Kuva-arvoitus

Mikä on kuvassa?

Mikä on pörröinen turkkirulla matolla, ei häntää, ei korvia?
Tämä rulla löytyi kesällä päivänä eräänä mökkimme matolta, keskellä päivää. Voisiko se olla karvalakki?.
Kesä ja karvalakki, emmekä omista karvalakkia. Eipä taida olla voittoarvaus.

Entäs sinisomppusiili? Muuten hyvä, mutta siilillä on erilaiset kaviot, siis jalat. Eikä meillä ole tapana ruokkia siiliä sisätiloissa. Ja onko kukaan kuulutkaan sinisomppusiilistä faunan edustajana? Ei voittoja.
Päädyimme lopulta ihan niinkin tavalliseen kuin päiväunilla olevaan rullautuneeseen koiraspuoliseen sinisomppuun alajiin yksitassuinen. Sinisomppurulla?

Edestäpäin nähtynä se on kyllä ihan selvä somppukolli niin tyytyväisen pihalla ihan kaikesta. Mutta saipahan se aikaiseksi hyvän päivän hörötykset.

Somppukolli edestäpäin

Jäbän lempparipaikka ottaa päiväunet oli väliaikainen ikkunataso, jolta pystyi seuraamaan ulkomaailmaa (kuvassa selän takana) kuin roomalaiselta divaanilta konsanaan. Tosin pehmusteet puuttuvat tästä mallista.

Jäbä lepää - yllätys

Parasta tuossa tähystyspaikassa on pyrstönkannatin! Siihen on näppärä laskea häntä lepäämään, eikä tarvitse murehtia mahdollisia hännänkampauksista á la piiperö.

Pyrstönkannatin toiminnassa

Laitetaan lopppuun pari kesäistä toimintakuvaa Jäbästä, jotta jäisi aktiivinen mielikuva. Yleensäkin valjaat häiritsevät yllättävän vähän nuorison menoa ulkoillessa. Palautetta tulee ainoastaan, kun piuha sattuu jäämään jalan alle tai kietoutuu risun tms. ympärille.

Ja sitten mennään... lähti kuin somppu ruohikosta

Ilmauukkari

Alkusyksyn kuvia

Syyskuun aurinkoa

Loppukesä meni ja alkusyksykin alkaa olla jo takanapäin. Elokuussa vietettiin kiireisiä päiviä mökkeillen kattiarmadan kanssa. Se olikin ihan ihanaa aikaa.

Jäbä: Ilmiselvä polttupuu.  Piiperö: tykkääks nii? Varjossa kasvanuthan...

Nuorison kanssa valjasteltiin ja patsasteltiin normaalisti saunaa lämmitellessä. Liekkö nekin pohtineet koivupuun virtauksien suuntaa syksyn lähestyessä. Kyseinen koivu ei kuulu ihan lähivuosien kaatolistalle, joten saavat patsastella sitä jatkossakin.

Wahoooooo!

Puruläjä pihassa on etenkin piiperön must mesta tarkistaa ja leikkiä. Siinä on ilmeisen hyvä tömistellä menemään heinän perässä. Jäbäkin välillä innostuu jahtaamaan heinää/risua/tms. Onneksi ilta-aurinko tarjosi riittävästi valoa edes kohtuullisten lentävien purujen valokuvaamiseen.

Maansiirtourakointia by LiitoLisko & Co

Jäbällä vuorostaan oli pakko päästä kaivamaan ja ravitsemaan maapengertä heti kunttan alla. No, huvinsa kullakin.
Piiperön teflon turkki on helppo puhdistaa puruista, heinistä, roskista, punkeistä, etanoista yms, mutta toista on jäbän kiharat. Onneksi pyyhe ja harja toimii vallan mainiosti - ajan kanssa.

Vaikka pihalla on puita, ulkoillessa on puita vaikka millä mitalla, poluilla on puun oksia, korissa on polttopuita,... Kaikesta huolimatta nuorisolle ilmeisesti iski puun puutostila.

Järsitty todiste - huomaa hampaan jäljet

Nääs yhtenä päivänä kuului ihmeellistä rouskutusta mökin puuseinästä. Se oli kaukana joskus menneisyydessä kuulemastani hevosmuurahaisten rouskutuksesta. Tää oli ihan jotain muuta. Eikun ryntäys ulos katsomaan mikä ... siellä jäystää mökkiä poskeensa. Ei siellä näkynyt kuin kaksi nuorison edustajaa pällistelemässä "oravako siellä juoksi?"-ilmeellä. Moralisointia ei voitu vielä suorittaa, mutta vahvoja kandeja sanailulle oli tarjolla.
Aamuna eräänä olimme aamupalalla terassilla, kun jälleen tapahtui pikainen rouskutus - ihan selkämme takana. Olivat rontit saaneet palan irti mökistä.

Tuholaisten taiteellinen nurkan pyöristys

Alkusyksyn tullen mökki jäi pystyyn vain niukasti pureskeltuna ja palattiin kotikonnuille, jossa trioa odotti isompi minkkiverkkoluomus. Siellä on melkein riittävästi elintilaa kahdelle jangsterille ja yhdelle gan... siis vanhukselle.

Selvä kyttäyskeikka käynnissä

Nuoriso on jaksanut kököttää aamusta aamuun terassilla. Onhan siellä elämää hieman enemmän kuin mökin pari oravaa ja muutama tiainen.

Elävää ravintoa

Flammentanz kasvattaa jokainen kesä versoja suoraan juuresta häkin sisäpuolelle. Vanhus yrittää auttaa parhaansa mukaan versojen siivoamisessa. Valitettavasti nypityt lehdet tyypillisesti kompostoidaan mielellään sisälle lattialle, kun ei olla vielä reilun 16v jälkeenkään opittu avamaan biolaatikkoa. Somput muka oppivaisia??

Hei - toi puuttuu sulta!!

Jäbä onnistui osoittamaan Phycol kipsipinnaksi. Tuon jälkeen niitäkin alkoi kuulumaan ja näkymään runsaammin. Samapatuo, hyvin huomattu. Ei muuta kuin rasti ruutuun ja seuraavaa etsimään.

Piiperö valokeilassa

Hyvää huomenta!

Ulkona ilma oli aamun raikas, yön kasteet kiemurtelivat höyryten ylös ilmaan kadoten tuulen vietäväksi. Auringon säteet pilkatelivat puiden lomasta. Lehvästön lävitse huoneeseemme siivilöitynyt valo oli juuri niin pehmeää kuin auringon valo vain voi aamulla olla.

Piiperö puolinukuksissa makoilee pehmeällä matolla odottaen muiden heräämistä. Muuten mökki on hiljainen. Välissämme oli kapea valokeila muuten varjoisassa huoneessa.
Niin kuin sillä on tapana - noustaan ylös, otetaan muutama askel ja sitten suoritetaan niiiin nautinnollinen venytys ja jatketaan matkaa. Niin tehtiin tälläkin kertaa, josta tuo juuri ja juuri piiperön levyinen valokeila teki erikoisen hienosti korostetun.

Olipa kerrassaan hieno aamuhetki. Rauhaisen kiireettömyyden ympäröidessä aamuun heräilevää taloa ja lutuisen nuoren kissan naatiskeleva aamuvenyttely pehmeässä aamuauringossa!

Kesän tuoksuja

Nuorisolla olisi kova into päästä ulkoilemaan aikaisin aamulla, kun maa on vielä kostea (märkä) kasteesta tai edellisen päivän sateesta. Henkilökunta haluaisi kylläkin levätä hieman pidempään.

Jäbä ja jäbän saalis - heinä

Aina suuhun välillä tarttuu jotain pureskeltavaa ja näytettävää. Toisinaan se on heinä joskus sammakko tai tassulla länttästy perhonen (vaikka yritämme antaa niiden loikkia ja lennellä ilman selkään taputuksia).

Tauno yllättää...

Mikä mättää, eikös jo kaikki mentäisi?

Ulkoillessa nuorison reitit ovat yllättävän erilaiset. Välillä polut kohtaavat ja sitten vaanitaan ja spurtataan "karkuun". Pyrähdykset ovat enimmäkseen sellaisia lyhyitä, kun ulkoiluttajat eivät aina ehdi mukaan ja flexien rajat tulevat vastaan.

Kasvaakos tuolla jotain?

Aamuvaelluksella jäbällä on enemmänkin sellainen "mennään milloin minnekin" -meininkin, kun taas piiperö vuorostaan tutkii paikkoja ja pohtii heinien kasvua.

Vanhuksemme iltapesuhetki.

Vanhukselle meidän lomarytmit eivät oikein sovi. Se alkaa osoittamaan mieltänsä illan pimetessä niin meille kuin nuorisolle, kun me emme ymmärrä mennä nukkumaan. Hän haluaisi mökin rauhoittuvan heti 22 jälkeen.

Kesälaitumilla

Tauno, missä Ansa?

Vihdoin ja viimein pääsimme hetkellisesti rajattoman vapaa-ajan makuun. Noin vuoden mökkeily tauon jälkeen rohkaisimme mielemme ja lähdimme koko kattiarmaadan kanssa kokeilemaan miten elo böndellä luonnistuu. Ja yllättävän hyvinhän se pienistä tiloista huolimatta on onnistunut jo useamman viikon ajan.

Ulkoilu on Se iso juttu. Jokainen aamu nuorison pitää päästä ulos tai muuten matot laitetaan rullalle ja rymistellään ulkohäkin ja keittiön ikkunan väliä kissanräppänän raamit paukkuen.

Ansa, missä Tauno?

Jäbän suurinta riemua ulkoillessa on tunkea kärsänsä jokaikiseen puskaan ja könytä kaikki ojanpohjat jos suinkin mahdollista. Piiperö on vuorostaan sellainen rauhallinen professorin Pohtivaisen tyylinen tutkailija.

Täällä Tauno, tuolla Ansa!!

Jäbällä on tapana spurtata yllättäviin suuntiin ja varsin arvaamatta. Siinä fleksin piuha loppuu nopeasti ellei ulkoiluttajan koivet käy riittävän tiuhaan tahtiin.

Aaah, turvassa voi levätä

Ulkoilun jälkeen nuoriso rauhoittuu, jotta jaksaa seurailla yön likkujia. Toisten huiliessa vanhuksemme saa oleskella rauhassa kanssamme niin sisällä kuin ulkosalla. Auvoista on elo mökillä.

Tuijotetaan

Välillä olen pohtinut nuorison lasittunutta katsetta niiden tuijotellessa maisemaa ikkunasta.
Mitähän ne oikein näkevät vai nukkuvatko ne istualtaan silmät auki?

Tule tintti pönttöön - tule tintti pönttöön - tule tintti pieni - tule

Siinä niillä meni talvi pönttöä tuijottaessa. Kyllä sinne sinitintti silloin tällöin meni öitänsä viettämään. Kevään tulleen funkkismaja nokuteltiin kuntoon, jotta morsmaikun on hyvä asettua taloksi.

Jää kotiin ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan meitä - jää ruokkimaan

Matkalaukku toimii tuhat kertaa paremmin kuin joku naruviritelmä. Hyvä että ehtii laukun saada auki, niin se on jo valloitettu. Liekö tarkoituksena painostaa matkaajaa jäämään kotiin ruokkimaan, kun se toinen antaa aina sitä huonoa ruokaa - vai onko katse sittenkin "mikset sä jo mene, kun me saadaan parempaa safkaa siltä toiselta sisäköltä? Mikset sä jo mee? Mene jo."

Tippuu tippuu tippuu tippuu tippuu

Kahvin tippumista on todella jännä tuijottaa, suorastaan hypnoottista. Huvinsa kullakin sanon minä. Vaikka saattaa sitä kyllä itsekin tuijotella näkemättä mitään, kun unenpöpperössä juuri valmistunutta aamupuuroa nakkelee nassuun ja hörppii valmiiksi tuijotettua kahvia.

Aamukahvi avec?

Aamukahvi kannattaa kyllä ottaa ihan au naturel, liian varhain runsain mitoin nautittu avec saattaa Hakkaroitua ja aiheuttaa sammaltumista seuraavana aamuna/päivänä.

Pääsiäiskävely

Piiperö ja tuulen viesti

Nuorison kanssa lähdettiin maalle tutustumaan niille uusiin maisemiin. Päivät eivät olleet niitä lämpöisimpiä, muttei olleet myöskään perinteisiä pääsiäisen vesi-räntä-lumisadetta vaakaan kelejä. Piiperö yllätti meidät muutama viikko sitten valjastelemalla kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ero edellisiin kertoihin oli, sallitakoon somppumainen vertaus, kuin väriero riista- ja hopeasomalilla. Onneksi seisoimme tuolloin tukevasti puoliroutaisella maalla, yllätys oli sen verran mieliä heilauttava.
Pääsiäisenä valjastelu ei enää päässyt yllättämään. Niin se Piiperö painoi menemään kärsä tanassa uusia maastoja nuuhkutellen. Jäbä teki vuorostaan pitkän lenkin käyden tsekkaamassa kuinka puolilahon raidan kaataminen onnistuu. Eipä se pahemmin säikkynyt moottorisahan raa-ahkoa soundiakaan.

Klenkkaa odotellaan

Kävimme myös koko porukalla ulkoilemassa. Jäbä näytti suunnan, piiperö seuraili luovien, kun Savossa oltiin. Lunta ei juurikaan enää ollut ja maakin oli mukavan pehmeää käveltäväksi.

Tuoreita koivuklapeja näyttää olevan

Klapiläjä osoittautui mielenkiintoiseksi rastiksi. Tuossa yhteydessä ei vielä näkynyt perhosia liikenteessä, mutta pari tuntia kävelyn jälkeen ensimmäinen sitruunaperhonen suoritti ensiesiintymisen.

Mielenkiintoinen koivun runko

Pienellä hokuttelulla nuoriso suostui esittämään kuinka puuhun raapaistaan. Näin tällä kertaa vältyttiin "kuvaus alkaa - nostakaa Jane puuhun" tehtäviltä. Metsän reunassa oli läjä makedonianmännyn oksia ja käpyjä, mitkä ovat muuten varsin pihkaisia. Tämän me kyllä tiesimme jo menneisyydestä, kun ensimmäinen hopeasomppumme onnistui könyämään ko. puun yläoksille valjaissa - tietysti. Siinä oli niin kissa kuin noutajakin "lievästi" pihkassa. Tällä kertaa ainoastaan jäbällä oli vain lievästi pihkaa tassujouhissa pureskeltavaksi.

2kv valkopyrstösomppu

Lehtikuusien seassa samoili ihka aito kippurahäntäinen valkopyrstösomppu. Piiperö kyllä jaksaa pitää kauniisti pyrstöänsä pystyssä luonteenomaisesti kärjestään mutkalla. Kuten kuvista näkee, pyrstö on vielä kehityksen alkuvaiheissa. Siihen on jo muutama pitempi haiven kehittynyt, joten toivoa on muutaman vuoden kuluessa nähdä kunnon leveä huisku, jollainen Grand Old Ladylla oli.

Jäkäläiset kivet ja jäbä