Oscar

Yhtenä neljästä lokakuisista viikonlopuista kävimme mökillä. Takan lämpöä ja pitkähköjä ulkoiluja luonnon keskellä. Siinä kateilla on riittävästi ohjelmaa ollakseen tyytyväisiä, paitsi jos on mahdollisuus lähteä ulos vielä kerran...

Pähkinäpensaan väritarjontaa

Lehtipuut olivat todella upeissa ruskan väreissä. Varvusto ei kesän lämmöstä väriä ollut saanut, joten pähkinäpensaat, vaahterat, haavat, tammet, koivut ym lehtipuut tarjosivat väriä maisemaan. Tammet eivät normaalisti ole olleet kovin värikkäitä, mutta tänä vuonna ne olivat ruskaantuneet voimakkaasti värittäen osaltansa maisemaa punertavan ruskehtavaan taittuvalla keltaisen sävyllänsä.

Piiperö kuivalla maalla

Vuodenajalle tyypillisesti heinikko kuivuu seuraavan kerran sitten joskus tulevan kevään lopulla. Välissä tosin on talvi, joka hyvin todennäköisesti nujertaa heinät, joten keväällä ei ole paljoa heiniä kuivatettavaksi. Piiperö on sen verran silkkitassu, ettei märässä heinikossa kulkeminen ole sille maailman mukavin juttu. Se on kuitenkin sen verran pieni ikävyys, jotta ulkoilemaan kyllä lähdetään aina tilaisuuden tullen.

Jäbästisen poseeraus

Jäbästistä märät heinät eivät haittaa. Pää edellä painuu puskaan kuin puskaan vesipisaroista välittämättä. Sisätiloissa tosin vesipisaroiden puolikaskin aiheuttaa hillittömän selkäkarvojen nytkymisen ja pakenemisen paikalta. Lähtee kuin Jäbä matolta.
Märät heinät muuten kastelevat sen mahakarvat mukavasti, jolloin niihin vuorostaan tarttuvat kaikki roskat entistä paremmin. Jäbä on suoranainen roskakuski.

Jäbän ensiraksu

Tähän mennessä Jäbä ei ollut raksuihin koskenut. Nuuhkaisut tosin ja kääntänyt paksut pöksyvillansa. Piiperö on kautta-aikojen syönyt niitä ja erityisesti heittoraksut ovat sille hyvää viihdettä ja ruokailua. Tällä kertaa jäbä suureksi hämmästykseksemme, myös Piiperön, rupesi nuuhkimaan heittoraksua ja pureskelemaan raksua. Siinä aika pysähtyi, kun kaikki me ihmettelimme tapahtuvaa.

Hmm, ihan OK.

Tietyllä tavalla onneksemme Jäbälle maistuu vain kanalliset Oscarit. Piiperölle on myös raksuja, jotka voivat olla jäbälle iho-oireita aiheuttavia. Niihin Jäbä suhtautuu onneksi entiseen tapaansa - torjuvasti. Näin ainakin toistaiseksi. Havaintojemme perusteella Oscarit eivät ole aiheuttaneet oireita noin kuukauden kokeilun aikana.

Loimulohta

Pitkästä aikaa teimme itse loimulohta inkiväärikookosriisillä. Riisi tosin keitetään liedellä, ei nuotiolla. Tämä kokonaisuus on todettu toimivaksi yhdistelmäksi. Olikohan se 2017 Australian Master Cheffissä, jossa mainittiin aniksen sopivan lohelle ja sitähän piti nyt muistaessa kokeilla. Siispä hieman jokaisesta kodista löytyvää nimeltään ranskalaiseen viittaavaa anisviinaa pintasuolan päälle siveltämään. Lopputuloksena kieltämättä hyvin maistuvaa loimukalaa.

Punarinta

Munkki seikkailee - osa 2

Tyrnävän jälkeen munkkikorppikotka seikkaili pitkään Limingan alueella. Hyvä niin, sillä se houkutteli lokakuun puolella väkeä näkemään sen uudestaan tai ensimmäistä kertaa. Näin toivottavasti aliueen matkailussa näkyi munkin tuoma lisä.
Lokakuun alkupäivinä se lähti valumaan pikkuhiljaa nelostietä seuraten etelään päin.
Taisi se muutaman hetken viivähtää Haapavedellä Piippolan vaarin lähettyvillä turpeenottoalueella.

