Tuplamuutos

Sissin viimeinen kuva Piiperön nauttiessa takan lämmöstä

Yllä oleva valokuva jäi viimeiseksi Sissistämme.
Veimme Sissin Eviralle tutkittavaksi, jotta tietäisimme tulevaisuutta ajatellen varautua näihin kunkin kerran elämässä tapahtuviin asioihin. Tuloksia odotellessamme, teimme yhtä elämämme suurimmista muutoksista ja niin Sissi olikin ensimmäinen, joka muutti uuteen kotiimme reilu viikko jälkeen kuolemansa omassa pienessä laatikossansa. Muut muistoissamme niin rakkaina elävät lemmikkimme ovat edelleen entisessä osoitteessamme pitämässä vahtia.
Eviran raportti Sissistä saapui kuluneella viikolla ja siitä ei ilmennyt mitään suurempaa yllätystä. Käytännössä hermostossa oli hieman rappeumaa ja se kissoille tyypillinen syy eli munuaiset, jota osasimme jo ennakoida vaikka viimeinen päivä tuli yllätyksenä.

Eteenpäin

Räbbäri Jäbästinen

Jäbän häkkikuva on mökiltä ajalta ennen Sissin muuttoa. Mökkihäkki on mökkisellainen, eli pieni, uudessa kodistamme puolivapaaulkoilumahdollisuus puuttuu edelleen. Voit arvata mikä on seuraavana työlistallamme? Aivan oikein, Jäbä ja Piiperö ovat täysin samaa mieltä.

Hmm, miksi tavarat katoavat??

Nuoriso kyllä ymmärsi ennen muuttoa, että jotain tapahtuu. Tavarat katosivat pikkuhiljaa jonnekin. Kiipeilypuukin kuihtui yksijalkaiseksi, jota pitkin juuri ja juuri pääsi kiipeämään portaikkoon.

Puunatuilla lattioilla on kiva tallustaa

Asunnon esittelyjen johdosta siivoamista teimme huomattavan useasti. Lattioilla ei suuremmin ollut pölypalleroita pyörimässä ja mattojen hapsutkin olivat ojennuksessa. Olihan se itsellekin hieman outoa, kun tasot olivat puhtaat ja tilaa olikin yllättävän paljon, kun tavaroita oli siirretty väliaikaiseen jemmaan.

Joko mennään?

Katit yrittivät parhaansa mukaan osallistua pakkaamiseen ja kaikki laatikot piti tarkistaa - vaikka kyseessä olisi ollut vanha tuttu lehtilaatikko. Nuoriso joutui tulemaan toimeen itsekseen pitkiä päiviä, kun me pyrittiin saamaan uuden paikan muuttovalmiiksi talvilomaviikollemme.

Talviloma ja takatalvi

Talviloman alkajaisiksi koettiin takatalvi. Rakeita, lunta, räntää sekä ukkosta tarjottiin, kun pohjoisesta tullut saderintama pysähtyi meren lähettyville. Vain muutama kilometri sisämaahan siirryttäessä tuosta valkoisesta töhnästä ei ollut tietoakaan.
Seuraavana päivänä koitti sitten D-Day.

Emme tunne tätä mestaa, mikä tuoksu on tuo, puhuvat muutto-one-lineria?

Sitten seuraa kokelma heikkolaatuisia kuvia, kun nuorison vanha paikka jäi taakse ja muutos vakiintuneisiin reviireihin oli edessä.

Mikä maksaa, miksi ovet eivät avaudu meille?

Nuorisolla oli kärsät tiukasti kaltereissa ja kiire päästä pois laatikoista tutustumaan paikkaan.

Kingi ensin

Olemme pyrkineet pitämään tietyn järjestyksen ja niin nytkin, jäbä ensin ja sitten Piiperö.

Missä me ollaan?

Oli makeeta seurata miten nuoriso kulki rinta rinnan tutkimassa paikkoja. Täysin uusia hajuja, nurkkia, pintoja, näkymiä ja joukossa osa kadonneista tavaroista!

Haa, ikkuna. Tuolta näkee ulos

Jees, piha-aluetta löytyy

Toimme esille myös yhden osan kadonneesta kiipeilypuusta.

Rakas kiipeilypuu löytyi

Voi sitä riemua kun kiipeilypuu nostettiin pystyyn. Ei ehditty kiinnittämään sitä mitenkään, kun molemmat katit raapasivat latvaan. Onneksi ne eivät ole mitään Maineja ja pystyimme pitämään tolppaa pystyssä käsivoimin.

Aaah, ihan hyvä juttu tämä muutto olikin. Cheers!