Kohti valoisia talvipäiviä

Oravan talvipäivänseisausaamu

Tämän vuoden talvipäivänseisaus ja samalla lyhyin päivä on takanamme. Kevättä kohti mennään verkkaisesti näin aluksi. Kuukauden päästä päivä piteneekin jo lähes silmissä. Luonnon elävillä tämän hetkinen valoisa aika on lyhyt etsiä riittävästi apetta yöstä selvittäväksi. Siksipä tämä aika on käytettävä tehokkaasti ruoan etsimiseen. Kaupunkiympäristössä ruokapaikkoja on normaalisti siellä täällä, joten tarjolla on vaihtoehtoja erilaisille mieltymyksille. Siivekkäät ehtivät tsekkaamaan monta ruokalistaa lyhyenkin päivän aikana. Lumen sitten joskus peittäessä maan ruokinnat nousevat eläinten kannalta arvoon arvaamattomaan.

Mustis marjoja poimimassa

Osa linnuista sekä oravat hyödyntävät lievästi myrkyllisiä marjakuusen marjoja. Tiedä sitten millaisia kiksejä ne niistä saavat. Ainakin elossa ne näytävät olevan naposteluistaan huolimatta. Ravinnon niukkuuden lisäksi petojakin liikkuu ja niiden varalta etenkin oravien tulee olla varuillaan.

Paikallinen kanahaukka

Alueella on ainakin vuoden verran pyörinyt kanahaukka. Sitä näkee lähes päivittäin lentelevän hakemassa omaa ravintoannostaan. Sitä se on se elämän kierto, pelkällä petulla ei pärjää.

Siellä se gentti kököttää...

Piiperö ja välillä poikulikin ehtivät päivä"askareiltaan" vahtia lähitienoon elämää. Seurattavaa on kylläkin varsin niukasti, kun omaa ruokintaa ei ole ainakaan tänä talvena keräämässä siivekkäitä ja nelijalkaisia. Siksipä kalusteita on hyvä siirrellä paikasta toiseen, jotta kattien päivärutiinit menevät sekaisin ja laitostuminen rutiineihin keskeytyy. Sama pätee valkoisten huoneiden taloon.
Kun käyt sairaalassa tervehtimässä sairaita, keskeytät samalla niin vierailtavan kuin muiden potilaiden vajoamisen sairaalan rutiineihin. Liekö pitkään trendinä ollut valkoisen kodin ihannointi kaipausta laitoselämän säännönmukaiseen kliiniseen elämään.

Pönttö liikenteessä, sekä Jäbästinen

Yhtälailla lemmikit "kotoutuvat" etenkin näin talvella kotiin sisätiloihin. Jäbä kyllä haluaisi ulkoilla, mutta terassi ei ole se juttu, vaikka sinne pääsee vapaasti lähes kaiken aikaa. Onneksi pelkästään kiipeilypuun kotuksen siirtäminen toiseen huoneeseen herätti kateissa suurta ihmetystä ja aktiviteettia.

Raapimistolpatkin siirtyivät

Osa raapimistolpista siirrettiin samassa yhteydessä. Jo ennen pystyttämistä niitä oli pakko päästä rapsuttelemaan. Hyvä että saimme ensimmäisen tolpan pystyasentoon, niin ensimmäinen sankari oli jo testaamassa "uuden" tolpan kiipeilyominaisuuksia. Samalla Jäbä keksi, että siitähän on näppärä siirtyä senkin päälle ja sieltä edelleen katonrajaan tulevalle nukkumalähiölle.

Uusien vahtipaikkojen testaaminen käynnissä

Sattuneesta syystä senkin (kaapisto) päälynen ei enää sovellu tavaroiden jemmaamiseen. Toisaalta nyt kun katit pääsevät sinne vapaasti hyörimään, niin siellä on todennäköisesti enemmän karvoja ja vähäisemmässä määrin pölyä. Maisemallisestihan ylhäältä näkee hyvin pihalla, jos ja kun pitäisivät silmiänsä auki. Ainakin mustikset ja kurret saavat pääasiassa ravata pihan poikki kaikessa rauhassa ilman kommentointia.

Valkoisen Joulun este

Sopivasti juuri ennen Joulua kelit muuttuivat nykynormien mukaisiksi vesikeliksi. Lumet saivat kyytiä ja tilalle saatiin niin iki-ihana jääkeli. Ei muuta kuin piikkari jalkaan ja ulkoilemaan. Nastojen rapina jäätikölle on musiikkia korville. Onneksi ehdittiin nauttia pari päivää lumisista maisemista ja lumen tuomasta valoisuudesta. Eikun odottelemaan talvisia aurinkoisia päiviä!

Oli hanget korkeat nietokset (Sibelius)