Munkki Tyrnävältä terve

Suunta sillä oli todennäköisesti sinne mistä oli tullutkin, eli ehkä kaakkoon tai lounaaseen. Kaakon suunta tuntui jotenkin luontevammalta, kun kerran ei lähtenyt rantaviivaa seuraamaan. Linnuista kiinnostuneille sisämaassa sillä oli vaihtoehtoja suunnata minne vain ja myös harrastajien määrä neliökilometrillä on varsin pieni numeroarvo.

Syksyn väri-ilottelua

Munkin suorittaessaan sisämään seikkailuansa ehti ruska eteläänkin. Muutaman viileän yön jälkeen värit olivat jotenkin voimakkaammat. Syksyn väriloistoa on ilo katsella ja ihastella. Syksy on hienoa aikaa. Syksyn mittaan on myös osa pohjoisen linnuista valunut etelään, pohjoisessa pihlajilla taisi olla hieman heikko marjasato.

Nuori tilhi

Pihapiiriin päivänä eräänä saapui kohtuullisen kokoinen helisevä tilhiparvi. Siinä katosivat varsin nopeasti marjat puista. Katajanmarjat näyttivät maistuvan nuorelle tilhelle. Kuvasta näkee miten siivissä olevat punaiset vahapiikit ovat hyvässä alussa. Jotenkin tuo yksilö oli vielä niin pesästä lähteneen näköinen. Liekö ollut myöhäinen pesintä vaiko jopa toinen poikue, eipä suostunut kertomaan.

Piiperö syysiltapäivän valossa

Kissoillakin on ollut säpinää takapihalla seurattavana. Liikennettä on osaltaan lisännyt maapähkinäpussin loppujen sijoittaminen ruokintoihin. Ainakin paikkakunnan tintit ovat ne löytänyt yhden yritteliään oravan ohella.
Aleksis Kiven päivän kääntyessä vahvaan iltapäivään tuli yllättäen tieto munkin siirtyneen Riihimäelle. Olimme sopivasti lentokentän lähettyvillä, niin eikun yrittämään vielä kerran nähdä iso lintu.

Peltilintu BA

Näkyihän siellä isoja lintuja, hirvittävän metelisiä ja peltisen oloisia. Aikamme seurasimme puiden takaa vilahtavaa piekanaa ja kanahaukkaa, sepelkyyhkyjä yms. ehtoja siivekkäitä. Lentokoneiden nousujen katselun ohessa huomattiin viestitetyn, että munkki olikin tullut yllättävän vauhdikkaasti Riihimäeltä Klaukkalaan. Olimme siis ihan oikealla suunnalla, olettaen sen jatkaneen vielä samaan suuntaan. Edellisellä kerralla 2010 se kiersi matkalla itään pääkaupunkiseudun jostain Nurmijärven kautta. Joten saatoimme olla sittenkin väärässä paikassa.
Illan alkaessa hämärtyä nähtiin jonkun ajaneen metsän takana pellolla olleet hanhet ilmaan. Olisiko joku iso peto saanut sen aikaiseksi, kuten munkki pohjoisessa. Ja eikun siis peltoaukealle munkki mielessä. Peltoaluehan kun on hyvin Riihimäki - Klaukkala linjalla.

Levottomat valkoposkihanhet

Peltoalueen puiden latvuksia katselimme kerran jos toisenkin. Alueelta löysimme yhden piekanan, ehkä sama mikä nähtiin lentokentältäkin, sekä tuttu levottomana lennähtelevä vapo parvi.
Illan hämärtyessä nelijalkaisetkin lähtivät liikkeelle. Melko lähelle meitä jostain ojan takaa tuli kauriskolmikko rouskuttelemaan pellolta viljan jämiä. Hetken päästä niiden joukkoon ryntäsi itse Rami Rusakko. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä supikoira. Siinä koko konkkaronkka oli sulassa sovussa pienellä alueella. Ihan kivahan niiden toimia oli katsella, kun ei ollut mitään paniikkia. Munkki oli sittenkin tehnyt oharit ja mennyt jo Porvooseen saakka. Se oli kuulemma kääntänyt Klaukkalan jälkeen nokkansa tiukasti kohti itää. Autolle köpötellessämme ihasteltiin iltaruskon värittämässä maisemassa lentelevää asiota.