sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kissan vibrissat

Vuosien saatossa kertyneen takapuolituntuman mukaan kissan näkökyky lähelle on tyypillistä ikääntyvän ihmisen lähinäön karkaamista. Eli lähelle ei näe kuin hetken uusilla lasilla ja jälleen kädet ovat lyhentyneet niin paljon, jotta optikko kutsuu.
Miten sitten kissat "näkevät" lähelle? No viiksillä, tietysti.
Kissan pään pitkiksi kasvaneet karvat niin suu-kirsu akselilla kuin kulmakarvat ja korvanlehtien ovat varsin tuntoherkät. Harva kissan omistaja ei ole voinut olla kokeilematta miten käy, jos ihan pikkasen sillai varovaisesti koskettaa nukkuvan kissan korvakarvoja. Samalla voi yrittää suristella kuin kärpänen, jos vaikka kiusan kohde menisi halpaan. Ehkäpä sitä tekee itsensä naurettavaksi. Siksipä empiiriset testit kannattaakin suorittaa omassa rauhassa.

Siis mikä on vibrissa? Ylen artikkelissa kerrotaan sen olevan sierainkarva, jota mitä ilmeisemmin puhekielessä sanotaan viiksiksi. Niitä löytää lattialta silloin tällöin ja ne ovat yllättävän jäykkiä. Ne ovat varsin soveltuvia juuri korvakarvojen tunnon testaamiseen. Oli miten oli, yleensä kissan viikset ja katin kontit on vähättelevän tyylinen sanonta, mutta miksi on näin?
Viikset on selvä viittaus kissan fysiologiaan, mutta mikä on sitten katin kontti? Tuolla ei varmaankaan viitata moneen TEUhin.

Kissan viikset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti