaneet viimeviikkoina ja kohta saammekin siitä ihan hyvän vitriinien ikkunoiden pölyhuiskan.

Pikkuherran pyrstö

Nuoriso päivätorkuilla

Pikkuneidin pyrstö on kasvanut pituutta, mutta jouhet ovat vielä odottamassa kasvamistaan. Sen turkin ticking ei ole vielä kehittynyt muualle kuin niskan alueelle. Selkä ja kyljet ovat kyllä vaalentuneet pentuajoista. Pikkuherralla turkki oli samassa iässä jo muuttunut varsin paljon.


Aikaisempaan yhden katin talouteen verrattuna hiekkaa menee ja kulkeutuu ympäri huushollia noin ziljoona kertaa enemmän. Jostain syystä juuri vaihdetuista vuodevaatteistakin hiekkaa löytyy paljon muttei sentää ihan kilokaupalla. Imurointi ei ole kovin suuressa suosiossa enää pikkuherrallakaan vaikka seuraakin tapahtumaa lähettyviltä. Moppaaminen on sitten täysin oma juttunsa. Mopin huiskuja koukutetaan ja märällä lattialla pitää juosta nelitassuluistossa.

Pikkuneiti moppaamassa

Ompelukone on jännä laite, pitää ääntä, piipittelee, surisee ja emäntä näprää sen kanssa aika ajoin. Etenkin pikkuherra on monesti auttamassa ompelussa, ainakin omalla massallaan. Mutta välillä myös pikkuneitikin ehtii häiriköintikiireiltään tsekkamaan singeriä.

Tikkaamassa

Loppuun pari kuvaa tunneleista, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyviksi hankinnoiksi.

Pikkuherra ja uudempi tunneli

Pikkuneiti ja vanhempi tunneli

Vanha ja uusi tunneli on helppo erottaa roikkuvan pallon kuminauhasta. Muuten ne ovat kestäneet rökitystä yllättävän hyvin lähes ilman mitään vaurioita.

Bonuskuva

Pikkuherran valmistautuminen pitkään hyppyyn

Yön kukkija

Kaktuksistamme yksi päätti pitkän lämpimän kesän lopulla kukkimaan. Olimme jo pitemmän tovin seuranneet kukan kehittymistä, mutta aina se yllättää nopeudellaan lopussa - päivässä nuppu venähtää pituutta reippaasti ja ennen iltaa nuppu avautuu levittäen huumaavaa tuoksuaan.
Nuorisollemme tämä tietysti oli ensimmäinen kokemus kaktuksen kukasta. Kaktuksiin on kyllä haettu tassutuntumaa ja jyrsitty aiheuttaen piikkihukan, kuten kuvista hyvällä tahdolla voi havaita.

Nuoriso imppaamassa

Pikkuherralle kukinto oli mielenkiintoinen, mutta ei se sen isompaa mielenkiintoa siihen osoittanut. Vanhuksemme ei tainut edes tarkistaa koko kukintoa, kun onhan niitä jo nähty. Stadin pimatsulle sen sijaan kukan tuoksumaailma oli epäillyttävä.

Mikäs lemuaja tämä oikein on??

Kukka selvisi hyvin pentujen tutustumisesta ja oli kauneimmillaan yön pimeydessä.

Kaktus täydessä kukassaan

Tiedä sitten mitä yöllä on tapahtunut terassilla, liekö nuoriso käynyt työntämässä kärsänsä kukan uumeniin vaiko muuten vain kroolattu juoma-astiassa. Onneksi olivat yrittäneet mitä-lie-sitten terassilla eikä sisätiloissa. Pärskeiden syy jäi yön mystiseksi salaisuudeksi.

Asento - hyppy - molskis?? Vain ponnahduslauta puuttuu - onneksi

Aamulla kukinto oli jo nähnyt parhaansa ja alkukukinnon voima oli muuttunut lieväksi väsähtämiseksi.

Ehtoo puolelle taipunut kukinto

Pikkuapulaiset

Pikkuiset tassunjäljet

Pikkuapulaisten päiväaskareet

Normipäivä alkaa yöllisten jälkien siivoamisella. Hiekkalaatikoiden tyhjennys näyttää olevan kova juttu kaikille kissoillemme. Todellisuudessa ensin tyhjennetään laatikot, siinä välissä koko poppoo käy tekemässä asiat (lue: merkkaamassa omilla hajuillaan) kaikkiin laatikoihin ja sitten jälleen siivotaan. Loppusaldona on iso pussillinen erinäköistä ja hajuista moskaa. Välillä olen ihmetellyt miten isomman kissalan tuotoksien korjaus suoritetaan ja etenkin pois kuljetus - repulla?

Huusien puhdistus

Terassimme kaapin peseminen oli todella jännä juttu. Sisätiloissa moppi on suuren jahtijuhlan aihe ja ulkona ihan kluutilla huseeraminen riittää innokkaiden kärsäkkäiden houkuttelemiseen paikalle.

Ulkokaapin pesu

Rehuilla pitää olla riittävästi nestettä, joten niiden kastelutilanne tulee välillä tarkistaa.

Piikikkäät ystävämme

Kiipeily"puun" rakentaminen etenee pikkuhiljaa. Alatason tukilevy vaati pari reikää kiinnitysnarulle. Tietysti pikkuneiti oli auttamassa. Pikkuherra oli tällä kertaa jossain muualla huitelemassa.

Lepotason tukilevyn rei'itys

Kesällä terassimme lämpenee hieman turhan reippaasti. Pyrimme tätä hillitsemään kaihtimilla, joissa on tietysti narut, jotka ovat, tietysti, kissojen mieleen. Siinähän säätelevät kaihtimia.

Kaihtimensoittaja terassilla

Lepotason päällysteen tekemiseen Husqvarna on saanut laulaa. Yllättäen pikkuherra on tässä suhteessa kehittymässä meidän suuresti ikävöimämme The Grand Old Ladyn kaltaiseksi - käsityökissoja siis, liekö oppinut jo kasvattajansa luona perusteet.

Lepäävää painoa tikkien lomassa

Pikkuneiti suoritti taustalla kankaiden soveltuvuuttaa lepäämiseen.

Lepotesti

Lepotaso on siis tulossa kiipeilypuun alimmaiseksi tasoksi. Suurinpiirtein tällä tavalla näin.

Solmukiinnitys

Välissä piti tietysti hoitaa busineksia eli pirpelökioskin pitämistä. Ruokatoimitusten laatikoista saatiin parilla aukolla hyvä ja melko edullinenkin leikkipaikka. Viimeaikoina laatikko on ollut etupäässä kyljellään, jolloin avoinaisen pohjan ja päätyaukkojen kautta pennut pääsevät juoksemaan näppärästi monella eri tavalla laatikon lävitse. Lisäksi pahviin on hyvä rauhoittaa kutisevia ikeniä.

Pirpelökioski "Open" - Se on sitten 50cnt!

Kuumalla ilmalla on hyvä huolehtia riittävästä levosta

Pirpelökioskin sulkemisen jälkeen lähdetään viihteelle

Lämpimän kesäpäivän kääntyessä iltaan saapuu hiipuvan päivän sinertävä hetki.
Pilvet heijastelevat mailleen laskevan auringon viimeisiä valonsäteitä.
Päivän äänet hiljenevät, kesän kuumuus taittuu illan lempeydeksi.
Hämärä valtaa tienoon.
Viimeisenä taivaan täyttää sirppisiipien kirskunta kertoen kesän olevan täällä.
Nauti ajasta ja hetkestä, kun se on tässä ja nyt.

Illan sinertävä hetki

Ilmajokelaista

Ilmajoki ja paini yhdistetään monesti toisiinsa, syystäkin. Liekö siinä jotain samaa kuin pannaan kaksi eri sukupuolta olevaa suhteellisen samanikäistä kissanpentua samaan huusholliin. Ehkä painissa on kyse hieman jostain muusta. Sunnuntaiaamun hyvässä aamuauringon valossa nuoriso laittoi tassua toisen eteen pitkän tovin.

Alkulämmittelyä

Ennen varsinaista painia on hyvä suorittaa lämmittelevä harjoitus. Tunneli sopii tähänkin varsin mainiosti.

Alkutuntuman hakemista

Pientä otteen hakua

Lämmittelyn jälkeen päästiin sitten vauhtiin. Lähipainia harjoiteltiin pitemmän kaavan mukaan.

Prinsessan oikeaa etutassua poskeen

Prinsessan pyöritystä

Isä-Jellona näyttää kuka on isoin

Banzai-loikka

Erilaiset Banzai-loikat toisen kimppuun ovat olennainen osa painijumppaa.

Reilusti rimaa (tunnelia) hipomatta ylitse

Haa - Bansai!

Ylläolevat ovat pikku(?)herran esityksiä. Niissä on kyllä hyppy, ylitettävä este, kohde silmissä, mutta jotain puuttuu.

10 pisteen Banzai loikka.

Siis etutassujen ja korvien asento. Siinäpä se. Vielä on pikkuherralla tyylissä hiomista.

Hempeilyä

Leikin lomassa oli rauhallisempia ja "lempeämiä" hetkiä. Yksi kuva voi kertoa monta asiaa, riippuen miten sen haluaa hahmottaa.

Tunnel of Love

Prinsessa

Sunnuntaina tasan kuukausi pikkuherran saapumisen jälkeen pikkuneiti vaiko sitten pikkuprinsessa tuli taloon.

Pikkuprinsessa

Taloutemme käsitti kolme yksilöä eli 11 henkeä muutaman vuoden ajan. Sitten tupsahti kerrassaan hienoluonteinen pikkuherra ja nyt saman katon alla pyöriikin 29 henkeä, olettaen vanhuksellamme olevan vielä kaikki yhdeksän yhdessä pakkauksessa. Alla taloutemme vakiokokoonpano.

Vanhuksemme

Pikkuherra

Hän

Hän

Pikkuherran ulkoilua

Aamupäivällä ennen prinsessan hakemista teimme pitkän ulkoilun pikkuherran kanssa. Koska se ei juurikaan kukmmastele vieraita ihmisiä, etenkään valjaissa, suoritimme muun jutustelun lomassa pientä rotuesittelyäkin. Liekö pikkuherrassa näyttelyainesta? Se kun näyttää ainakin ihmisten seurassa olevan kuin hylje (Pinnipedia) vedessä (toim.huom - statuksen muutoksen yhteydessä otettiin verinäyte, joka oli lääkärilaskuun kirjattu Lohitesti).

Pyrstö

Hyppy ylävirtaan

Toimintakuvien tai nopeati eteen tulevien hetkien ikuistaminen pokkarilla ei ole kovin helppoa, etenkin fleksi toisessa kädessä ja monesti varsin nopealiikkeinen nuoriherra piuhan toisessa päässä ja sitten pitäisi saada jotenkin hoidettua kamera. Alemmassa kuvassa on kaikki mitä sai kennolle tallennettua loikasta.

Pikkuneidin saapuminen

Ennen tätä pikkuneiti ei ole ollut juurikaan itsekseen, aina on ollut joku pentueesta mukana. Emo oli kotiutunut paria päivää aikaisemmin, joten pentue oli jo tottunut olemaan itsenäisesti. Sisarusten kanssa ollessa pikkuneiti oli varsin hiljainen, mutta muutama sata metriä kuljetuskopassa itsekseen avasi sen sanaisen arkun ja juttuahan riitti koko matkan ajan. Tuon perusteella hieman osasimme jo ennakoida tulevaa.

Hmm, onkos tuo ADHDx2?

 Herra vastaaottokomitea ehti jostain raosta tulla tsekkaamaan uuden tulokkaan. Onneksemme pikkuherra on ottanut terassin omakseen ja viettää siellä pitkiä aikoja, joten pystyimme vanhuksemme sijoittamaan pentuhuoneeseen ja "rinsessa" sai kaikessa rauhassa tutustua uuteen mestaan.
Tunneli ja sen lyöntipallo (speed ball) olivat iso juttu. Niiden parissa aika vierähti ja tustuminen uuteen tuoksumaailmaan sujui huomaamatta. Päivä päivältä tunneli on ollut enemmän ja enemmän pikkuneidin mieleen.

Tunnelin koekäyttö

Pentuhuone on vuoronperään kunkin käytössä ylikierrosten rajoittamiseksi. Pääasiassa pyrimme vuorollaan uusinta tulokasta pitämään siellä kelaamassa tapahtunutta. Vanhuksellemmekin se on oiva taukotupa olla omassa rauhassa poissa töpisivien tassujen kopinasta.

Kelataan ja relataan

Tutustumista

Pari päivää tutustumista takana. Pikkuneidillä on iso ego ja ääni. Pentuhuone, siis yksinään oleminen edes pari sekunttia, on kovan kommentoinnin arvoinen. Siinä sivussa parketinkin lakkaus tulee kestotestattua  (ovi antaisi kyllä helpommalla periksi, mutta tätä emme ole sille kertoneet).

Kyllä, ADHDx2 vai olisiko sittenkin x3

Pikkuneidillä olemme huomanneet olevan iso ego, jonka kanssa varmaan saammekin jatkossa tehdä työtä.

Kerman saven kuppi ja ego suurin mahtuu samaan kuvaan

Vanhuksemme ja pikkuneidin tutustuminen on odotetusti vielä hyvin vaiheessa. Pikkuherra on selvästi ihan eri planeetalta, hän on oiken kunnon gentelemanni. Sillä on kyllä niin hieno luonne ja siten tutustuminen on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin, sinihopea varjo vaanii pikkuherraa...

Sinihopea varjo

Sinihopea varjo toisesta kulmasta

Tohinan lomassa pitää hieman levätä. Kuuleman mukaan pikkuherra oli päivällä käynyt terassilla himmailemassa ja pikkuneiti oli pistänyt tassua toisen eteen kaiken aikaa. On siinä mirriä kerrakseen pikkuherralle.

Prinsessan lepotauko