 |
| Mestari työssään |
Jälleen on se aika vuodesta, jolloin
pihkapuu vedetään ovesta sisälle tuomaan vienon muistutuksen elävästä elämästä tuolla seinien ulkopuolella.
 |
| Kuusipuu, omasta metsästä. Yes. |
Ennen kuin pääsimme levittelemään muuttolaatikoissa lymyilleitä palleroita, nauhoja, pötkylöitä ja muita pling-pling juttuja pihkapuuhun, haimme sen muutaman mutkan kautta takapihallemme, missä se oli tovin oravien ja muiden elävien ihmeteltävänä. Varsinainen siirto sisälle tapahtui kahdessa vaiheessa välittömästi
plussakelien uhatessa. Lievällä väkivallalla saimme revittyä latvaosan terasille. Itse siirryttiin tässä vaiheessa sisätiloihin pohtimaan puun sisälle tuomisen
taktiikkaa strategian toteuttamiseksi. Samalla kissat menivät vuorostaan ulos varmistamaan pihkapuun aitouden. Kuviin ei onnistuttu tallentamaan miten Jäbä könysi puun keskellä ikionnellisena. Voi sitä möyrimisen iloa.
 |
| Pssst, vettä, vettä puu tarvitsee. |
Yllättävän vähän neulasiaan pudotteleva metalliseen valutuotteeseen istutettu metsän kasvatti katteja kiinnosti. Hyvin lyhyen tovin jälkeen se oli jo "tuttu juttu" ja päivärutiinit jatkuivat niin kuin mitään uutta ei olisi ilmestynyt talouteemme. Ainoa huomattu hupi on kulkea pyrstö pystyssä kuusen alta varmistaen
neulasten a)
putoaminen b) leviämisen tehokkaasti ympäri taloa. Jalkapohjaa akupuntuoiva tuore kuusen neulanen aamun ensiaskeleilla on mitä parhainta unisen mielen terapiaa.
 |
| Piiperö palloa hienosäätämässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti