perjantai 12. helmikuuta 2021

Jättirapu

Pohjoisen jäämeren jättiläisravuilla, siis kuningasravuilla, oli aikoinaan mahdollisuus kokeilla kissojemme reagointia. Siis valmistetuilla sellaisilla. Eipä ne silloin niille maistuneet, joten meidän itse oli ne mutusteltava. Kerrankin oli ravuissa syötävää.

Usean menneen päivän, oikeastaan viikon, aikana on kunnon talvisäitä riittänyt. Polaaripyörre päätti jakaantua siten, että Skandinaviaan on ollut tarjolla kylmiä pohjoisia virtauksia. Lisäksi nykyisen ilmaston tapoihin kuuluu hidastuneet liikkeet. Niimpä nautitaan nyt aurinkoisista ja kylmistä keleistä, kun kerran on mahdollista. Parempi näin kuin neljän kuukauden mittainen auringoton marraskuu.

Lähitienoilla on kuulemma nähty saukko sulan veden äärellä. Ohikulkiessani olen huomannut sen jäljet, mutta itse taapertajan kanssa emme ole polkujamme yhyttäneet. Tällä kertaa piti yrittämän aamulla tavata. Tosin ulkona oli alavilla mailla hieman alle -25C pakastusta, mikä piti ainakin avantouimarit ja muut ulkoilijat näkymätömissä. Onneksi tänä aamuna tuulta ei ollut juurikaan. Siispä riittävästi vain kerroksia päälle ja polkupyörällä sotkemaan mahdolliselle tapaamispaikalle.

Eipä saukkoa näkynyt, mutta sentään yksi jättiläisrapu oli kyttämäässä sinttejä joesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti